Terkkuja Tampereelta! Osallistuin ensimmäistä kertaa Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n Vuoden Muotokuvaajakilpailuun ja tuiaisina tälle keltanokalle oli 2. palkinto lemmikkikuvasarjassa. Tänään siis juhlitaan!
Palkinto tuli kuvan taustalla näkyvällä otoksella nimeltä “Nyt mopataan!”. Kiitokset siis mahtavalle mallilleni nimeltä Lyyli. :)
Ensimmäinen osa vastauksia teidän esittämiinne kysymyksiin koskien valokuvauksen opintojani ja työtäni löytyy täältä ja nyt on vuorossa megalomaaninen toinen setti. Ne keitä aihe ei tippaakaan kiinnosta osaavat sujuvasti skipata tämän postauksen, mutta toivon, että siitä on iloa ja infoa aiheesta kiinnostuneille. Haluan painottaa, että kaikissa vastauksissa on kyseessä ihan vaan omat käsitykseni, enkä vastaa siitä, että kaikki ns. faktat esim. oppisopimuksen suhteen pitäisivät paikkaansa joka puolella Suomea. Oppisopimuskeskuksilla ja oppilaitoksilla on jonkin verran toisistaan poikkeavia käytäntöjä.
Postauksen kuvituksena on sekalainen kasa perustutkinnon aikana (2008-2010) koulutehtäviä varten otettuja kuvia.
Mitä opiskelitkaan Tampereella? Valmistuitko siis ennen joulua sieltä, ja jos valmistuit niin mikä sinusta tulikaan?
Olen opiskellut valokuvausta. Ensin kaksivuotiseksi tarkoitetun kuvallisen ilmaisun perustutkinnon, jonka siis sain loppuun tuossa joulukuussa 2010. Itse kuitenkin tuhrasin tutkintoon kahden vuoden sijasta kolme, työn ja koulun yhdistämisen käytyä jossain vaiheessa vähän turhan raskaaksi. Lähiopetuspäiviä oli 3-4 kuukaudessa ja muu aika tehtiin ihan normaalisti kokopäivätyötä. Opintojen suorittamiseksi oli tehtävä kaikki annetut etätehtävät ja suoritettava neljä paikalla tehtävää näyttökoetta.
Nyt tammikuussa sitten aloitin heti perään Valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisen.Tuon tutkinnon suorittaminen kestää vajaat kaksi vuotta ja sisältää yhteensä 6 lähijaksoa, joista neljällä kerralla on näyttökoe.
Miten kauan olet tehnyt valokuvaajan töitä? Ovatko työpaikkasi olleet myös aikaisemmin oppisopimus/harjoittelupaikkoja, vai ihan “tavallisia” duuneja normipalkalla?
Olen työskennellyt valokuvaajana kokopäiväisesti vuoden 2008 alusta saakka. Olen koko ajan ollut oppisopimussuhteessa, mutta sehän on samalla ihan normaali työsuhde. Nykyinen työsuhteeni on vakituinen.
Kauan (sinun) oppisopimusopiskelu kestää? Miten opiskelun rahoituspuoli toimii? Voiko oppisopimustyöpaikan ohella tehdä muitakin töitä, kuten vaikka keikkaa freelancer-pohjalta?
Perustutkinnon normikesto olisi 2 vuotta, mutta jatkoin sitä vuodella, kun vaihdoin työpaikkaa ja tutkinto oli vielä kesken. Ja Valokuvaajan ammattitutkinnon suorittaminen kestää jo aiemmin manitut vajaan pari vuotta.
Rahoituspuoli toimii siten, että koska olen ihan normaalisti töissä, saan tietenkin palkkaa. Lähiopetuspäiviltä minulle ei makseta palkkaa (tämäkin on työnantaja- ja sopimuskohtaista, joillekin maksetaan palkka myös lähiopetusjaksoilta). Sen sijaan oppisopimuskeskus maksaa lähiopetusjaksojen ajalta pienen päivärahan, majoituskorvauksen, sekä matkakulut.
