Meidän kämpässä on sisustushommat on edelleen ihan kesken vaikka muutosta on jo puoli vuotta. Tänään saatiin sentään anopin muuttokuormasta saatu kristallikruunu makkarin kattoon, oltiinkin tosiaan tuo puoli vuotta jo oltukin ilman makuuhuoneen kattovalaisinta. Mutta esimerkiksi olohuone on ihan levällään ja keskeneräinen. Ei oo tauluja seinillä ja joku tyylikäs vitriinikin tarvittais, mutta sellaiset maksaa ihan maltaita.

Mä en ikinä löydä just niitä juttuja mitä tarvittaisiin, esim. se vitriini on ollut hakusessa nyt jo kuukausia, mutta ei vaan löydy miellyttäviä. Mutta tarpeellisten juttujen sijaan vastaan tulee röykkiöittäin sellaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä jotka vaan on ihan superihania, mutta joille ei ole enää tilaa majatalossa.

 Viimeisimmäksi minulle kolahtivat nämä Hobby Hallin mainosmeilissä vastaan tulleet industrial-henkiset kalusteet.

Miten loistavasti tuo hyllykkö passaisikaan yhteen meidän olohuoneen sohvapöydän virkaa toimittavan armeijan vanhan arkun kanssa! Ja paikkakin minulla tuolle hyllylle kyllä olisi mielessä, mutta sitä 529 euroa ei valitettavasti taskussa jonka kaunotar kustantaisi. Ja niin ihana kuin tuo metalliarkku olisikin, niin meiltä löytyy erinäköisiä arkkuja jo kaksin kappalein, joten sitäkin saa vain kuvasta ihailla.

Mutta kuvien katseluhan on jo lähes puoli sisustusta, vai mitenkä se olikaan. Uusista huonekaluista haaveilun sijasta minä voisin ottaa nyt ihan ensiksi sellaisen askeleen, että tekisin kunnon suursiivouksen ja katsoisin millainen sisustus tästäkin kämpästä löytyy kaiken tämän rojun ja sotkun alta!

PS: Olen ollut viikonloppuna melko ahkera joten vilkaiskaahan ihmeessä muutama edellinenkin postaus, jos ette ole niitä vielä huomanneet!

Eksyin internetin ihmeellisessä maailmassa hollantilaisen Perlein sivuille ja bongasin sieltä nämä Peter van de Waterin suunnittelemat nerokkaat ja hurmaavat kynttilänjalat. Rakastan tällaisia nerokkaita oivalluksia jotka on toteutettu koruttoman yksinkertaisesti. Nämä kynttilänkintut kelpaisivat minun kotiin koska tahansa.

Tässä siis yksi , tai tarkemmin ottaen kolme (nämä ovat ehdottomasti parhaimillaan usean pullon ryhmässä)  hyvää syytä lisää lähteä uudelleen Amsterdamiin, näiden jälleenmyyjät kun näkyivät olevan aika pitkälti Hollannissa. Jos ei halua Hollantiin asti matkata pelkkien kynttilänjalkojen vuoksi, niin löytyi sieltä ainakin yksi Suomeenkin näitä toimittava nettikauppa: www.bijzondermooi.com

Eli itseäni toistaakseni: Kui ihania!

Tässä vielä jatkoa edellisen postauksen kotikuville. Nämä kuvat keskittyy aikalailla erilaisiin säilytysratkaisuihin. Kaikenmoisia laatikoita ja koreja onkin pitänyt ottaa käyttöön sillä vaatehuoneen paria kaappia ja seinään kiinnitettyä tankoa sekä keittiön kaappeja lukuunottamatta tässä asunnossa ei ollut minkäänlaista säilytystilaa valmiina.

Asunnossa ekana ovesta tullessa oleva ns. pikkueteinen on tosi kiva, sillä se vetää sisäänsä ulkovaatteet ja melkoisen määrän kenkiä, ja sitten varsinainen isompi eteisaula jää siistiksi läpikulkutilaksi. Pikkueteisen sotkut voi sitten kätevästi piilottaa näkyvistä laittamalla välioven kiinni jos alkaa silmiä oikein pahasti pakottamaan.