Työnantaja sai perustutkinnon ajalta koulutuskorvausta oppisopimuskeskukselta 250 €/kk (summa vaihtelee tutkinnon ja eri alueiden mukaan) ja ensimmäinen oppisopimus työnantajani sai 1. vuoden ajan myös työkkärin palkkatukea, koska ehdin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi AMK:sta valmistuttuani. Nyt ammattitutkinnon aikan koulutuskorvaus on vain nimellinen 30 €/kk.
Mikäli oppisopimus siis kiinnostaa, niin kannattaa ottaa selvää tuosta mahdollisuudesta palkkatukeen ja koulutuskorvauksen määrä. Ne kun on usein iso tekijä siinä, että onko jokin työnantaja halukas ottamaan uutta työntekijää. Mitä halvemmalla työnantaja pääsee, niin sitä helpompi paikka on löytää.
Tuo freelancer-homma on varmasti kunkin työntekijän ja työpaikan välisestä sopimuksesta kiinni. Itse koen, että olisi hieman arveluttavaa tehdä saman alan hommia omaan pussiin samalla, kun on työsuhteessa toiseen. Silloinhan kilpailisin oman työpaikkani kanssa. Ennemmin ohjaan minua yksityisesti kyselevät asiakkaat firman asiakkaiksi. Eikä minua sitäpaitsi edes kiinnostaisi enää kokopäiväduunin lisäksi käyttää vapaa-aikaani tehden lisää kuvauksia. Ainoat kuvaukset joita teen ns. omiin nimiini, ovat Indiedaysiin liittyviä, mutta sen on sovittu olevan ihan ok.
onko tiedän opiskelussa joku ns. lopputyö. Miten jo valmiiksi saatu opiskelusi eroaa seuraavasta(viitaten aiempaan postaukseen jossa ilmoitit jatkavasti opintoja).
Ei mitään varsinaista lopputyötä vaan melko vaativia tehtäviä koko opiskelujen ajan. Jokaiseen neljään näyttökokeeseen oli kuitenkin tehtävä ns. ennakkotehtävät, jotka raati arvioi paikalla tehdyn tehtävän ohella. Viimeiseen näyttöön oli sitten melkoisen laaja kirjallinen tehtävä myöskin, joten kyllä loppuvaiheessa silti sai rutistaa itsestään melko paljon mehuja.
Nyt aloittamani tutkinto eroaa aiemmasta siten, että nyt on kyseessä ammattitutkinto ja edellinen oli perustutkinto. Peruatutkinto oli hyvin laaja-alainen sisältäen niin muotokuvausta, tuotekuvausta, dokumentaarista kuvausta ym. Ja tehtävät olivat todella tarkkaan määriteltyjä ja oli tietyt tekiniset asiat jotka oli pakko hallita ennen kuin pääsi läpi. Ammattitutkinnossa kukin opiskelija tekee tehtäviä oman suuntautumisalansa mukaan (itselläni se on muotokuvaus). Kukin määrittelee itse omat tavoitteensa eikä esim. tehtävät ole enää niin tarkkaan rajattuja. Nyt siis syvennetään taitoja.
Kysyisin sitä, että mikä valokuvaajan koulutuksesta olisi ns. arvostetuin? Kun valokuvausta voi opiskella niin ammattikoulussa, yliopistossa kuin amk:ssa. Luulisin ainakin tärkeintä olevan tekniikan hallinta ja se miten sä kuvaat? :)
En mä ala spekuloimaan mitä arvostusasioita. Eri kouluissa opetetaan hieman eri asioita. Oma opinahjoni, VVI, on keskittynyt erityisesti asiakaslähtöiseen valokuvaan. Eli siellä ei tehdä ns. omaehtoista taidekuvaa, vaan pyritään jo perustutkinnossa sellaisiin monipuolisiin valokuvauksen perustaitoihin, että niiden avulla on mahdollista elättää itsensä alalla. Koulussamme opiskelee siis muotokuvaajia, lehtikuvaajia ja mainoskuvaajia.
Ammattinimikkeenä valokuvaaja ei ole mitenkään sillä tavoin säädelty, että pitäisi olla jotkut tietyt opinnot takana,ennen kuin voi olla valokuvaaja. Onhan moni ammatikseen kuvaava ihan itseoppinutkin. Sanoisin siis, että loppupeleissä sillä opinahjolla tai tutkintonimikkeellä ei ole juurikaan väliä, sillä työt jaetaan kyllä puhtaasti taitojen ja niistä kertovien työnäytteiden perusteella.
Toki jos valokuvauksen opiskelu kiinnostaa, niin kannattaa miettiä mikä koulu tarjoaisi sitä mitä itse haluaa. Kiinnostaako siis enemmän valokuvataide, muotokuvaus, kuvajournalismi, vai mikä? Toiset oppilaitokset painottavat enemmän tekniikan merkitystä perusopinnoissaan (esim. VVI), kun taas enemmän taiteeseen painottuneissa kouluissa ei ehkä yhtä tarkasti viilata jotain korkovalon paikkaa. :D
Mitenkä työtilanne? Millainen valokuvaaja voi onnistua tekemään itsellensä elannon kuvaajana? Eli esim. tietynlaista luonnetta tms.
Apua, mitä mä nyt tällaiseen osaan vastata.. No kun ympärilleen kattoo, niin melko monenlaiset tyypit näyttää elantonsa repivän valokuvaamalla. Osa paremmalla ja toiset huonommalla menestyksellä. Ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa millainen valokuvaajan on oltava, sillä pelkkä nimike valokuvaaja ei kerro oikeasti vielä yhtään mitään. Esim. muotokuvaajan tai vaikkapa lehtikuvaajan työt ovat hyvin hyvin erilaisia ja vaativat siksi melko erilaisiakin ominaisuuksia.
Omassa muotokuvaukseen painottuvassa työssäni ei kyllä ihan helposti pärjää jos ei ole sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Muotokuvauksessa todella suuri osa työstä kun on sitä ns. psykologista ja sosiaalista puolta. Tekniikka täytyy hallita niin hyvin, että voi keskittyä vehkeiden sijaan kuvattaviin ihmisiin.
Ja sitten nuo välineet. Pitkääkö jo kouluun tai uuteen työpaikkaan mennessä omistaa omat vehkeet?
Toki jonkinlainen kamerakalusto on hyvä olla itselläkin, ettei ole esim. koulutehtävien teon kanssa ihan pelkästään työnantajan vehkeiden varassa. Mutta tärkeämpää on siis se, että työpaikalta löytyy riittävänlainen kalusto, jotta se mahdollistaa täysipainoisen opiskelun.
Mutta on esim. jotkut opiskelukaverini olleet koulussa yrittäjäoppisopimuksella ja aloittaneet melko minimaalisella kalustolla (esim. ei studiokamoja) ja hankkineet välineitä lisää sitten matkanvarrella tai käyttäneet tarvittaessa esim. vuokrastudiota.
Mutta on siis oltava joko oma kamera tai sitten mahdollisuus käyttää työpaikan kameraa myös työajan ulkopuolella. Vaikeahan se olisi muuten kuvata.
Minua kiinnostaisi oletko ollut tyytyväinen valitsemaasi kouluun (VVI) ja alaan ylipäänsä?
Olen ollut VVI:hin ja sen antiin todella tyytyväinen. Perusasiat on hakattu ns. lekalla päähän ja on pidetty huoli siitä, että opiskelijoilla olisi itsellään oikea käsitys omasta tasostaan eikä ole ruokittu mitään turhia harhakuvitelmia. Eli rakentavaa ja tiukkaakin palautetta on annettu eikä ainoastaan hymistelty ”ihan kivaa” kaikkeen mitä opiskelijat tuovat näytille.