Sinooperi Homestoresta löytyi ihan pilkkahinnalla (n. 4 €/kpl) tuollaisia kivoja sanomalehdestä punottuja koreja tuonne naulakon päälle nielemään sisäänsä hanskat, pipot ja huivit. Ei ne toki kaikki tuonne mahdu, joten harvemmin käytössä olevia kamoja on sitten säilötty isossa eteisessä olevan lipaston sisään.

Pikkueteinen ei tosiaan ole mikään mahdottoman suuri, mutta vähäinenkin tila saatiin hyötykäyttöön laittamalla tyhjälle seinälle pari Ikean kenkäkaappia. Nuo pitävät sisällään näppärästi toistakymmentä paria kenkiä. Söpö Kellogs-boksi ja vanha puulaatikko kätkevät sisälleen kaikki kenkienhoitotarvikkeet. Tuonne nurkkaan kaappien oikealle puolelle ajattelin vielä laittaa seinään jonkin ison koukun tai pari. Niihin saisi kätevästi roikkumaan muutaman käsilaukun. Nyt useimmiten käytössä olevat laukut lojuvat liian usein eteishallin lattialla, kun olen taas jonain aamuna päättänyt vaihtaa kamat kassista toiseen.

Mamman kätköistä aikoinaan saatu vanha puulaatikko toimii samassa tehtävässä kuin vanhassakin kodissa, eli lehtilaatikkona.

Häijäällä on ihan Pori-Tampere tien varressa ihana vanhassa navetassa sijaitseva vanhan tavaran liike nimeltä Sattumankauppa. Vierailtiin siellä mamman kanssa loppukesästä ja mukaan tarttui hyvä kuntoinen maitotonkka muutamalla eurolla. Nimilätkäkin on vielä paikoillaan ja kertoo astian kuulunen aikoinaan jollekin H. Koskiselle. Nykyään Koskisen tonkka säilyttää amaidon sijaan kauhoja ja kapustoja. Jos muuten satutte liikkumaan tuolla Häijään (eli Sastamalan) suunnalla, niin suosittelen ehdottomasti visiittiä tuonne aarteita täynnä olevaan Sattumankauppaan!

Kuvasta näkee samalla hieman osviittaa meidän ruokapöydästä joka sis riemulla uuteen kotiin hankittiin, kun sellaiselle oli vihdoin oli tilaa. Edellisessä keittiössä mahtui olemaan minikokoinen pöytä ja kolme tuolia. Ja jos siinä kolmannessa tuolissa istui joku, ei jääkaapin ovi mahtunut aukeamaan. Olikin siis mahtava tunne saada tuo kuusi henkeä ympärilleen vetävä tammipöytä paikalleen. Ja vaikka pöytä olisi täynnä väkeä, niin keittiössä sopii silti kaikki ovet aukeamaan!!

Hajuvesikokoelma löysi paikkansa vaatehuoneessa olevasta Ikean Expedit-hyllyköstä, jonka joku edellinen asukas tai vuokraisäntä on sinne joskus hankkinut. Hyllykköä hyödynnetään siis myös esim. lakanoiden säilytyspaikkana ja korien avulla rumilus vetää sisäänsä myös alusvaatteet, sukat sun muut.

Koruja minulla on sellainen määrä, että ne ovat tarvinneet laatikon, koukun, hyllyn ja telineen jos toisenkin. Askon alennuksesta löytynyt Ratian puinen laatikosto syö sisäänsä jotain vähemmän käytössä olevia helyjä, kun taas hyllyn päätyyn kiinnitetty metallinaulakko toimii lemppareiden kaulakorujen kotina.

Tässä vähän yleiskuvaa vielä vaatehuoneesta. Kuvan ulkopuolella vasemmalla puolella on kolme pientä kiinteää kaappia joista yhdessä on hyllyt ja kahdessa tanko. Expedit hyllykön vastaisella seinustalla on puolestaan pari Ikeasta hankittua korihyllykköä t-paitoja sun muita sellaisia vaatteita varten jotka eivät kaipaa henkareita. Ja kuten kuvasta näkyy, niin kenkälaatikoita on katonraja pullollaan. Ovesta kurkistaa työ-/vierashuone.