Toki opetuksen tiukka linja on tietyllä tavalla tehnyt myös ”hallaa” ainakin hetkeksi aikaa. Itsellä esimerkiksi tuli jossain vaiheessa perustutkintoa ihan totaalinen blokki päälle, kun oli sellainen olo, ettei ikinä saa aikaiseksi kaikkia kriteerejä täyttäviä kuvia. Sitä tavallaan otti kaikki vaatimukset niin kirjaimellisesti. Mutta nyt sitten taas ammattitutkinnossa pyritään löytämään sitä omaa tapaa tehdä työtä ja kehittymään juuri niillä osa-alueilla mitä itse haluaa. Perustutkinto siis meni siinä hengessä, että tietyt asiat oli vaan pakko opetella ja näyttää niiden osaaminen kuvilla.
Alaan ja työhön olen toisinaan todella tyytyväinen ja toisina päivinä taas hakkaan päätäni seinään ja mietin, että miksi ihmeessä päätin hakeutua tähän työhön. Itsekriittisyyteni on niin valtavaa, että se tekee työstä toisinaan turhan raskasta. Välillä haaveilen työstä, jonka voisin päivän päätyttyä jättää mielestäni, mutta tämä homma muhii tavalla tai toisella päässä koko ajan.
Millainen hakuprosessi ja sisäänpääsykriteerit VVI:lle on? Voiko sinne päästä, ellei ole vielä toiminut valokuvaajan ammatissa? Sain sen mielikuvan, että noviiseillekin siellä kuitenkin _jotain_ koulutusta olisi tarjolla, vaikka suurinosa onkin tarkoitettu alalla jo työskenteleville. Osaatko sanoa otetaanko hakuvaiheessa huomioon aikaisempaa tutkintoa, vaikka se ei suoraan olisi valokuvausalalta, mutta sitä(kin) sivuavaa (yliopistotasolta eli teoreettisemmalta/teknisemmältä näkökulmalta)?
Koska kyse on oppisopimuskoulutuksesta, niin mitään pääsykokeitahan tai sen kummempia pääsykriteereitä perustutkintoon ei ole kuin se, että on alan työpaikka. Aiemmin VVI:llä oli myös ryhmä ”alalle aikoville”, mutta sitä ei ole enää. Eli alan työpaikka joko toisen leivissä, tai sitten itse yrittäjänä, niin voi sitten mennä kyselemään oppisopimuskeskuksesta, että kustantavatko tuon koulutuksen.
Entäpä millaista on valokuvaajan työ ihan käytännössä? Onko suurin osa yrittäjiä? Onko kilpailu Suomessa kovaa? Elääkö valokuvauksella? ;)
Ei tällaiseen ole mitään suoraa vastausta. Veikkaisin, että iso osa valokuvaajana toimivista ihmisistä on itse yrittäjiä/freelancereita ja vähemmistö on vakituisesti töissä toisella. Mutta mitään faktatietoa minulla ei tästä ole. Osa elättää itsensä paremmin, ja toiset huonommin.
Myöskin se, että millaista valokuvaajan työ on käytännössä, riippuu hirveäti siitä mikä kuvaaja olet ja missä. Kuten jo aiemmin mainitsin, muotokuvaajan, lehtikuvaajan, mainoskuvaajan tms, kaikkien työnkuvat ovat hyvin erilaisia.
Itse teen pääasiassa muotokuvausta (eli lapsi-, valmistujais-, hää-, perhe- ym.), mutta jonkin verran myös lehtikeikkoja ja erilaisia yrityskuvauksia. Pienemmillä paikkakunnilla valokuvaajan on usein revittävä leipäänsä useammlata kuvauksen saralta ja tehdä pikkuisen kaikkea, mutta suuremmissa kaupungeissa taas on ainakin omasta mielestäni fiksumpaa keskittää osaamistaan ja erikoistua selkeästi yhteen tai kahteen asiaan. Mutta erilaisia valokuvaajan uria on siis yhtä monta kuin on kuvaajiakin.
Minua on aina huolestuttanut eniten kouluun pääseminen. Minkä tasoisia/minkälaisia tapoja Suomessa on kouluttautua valokuvaajaksi, ja miten vaikea näihin mihinkin on päästä? Millainen on hakijoiden taso, ovatko kaikki kouluun pääsevät superlahjakkaita, vai riittääkö harrastuneisuus, innokkuus ja jonkinsorttinen taiteellinen silmä ilman täydellistä teknistä osaamista?
Minä en osaa juurikaan kertoa mitään valokuvausta opettavien oppilaitosten sisäänpääsykriteereistä. Ja mitä noihin eri oppilaitoksiin tulee,niin kannattaa ihan vaan pistää Google laulamaan.Sieltä niitä löytyy, on kansanopistoa, ammattikorkeakoulua, ammattikoulua, oppisopimusta… Eri opintoväylillä on hieman erilaisia vaatimuksia.
Miten tuo oppisopimushomma menee käytännössä? Siis opeteletko työtä samalla kun jo teet sitä palkalla ja sitten vaan teet näyttöjä johonkin oppilaitokseen, joka antaa sitten todistuksen. Kuulostaa aivan unelmadiililtä, jos noin on!
Juu, siis kokopäivätyötä teen ihan normaalisti ja sitten tosiaan välillä käyn lähiopetusjaksoilla, pakerran kouluun tehtäviä ja suoritan näyttökokeita.
Toimitko freelancerinä? Mihin kaikkialle kuvaat (lehtiin?) ja millaisia kaikkia erilaisia keikkoja? (häät?)
Olen normaalissa kokopäiväisessä työsuhteessa. Kuvaan niin kuluttajille, yrityksille kuin lehtiinkin.
olisin siis oikeesti kiinnostunut tietämään, että kuvailetko ihan taviksia/kaikkia jo nyt vaikka opiskelut(?) kesken ja minkälaisella hinnalla? missä sun kuvaus studio tai se paikka on missä kuvailet? Olisin kiinnostunut enenmmän asiakkaana kuin kolleegana. :)
Kuvaan paljon juurikin ”taviksia”. :D Asun ja työskentelen Porissa ja Satakunnan alueella ylipäätään. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.vidastudio.fi
Valaisiko tämä asioita yhtään teille kysymyksi esittäneille? Jäikö jokin vielä ihmetyttämään. Vastaan lisäihmettelyihin vielä kommenttiboksissa. :)
Opiskelujani ja työtäni koskien sateli sellainen määrä kysymyksiä, että päätin jakaa niitä osiin ja postata aiheesta siis useamman kerran. Aloitin tänään kirjoittelemalla tuosta ajasta ennen oppisopimushommiani, eli AMK-opinnoistani ja siitä miten ne johtivat nykyisiin opintoihini ja työhön. Kuvituksena valokuvia AMK-opintojeni ajalta koulusta ja työharjoittelujaksolta.
Mitä kouluja/opintosysteemejä olet nyt siis käynyt?
Opiskelin lukion jälkeen viestintää Satakunnan AMK:ssa Porissa (aloitusvuosi 2001) ja valmistuin sieltä medianomiksi joulukuussa 2007, opintojen hieman venähdettyä töiden ym. vuoksi. Ja sen jälkeen olen opiskellut oppisopimuksella valokuvausta. (tästä lisää myöhemmin)
Mihin suuntauduit medianomikoulutuksessa?
Minun aikanani koulussamme ei ollut mahdollista valita selkeää suuntautumisvaihtoehtoa, vaan opiskelimme sillisalaattina sitä sun tätä kuten tv-tuotantoa, graafista suunnittelua, kuvankäsittelyä jne.
Mitenvalitsit SAMK:in opiskelupaikaksesi?
Kirjoitettuani ylioppilaaksi vuonna 2000, en halunnut lähteä opiskelemaan vielä seuraavana syksynä, vaan halusin pitää välivuoden työskennellen kotipaikkakunnalla. Tiesin kuitenkin haluavani opiskelmaan viestintää ja koska hakeminen oli pakollista, niin paiskasin paperit menemään sellaisiin oppilaitoksiin, joihin ei vaadittu ennakkotehtäviä.