Vierashuoneen, eli luokkahuoneen kuten minä sitä kutsun, nurkasta löytyy mm vanha arkistokaappi sekä Sotkamon lukiosta kotoisin oleva ikivanha puinen lääkekaappi. Kaappi oli ollut koulun liikuntasaliin vievän käytävän seinällä jo silloin, kun äitini kävi koulua joskus 60-luvulla. Kun rakennus sitten meni remonttiin meidän ylioppilaskirjoitustemme jälkeen sain tuon kaapin itselleni, kun kauniisti rehtorilta pyysin. Oven sisäpuolella on palasia aitoa kouluhistoriaa mm. ison punaisella maalilla maalatun kirkkoveneen ja lyijykynällä jonkun vuonna -93 kirjoittaman “imekää munaa” -tekstin ansiosta. Naurattaa joka kerta kun avaan kaapin, joka siis ihan oikeastikin toimii meillä nimenomaan lääkekaappinaa. Sinne mahtuu troppi jos toinenkin.

Luokkahuone-nimityksen tuo huone sai kun ostin edellisessä postauksessa näkyneen vanhan kartan kaveriksi kirpparilta vielä tuon 1,50 € maksaneen liitutaulun. Kartta, liitutaulu ja koulun lääkekaappi, niin alkaahan siinä jo luokkahuonefiilistä tulla. Haaveilen myös jostain siististä vanhasta opetustaulusta, jossa olisi vaikkapa ihmisluurangon kuva, mutta murun mielestä sitten mennään teemasisustuksessa jo liian pitkälle. :D No, kaapin päällä sentään komeilee kehyksissä vanha kieliopas ja pari muutakin oppikirjaa on päässyt luokassa näkyville paikoille.

Ja kun kaappia-/hyllytilaa on tosiaan melko hintsusti, on pikkutavaroita pitänyt pistää erilaisiin bokseihin kuten edellisen kuvan punaiset Ikea-rasiat ja nämä puiset sikarilaatikot. Yksi pitää sisällään kynät, toinen muistikortit, muistitikut, kortinlukijat sun muut ja yhteen piilotetaan kaikki laskut aina tilipäivään saakka. Punaisiin rasioihin puolestaan mahtuu ompelutarvikkeita ja sekalaisia toimistotarpeita. Vielä kun aina muistaisi mitä missäkin on, ilman että joka laatikon kansi on avattava.

Ja Aah, viimeiseksi tuo lempparein juttu kaikista uuteen kotiin hankituista huonekaluista. Löydettiin tuo pyörillä ja kahvoilla tuunattu armeijan vanha arkku läheisestä Sisustus Rosaliesta juuri muuton aikoihin ja ihastuin siihen ihan täysillä. Mamma oli sitten niin ihana, että osti sen meille tuparilahjaksi ja rullattiin komistus heti suoraan vielä tuolloin tyhjänä olleeseen asuntoon. Arkku toimii siis olohuoneessa sohvapöytänä ja mikä hienointa, kätkee sisäänsä hillittömän määrän tavaraa! Arkun uumeniin saatiin säilöttyä mm. lautapelit ja paljon muuta. Ilman tuota arkkua ei olisi kyllä mitään hajua mihin kaikki nekin tavarat olisi saatu survottua.

En ollut muuten koskaan aiemmin käynyt tuolla Rosaliessa vaikka olin usein ohi kulkenutkin. Olin jotenkin ollut sellaisessa luulossa, että siellä myydään vain ainoastaan kaikkea valkoista, romanttista ja söpöä, eli ei mun juttuja. Mamma kuitenkin sai minut houkuteltua sisään ja onneksi, sillä muuten olisi tuokin lempparihuonekalu jäänyt saamatta. Ja löytyihän sieltä sitten yllätyksekseni löytyi romanttisen hömpän seasta monta omaankin makuuni sopivaa juttua kuten ronskeja valaisimia ja säilytyskoreja, joten ennakkoluuloista päästyäni on tullut vierailtua liikkeessä useamminkin. Sainpas taas nenilleni, minä ennakkoluuloinen tuomitsija. :D

No niin, ohitetaampa tämä uudesta vuodesta hössöttäminen sitten heti alkuun sillä, että en oo luvannut yhtään mitään!!! :D

Joulun aikaan kotona oli jotenkin ihanan lämmin tunnelma, joten nappailin hieman “sisustus”kuvia. Ollaan asuttu “uudessa” kodissamme nyt reilut neljä kuukautta ja tavarat on suurimmaksi osaksi aika paikallaan, mutta seinät ammottavat edelleen vähän turhan tyhjänä ja iso olohuoneemme kaipaa vielä muutamia huonekaluja. Koska asuin edellisessa kämpässä kuitenkin lähes yhdeksän vuotta, on tämä uuteen sopeutuminen vienyt melkoisesti aikaa. Kyllä minä tästä asunnosta ihan pidän, mutta jotenkin täällä tuntuu toisinaan vielä hieman kolkolta.