Pääsin peruutuspaikalla pääsykokeisiin ja niiden mentyä hyvin sain opiskelulupaikan. Ilmoittauduin ensimmäiseksi vuodeksi poissaolevaksi ja ajattelin hakea seuraavana keväänä jonnekin muulle paikkakunnalle. Talven aikana kuitenkin ajattelin asiaa tarkemmin ja päätin mennä Poriin, sillä en ennakolta tuntenut täältä ketään. Ajattelin, että olisi mukava muuttaa kaupunkiin, jossa ei ole valmiiksi tuttuja. Eli osittain sattumankauppana valikoitui tuo opiskelupaikka.
Mitä hyvää ja huonoa ko. koulutuksessa oli?
Tämä on vähän hankala kysymys.. Koska viestinnän opetus alkoi Porissa vasta vuotta ennen kuin itse aloitin, oli opetusohjelma vielä melko sekava mistä johtuen se muuttui lähes vuosittain ja tehden opintojen suunnittelusta hieman hankalaa. Opiskeluaikojani siis leimasi sellainen sekavuuden ja epävarmuuden tunne. Se oli huonoa.
Hyvää oli puolestaan käytännön läheisyys ja se, että montakaan tenttikirjaa ei tarvinnut vuosien aikana avata. Minä olen nimittäin äärimmäisen huono pänttäämään mitään teoriaopuksia. Kurssit siis olivat pääasiassa oikeata tekemistä. Opetuksen monipuolisuuden vuoksi opin perustaidot monesta asiasta. Se on toisaalta myös huono juttu, kun osaa kaikkea vähän, ei tosiasiassa osaa mitän kunnolla.
Mahtavaa opinnoissa oli myös omalle kohdalle sattunut todella ahkera ja luova luokka, jonka kanssa toteutettiiin paljon mieleenjääneitä projekteja.
Missä suoritit harjoittelut?
Hain kahta harjoittelupaikkaa ja koska sain molemmat, tein muutaman kuukauden enemmän harjoittelua kuin useimmat muut. Olin ensin syksyn Helsingissä eräässä tv-tuotantoyhtiössä, jossa osallistuin mm. Suoraa Huutoa ja Ruben & Joonas –ohjelmien tekoon.
Kevät lukukauden puolestaan olin Kajaanissa eräässä mainostoimistossa työskennellen lähinnä painotuotteiden parissa.
Miten päädyit oppisopimuskoulutukseen?
Kun AMK-opinnot alkoivat olla loppusuoralla, tuli paniikki, että mistä sitä hankkisi itselleen työpaikan. Omat mahdollisuudet työmarkkinoilla eivät tuntuneet kauhean vahvoilta, kun selkeää erityisosaamista ei ollut.
Olin jo useamman vuoden työskennellyt kesät ja muutenkin opintojen ohessa valokuvausliikkeessa ja päässyt siellä myös kuvaamaan esim. lapsi-, rippi- ja yo-kuvauksia. Myös kuvankäsittely oli kuulunut työhöni kameroiden myynnin ja kuvanvalmistuksen ohella.
Valokuvaus oli ollut rakas harrastukseni jo lukioajoista lähtien, joten se oli ehkä ainoa ala,jolle kuvittelin minulla olevan edes jonkinmoisia saumoja. Olin jo hetken aikaa haaveillut valokuvauksen opiskelemisesta oppisopimuksella ja ryhdyin tuumasta toimeen muutamaa kuukautta ennen valmistumistani ottamalla yhteyttä studioon joka minua kiinnosti.
Valokuvasitko paljon ennen VVI opiskeluja?
Olin kuvannut harrastuksena n. 10 vuotta ja yhden kesän ehdin tehdä studiokuvausta työn puolesta. Vapaa-ajalla kuvailin kähinnä bändien keikkoja ja oman lähipiirin tarpeisiin rippikuvia ja perhejuhlia. Työ vaokuvausliikkeessä oli hyödyllinen siinä suhteessa, että kaiken maailman kamerat, objektiivit ja lisävarusteet olivat tulleet tutuiksi. Myös kuvankäsittelyä olin tehnyt jo useamman vuoden ajan niin töissä kuin koulussakin (AMK:ssa). Ala oli siis monella tavoin jo melko tuttu ennen kuin aloitin oppisopimuskoulutuksen ja samalla työt valokuvaajana.
Miten sait hankittua itsellesi sen oppisopimustyöpaikan?
Otin vaan suoraan yhteyttä yhteen studioon täällä Porissa. Olisin varmasti voinut saada oppisopimuspaikan myös siitä firmasta, jossa työskentelin AMK-opintojeni ajan, mutta välineistön ja tilojen puolesta kaipasin parempia puitteita, joten hain muualle.
Firma johon hain ei ollut etsimässä varsinaisesti uutta työntekijää, mutta käskivät kuitenkin lähettää hakemuksen. Kerroin avoimessa hakemuksessa taidoistani, työhistoriastani ja tavoitteistani ja liitin oheen kuvanäytteitä studiotöistäni. Hakemukseen ei kuulunut vastausta joten soittelin perään reilun kuukauden päästä ja silloin minua pyydettiin haastatteluun. Ja niin minä sitten vain sain paikan. Kuitenkin sillä varauksella, että firma saisi palkkatukea minua varten.
Palkkatuen saamista varten minun piti olla työtön työnhakija ja sitä varten minun piti ehtiä valmistua ennen kuin uusi vuosikurssi VVI:llä alkaisi. Hakkasin sitten AMK-opinnäyteyöni paniikissa loppuun muutaman viikon aikana, jotta sain paperit ulos joulukuussa.
Sitten olin työtön työnhakija ennen tammikuussa alkanutta koulutusta ja työkkäri myönsi firmalle vuoden ajaksi palkkatukea minun palkkaamistani varten hakuperusteiden täytyttyä. Oppisopimuskoulutuksen voitiin katsoa paranatavan tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiakin.
Ja kun palkkatuki varmistui, ja oln ottanut yhteyttä VVI:lle, että passaahan tuleva työpaikkani oppisopimuspaikaksi ja onhan heillä ryhmässä tilaa, saatoimme allekirjoittaa oppisopimuspaperit ja minä aloitin työn ja opiskelun.
Tässä siis ensin hieman taustaa. Jatkan lähipäivinä oppisopimuskuvioiden anatomiasta ja opiskelusta VVI:ssa. Tarkentavia kysymyksiä saa tietenkin esittää, vastailen niihin joko kommenttiboksissa tai seuraavissa osissa.
Minulle on tullut viime kuukausina sekä kommenttiboksiin, että suoraan sähköpostiin kyselyitä opiskeluani ja työtäni koskien. Monia lukijoita tuntuu kiinnostavan niin valokuvaajan ammatti kuin siihen kouluttautuminenkin. Olenkin ajatellut, että voisin kirjoittaa jonkinmoisen postauksen missä kertoilisin hieman tuosta oppisopimuskuviosta, ja omista opinnoistani.
Jotta kiinnostuneet saisivat vastauksia mahdollisimman hyvin juuri mieltänsä askarruttaviin kysymyksiin olisi mukava jos esittäisitte niitä tämän postauksen kommenttiboksiin. Vastaan mieluummin eksakteihin kysymyksiin kuin alan kirjoittaa kilometrin mittaista ympäripyöreää sepustusta.
Eli, jos sinua siis kiinnostaa kysyä jotakin esim. seuraavista asioista: valokuvaajaksi opiskelu oppisopimuksella, oppisopimuspaikan työpaikan hakeminen, VVI (koulu jossa opiskelen), työni valokuvaajana ym. tähän aihealueeseen liittyvä, niin pistä kysymyksiä tulemaan.
Vastailen sitten niihin jotka tuntuvat omassa tilanteessani luonnollisimmilta ja joista osaan kertoa jotain yleisesti hyödyllistä.