Ehkä se on se tuttu kaaos mikä täältä puuttuu. Tuntuu oudolta, kun on tilaa esim. oikealle ruokapöydälle ja vaatehuoneen ansiosta vaatteita ei loju ympäri kämppää. Minä kun kuulun niihin ihmisiin joiden mielestä ne kokovalkoiset korkeakiiltohuonekaluja täynnä olevat, aina tip top olevat asunnot joita sisustusblogit ovat nyt pullollaan, ovat lähinnä äärimmäisen ahdistavia. Minä kaipaan vähän kolhuja, väärässä paikassa lojuvia jatkojohtoja ja epämääräisiä tavarakasoja pöydille ollakseni kotonani ja nyt meillä on ollut jotenkin kumman tyhjää. Tämän pohjustuksen saattelemana muutamia yksityiskohtia meidän matalasta majastamme.

Rakkaat punaiset nahkasohvamme ovat olleet hieman eriarvoisessa käytössä, sillä kahden istuttavan sohvan jäädessä lähes käyttämättä, olemme onnistuneet nyhväämään isommalla sohvalla nin ahkerasti, että keskimmäiseen sohvatyynyyn on tullut valtava repeämä. uups! Pitänee ottaa selvää miten ja missä sitä saisi jotenkin paikkailtua. Pellavaiset sohvatyynyn päälliset löytyivät persoonattomasti ja helposti henkkamaukalta ja passaavat olohuoneeseemme loistavasti.

Sohvatyynyjen värivalintaa määritteli pitkälti tummanvihreä sohvapöydän virkaa toimittava armeijan vanha arkku.

Edellisessä asunnossa kirjahyllynä toimi sovellakiskot ja muutama laudanpätkä ja koska emme halunneet samaa systeemiä enää uuteen, jäimme muuttaessa ilman kirjojen säilytystilaa. Ongelma ratkesi huuto.netin avulla ja haimme muutaman kilometrin päästä vierashuoneeseemme juuri sopivan kokoisen arviolta 60- tao 70-luvulta kotoisin olevan hyllyn kympillä. Tai kuusi euroa minä siitä huusin, mutta maksoin anteliaana oikein kympin. :D

Tilanpuutteen ja vaihtelun vuoksi sommittelin kirjat hyllyyn vähän sikin sokin, osan ollessa normaalisti pystyssä riveinä ja osan taas muodostaessa tilaa säästäviä kasoja.

Kirjahyllystä löysi paikkansa myös lapsena lahjaksi saamani Fisher Pricen mahtava soittorasia-televisio.

Vuoden 2000 vuosikertaviinilaatikon kansi oli seinälläni jo edellisessä keittiössä. Vuosi 2000 on itselleni merkittävä siksi, että kirjoitin silloin ylioppilaaksi, joten siksi tuo alunperin päätyi kotoa mukaani ja seinälle. Eteisestä puolestaan pilkistää jo aiemminkin täällä blogissa esillä ollut Kalevalan Tervas-korusarjan mainosjuliste kera Tomi Joutsenen. Uuh.

Vanha talousvaaka on kirpputorilöytö vuosien takaa ja se odottaa vielä omaa paikkaansa keittiössä, jotta voisin jälleen säilyttää siinä esimerkiksi sipuleita kuten aiemmin. Nurmesniemen Pehtoori-pannun minulle hankki mamma jostain huutokaupasta. Noita metallisia vanhoja vuokia hamstrailin tuossa joulun alla kirppareilta kynttilänalusiksi. Eurolla tai parilla irronneet ruosteiset ja naarmuiset vuoat sopivat hommaan erinomaisesti ja näyttävät vielä hyviltä!