Kysymyksiä voi esittää ainakin tämän viikon sunnuntaihin (23.1.) saakka. Jotta ehtisin tekemään postauksen kenties jo viikonloppuna, niin aikaa kysymyksille on sittenkin vain perjantai-iltaan saakka!
Mahtavat kolme päivää takanapäin! Helsingin reissuun mahtui kavereiden tapaamista, juhlimista, häämessut, hotelliaamiaisia, showroom-vierailu, shoppailua ja kaiken tuon lisäksi vielä työntekoakin. Melkoisen tehokasta siis.
Lähes tulkoon kaikesta luetellusta ohjelmasta on tulossa kuvia ja juttua lähipäivinä, mutta nyt aoitan ensin tuosta viimeisestä. Olen vain niin iloinen, kun sain kerrankin muutamia kuvia itsestäni työn touhussa, että pitää heti jakaa niitä tännekin.
Launtaina oli iltapäiväksi oli uusien Indiedays-bloggajien kuvaamista varten vuokrattu sama studio jossa olen aiemminkin profiilikuvia ottanut. Oli kivaa, kun paikka oli jo ehtinyt aiemmilla kuvauskerroilla käydä tutuksi joten työskentely sujui todella vaivattomasti, kun ei tarvinnut ensin ihmetellä ja tutkia uusia ja vieraita vehkeitä.
Rento työskentely vaatii rennon asun. Neulemekko ja villasukat toimii aina!
Vaikka suurimman osan kanssa kyseessä oli vain ns. perus lärvikuvien ottaminen, niin homma kävi ihan totisesta työstä sekä minulle, että kuvattaville. Minulla kun on tapana olla melkoisen pikkutarkka käskyttäjä mallinohjauksen suhteen. Moni ihmettelikin sitä miten monelle mutkalle naisen voi vääntää ihan vain saadakseen juuri oikeanlaisen kasvokuvan. Totuus kuitenkin on, että oikeanlainen fiilis ja kuvakulma lähtee ihan koko kropasta silloinkin, kun kuvassa ei näy mallista kuin kasvot.
Siinä sitten käänneltiin nenää, tissejä, hartioita ja varpaita sentti sentiltä ja milli milliltä ja haettiin juuri oikeanlaista katsetta ja hymyn leveyttä aina siihen saakka, että saatiin kaikista itsensä näköiset raikkaat ja rennot kuvat. Mukavaa oli ainakin minulla, toivottavasti myös kuvattavilla. Nyt vaan pitäisi tuijotella se huikea kuvamäärä läpi ja karsia kaikille sopiva satsi parhaita otoksia valittaviksi. Se onkin melkoinen homma!
Minun ylväästä asennosta päätellen taidan juuri demonstroida jotain ryhtihommia. :D
Vaikka suurin osa väittikin kameran eteen tullessaan olevansa todella hankala kuvattava, niin kaikkien luulot osoittautuvat vääräksi kuten yleensäkin. Yhtään hankalaa kuvattavaa ei studiolle eilen eksynyt, mutta enpä ole sellaisiin muutenkaan kovin usein törmännyt. Ihmiset vaan ihan turhanpäiten epäilevät omaa valokuvauksellisuuttaan.
Niin kauniita ja komeita ihmisiä kuin kaikki kuvatut olivatkin, niin yksi “erikoismaininta” on silti jaettava, nimittäin “päivän sädehtivin hymy” -titteli, joka menee kyllä ehdottomasti Malenalle, joka yllä olevassa kuvassakin varsin tottuneesti ja rennosti poseeraa. :)
Suuret kiitokset postauksen kuvista sekä Malenalle, että hänen kuvat ottaneelle miehelleen! Nämä ovat itselle ihan harvinaisia aarteita sillä taitavat olla ensimmäiset kuvat jotka minusta on ikinä otettu kun työskentelen. Vallan mukava muisto siis!
30-vuotias kenkäfriikki nainen haavekuvien ja todellisuuden törmäyskurssilla. Haaveena toimiva ja laadukas vaatekaapin sisältö josta löytyisi aina jotakin päällepantavaa. Motto on, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"