Vuosia sitten osto-ja myyntiliikkeestä viidelläkympillä ostamani 40-luvun vuodesohva on edelleen toimiva, mutta verhoilu ei enää ole kovin katseenkestävä. Apu löytyi käyttämättä jääneestä virkatusta päiväpeitteestä, jonka olen ottanut kotoa mukaani. Ihan tuli uusi mummolamainen ilme sohvalle! Vuodelta 1952 kotoisin oleva euroopan kartta löytyi lähes heti muuton jälkeen kirpparilta alle kympillä ja tajusin sen heti sopivan erinomaisesti tuon sohvan kaveriksi vierashuoneeseen.  Huippulöytö siis!

Siskolta synttärilahjaksi saatu paksulle puulevylle tehty Andy Warholin Diamond Dust Shoes -vedos odottaa hyllyn päällä vielä lopullisen paikkansa löytymistä. Taulu on aivan suunnattoman upea, enkä olisi edes itse osannut valita mitään täydellisemmin itselleni sopivaa taululahjaa. :)

Toinen ihan nappiin osunut 30v-lahja tuli mahtavilta työkavereiltani. He olivat pyytäneet mun murun etsimään meidän koneelta mun ottamia Amorphis-keikkakuvia ja teettivät mulle sitten Tomi Joutsen suihkuverhon!!! :D Mä menin ihan palasiksi pakettia avatessani. Ihan käsittämättömän upea ja mahtava idea ja toteutus. Mustavalkoinen Tomi passaa hienosti toisen harmaan suihkuverhomme kaveriksi. Eli jos muru ei välttämättä halua käydä suihkussa toisen miehen tuijotellessa, niin hän voi vetää sen sivuun ja käyttää toista verhoa. Minä puolestaan voin sitten aina halutessani kietoa tuon Tomin alastoman vartaloni ympärille. Mä muuten veikkaan, että mä saatan ehkä olla ainoo ihminen maailmassa, jolla on Tomi Joutsen suihkuverho. Tai ainakin tää on täysin uniikki. :D

Joulukuusi on meillä jo vuosia koristeltu punaisen ja kullan sävyin ja niin tehtiin tietysti tänäkin vuonna. Takana kurkistelee yksi lempitauluistani kautta aikojen: kainuulaisen edesmenneen taitelijan, Jaakko Leppäsen yksinkertainen ja graafinen varis. Saman taiteilijan töitä löytyy lisää niin omista kuin vanhempienkin kätköistä eivätkä kaikki mahdu kerralla edes seinille. Minullakin tuossa muutamat pienemmät taulut odottavat vielä sijoitusta. Miten se onkin niin hankalaa päättää uudessa kodissa taulujen paikat?

Sellaisia palasia kotikolosta tällä kertaa. Loput kuvat luvassa toisessa osassa ehkäpä jo huomenna.

Yääh. Olen maannut viime aikoina illat vaan kipeänä sohvalla niistäen ja vinkuen mieheltä erilaisia hoitotimenpiteitä kuten “lämmitä mulle omenapiirakkaa!”, “voitko vähän silittää mua”, “ois ihana jos hieroisit mun jalkoja” jne. Aivotoiminta ja energia on riittänyt niinkin vaativiin toimintoihin kuin nettikauppojen ihanuuksien kuolaamiseen ja rikossarjojen tuijottamiseen. Jälkimmäinen on kyllä kieltämättä ollut rään täyttämillä aivoilla jo vähän turhan haastavaa. Yhden nenänniiston aikana kun ehtii tietysti mennä ohi juuri ne ratkaisevat sekunnit jolloin  laboratoriossa selviää jokin juonen kannalta olennaisen tärkeä asia. Onneksi on tallentava digiboksi ja takaisinkelausnappula.

Vaatteiden, kenkien, asusteiden tai ihanien kotijuttujen selainikkunashoppailuun ei kuitenkaan onneksi tarvita juuri sen kummempaa ymmärrystä kuin tietokoneen hiiren käyttötaitoa. Keräsin tähän muutamia menneen viikon aikana ihastusta, himoa ja halua herättäneitä asioita.

MAINIOTA MUSTAA

Sekä Monki, että Cos avasivat hetki sitten verkkokaupat, joten pitihän ne valikoimat tutkia perin pohjin. Ketään ei taida kovasti yllättää, että iskin silmäni yllä oleviin synkän viehättäviin yksilöihin. Mustat kauniisti rypytetyt ja notkeasti laskeutuvat vaatekappaleet iskevät minuun aina vaan enkä tunnu saavan niistä tarpeekseni. Pitänee ehkä ensi viikonlopun Helsingin reissulla käydä tarkastamassa olisiko tuota Monkin takkia liikkeessä, jotta pääsisi sitä sovittamaan.

ASIALLISIA ASUSTEITA

Cos on merkki jota ole monen kuullut hehkuttavan, mutta jonka valikoimaan en itse ole koskaan aiemmin tutustunut. Näin ensi tutustumisen perusteella voin kuitenkin jo todeta, että olisihan siellä melkoisen paljon omaankin tyyliini sopivia simppeleitä, mutta silti mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita. Vaatteiden kokopolitiikka kuitenkin hieman mietityttää.. Joistain vaatteista on tarjolla kokoja 44 saakka, mutta osasta taas on kokovalikoima XS-L. Hieman siis epäilen, että minä niihin mahtuisin. Pitänee joskus uskaltaa tilata jotain kokeiluun.

Mutta onneksi mun mottoni pätee edelleen ja laukut tosiaan mahtuu aina! Miestenpuolelta löytynyt iso canvaskassi nahkayksityiskohdin muistuttaa ihanalla tavalla hieman lapsuuden kerholaukkuna toiminutta jenkkikassia. Koko, ulkonäkö ja hinta on kaikki ihan balanssissa, mutta mä en ole vielä keksinyt sitä spesifiä tarvetta jonka varjolla saisin itseltäni luvan laukun hankintaan. :D

Unelmanpehmeän ja lämpimän kashmirpipon hankintaan ei puolestaan tarvita sen kummempia syitä kuin se,  että mulla ei vielä ole kashmirpipoa! Luulen, että tästä innostuu äitikin. Joko niin, että sekin haluaa tilata oman pipon tai sitten se ilmoittaa, että “kyllä minä voin sinulle kashmirpipon neuloa, ei sitä tarvii muualta ostaa”. :D Jään odottamaan kumpaan vaihtoehtoon minuun kashmirrakkauden tartuttanut mammani kallistuu.

River Islandin (Asos) karvavuorisista nilkkureista sanon vaan, että ihanat! Ja että oon kade Sallalle, joka kertoi ne tilanneensa.

LÄMPÖÄ JA LAMPPUJA

Näin sohvalta nuhaisena katsottuna kaikkein eniten ihastusta ja kiinnostusta herättivät kuitenkin kodintavarat. Niistä kun on iloa kipeänä kotona maatessakin toisin kuin ihanista kengistä ja laukuista jotka odottavat ulos menoa ja tärkeää kannettavaa.

Kolmijalkaisen näyttävän lampun himo ei ole edelleenkään laantunut. Upeiden teatterin ja mm. armeijan käytössä olleiden spottivalaisimien lisäksi hollantilainen 360volt kauppaa monen muunkinlaisia vintage industrial -valaisimia. Rujosta ja rähjäisestä teollisuusestetiikasta pitävien sisustajien kannattaa ehdottomasti vilkaista putiikin tarjonta, sillä yoimitus onnistuu myös Suomeen. Itselleni noiden aarteiden hinnat ovat turhan korkeita, joten se lamppuhimotus taidetaan ratkaista lähempää löytyvällä tuotteella. Ja vieläpä melko pian… Kuka arvaa?

Kuumeen nousun aiheuttamassa palelussa minua on lohduttanut mammalta saatu, jo vuosia palvellut harmaa kashmirhuopa. Jos kuitenkin olisin vielä ilman sellaista ihanuutta, voisin harkita talven pelastajaksi tuota H&M:n torkkupeittoa. Tätä nuhapeikkoa olisi voinut ilahduttaa kovasti myös suloinen Urban Outfittersin teepannu mikäli sellaisen omistaisin. Ei varmasti voisi olla hymyilemättä edes kaiken rään keskellä, kun noin  iloinen Punahilkka tarjoilisi kupposen kuumaa.

Nyt tilanne vaatii iltapalaa, lisää nenäliinoja ja murun turvallisen kainalon!