Jaahas, siinähän se ehti viikko vierähtää ilman , että olis ehtinyt edes vilkaista tänne blogiin päin. Viiden päivän aikana tuli tehtyä lähes kahden päivän verran ylitöitä mm. ryömimällä pari päivää kameran kanssa erilaisten konepajojen lattioilla. Eipä siis olisi ollut ainakaan kummoisia päivänasujakaan kuvattavaksi. :D

Tukholman muotiviikoilla pyörähtämisestä on jo lähes neljä viikkoa, mutta arkistoista löytyi vielä jonkin verran näytöskuvia jotka halusin julkaista. Tällä kertaa vuorossa melkoisen synkeän ensivaikutelman tarjoillut Odeur.

Tämän hupparin käytännöllisyydestä noin näkökentän kannalta en olisi ihan niin varma…

Vuonna 2006 perustettu Odeur oli itselleni aivan uusi tuttavuus, mutta ihan mielenkiintoinen sellainen. Heti näytöksen jälkeen kyllä kritisoin sitä, että huomiohakuiset teatraaliset päähineet jättivät itse vaatteet varjoonsa, enkä ainakaan itse tuntunut oikein muuta catwalkilta muistavankaan. Ottamieni valokuvien lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että vaatteetkin olivat kaikessa minimalistisuudessaan ihan tutustumisen arvoisia vaikka yleislinja onkin omaan makuuni ehkä turhankin unisexiä. Mutta jokatapauksessa Odeur nousi ehdottomasti listalleni merkeistä joiden tekemisiä täytyy muistaa aina välillä hieman seurailla.

Palataanpa taas vaihteeksi hieman Tukholman catwalkeille ja tällä kertaa Whyredin esittelemien miesten vaatteiden pariin. (naisten vaatteita samasta näytöksestä voit kurkata TÄÄLTÄ)

Mallisto oli täynnä yksinkertaisia, moderneja ja samalla todella ajattomia vaatekappaleita aivan kuten naisten mallistokin. Vaikka esimerkiksi omaa miestäni en osaisi tällaisessa sliipatussa ruotsalaislookissa kuvitella, eikä tyyli muutenkaan kokonaisuutena mene yksiin sen kanssa minkälainen tyyli minuun miehissä iskee, pidin kovasti esimerkiksi monista malliston takeista. Myös väripaletti jostain kumman syystä miellytti silmääni.

Whyred ei ollut suinkaan ainoa merkki, jonka näytöksessä miesten lahkeen mitan lyheneminen esiintyi varsin silmiinpistävänä yksityiskohtana. Nilkat paljastavia lahkeita tarjoili Whyredin lisäksi mm. Oscar Jacobson ja myös Tiger Of Sweden antoi miesten sukkien näkyä vetämällä ne ronskisti lahkeiden päälle. Ja siitä kun on just viime vuodet kotimaan teinikolleille urputettu! :D

Tukholmasta kertyi kuvia lähes paristakymmenestä näytöksestä, joten näitä nyt riittää vielä hetkeksi aikaa, joten toivottavasti kiinnostusta edelleen riittää. Itse olin niin innoissani tuosta näytösten kuvaamisesta, että ilolla tuppaan tuotoksiani myös tänne.  Whyredin näytöksestä kuvia sen verran valtava kasa, että jaan ne kahteen postaukseen, naisten ja miesten vaatteet erikseen.

Whyred marssitti eleettömän kauniiksi stailatut mallinsa yleisön eteen urkumusiikin säestämänä, joten tunnelma Liljevalchsin taidehallissa oli, jos ei nyt ihan uskonnolinen, niin ainakin hienolla tavalla harras.

Mallistossa oli käytetty paljon rehellisen raikasta vihreää ja yllättäen se näytti jopa minun mielestäni todella hyvältä. Taisinkin joutua muotiviikoilla melkoiseen aivopesuun, sillä aloin jo hieman kiinnittää huomiota siihen, että on olemassa muunkinlaisia vaatteita kuin mustia. Mietin jopa, että voisin kokeilla jotain pientä vihreää piristystä omaankin vaatekaappini.. nyt pelottaa.

Itse saan keskittyä ainoastaan haaveilemaan tuollaisista kauniista ja avonaisista selkämyksistä, mutta oi miten kaunista katseltavaa ne ovatkaan.

Yleislinjoiltaan Whyred tarjoili melko minimalistisia ja linjakkaita vaatteita, mutta mielenkiintoisiin materiaaleihin ja pieniin yksityiskohtiin kuten kauluksiin ja pliseerauksiin oli kiinnitetty paljon huomiota. Ei ehkä paljoakaan sellaisia oman vaatekaapin kannalta kiinnostavia juttuja, mutta yleisesti ajatellen mallisto oli todella hieno ja tyylikäs kokonaisuus. Ja koska poiketen monista muista muotiviikoilla esitellyistä mallistoista Whyred esitteli ihan huomattavan paljon muutakin kuin mustaa, oli näytöksen seuraaminen kaikin puolin mielenkiintoista.

Vaikka muotiviikkovieraat kuvaamassa toinen toisiaan olikin suuri osa koko sirkusta, en itse innostunut kovinkaan paljoa siitä, että alkaisin tarraamaan tyyppejä hihasta ja pyytäisin pikaista poseerausta.

Ei sillä ettenkö uskaltaisi lähestyä vieraita ihmisiä etenkin kun tääällä tuskin olisi saanut pakkeja, mutta joku siinä koko kuviossa vaan enemmänkin huvitti ja tympäisi. Niinpä tyydyinkin mieluummin lähinnä paparazzaamaan ns. salassa joitain yksityiskohtia kuten kenkiä.

Keskiviikkona kuitenkin yksi tilaisuuksista oli siinä määrin turhauttava, että luovin tieni tungoksesta hieman väljemmille vesille ja ikuistin eteisessä muutaman lähdössä olevan tyypin.

Jokin tässä neidissä hurmasi, vaikken mitään hänen vaatteistaan voisi kuvitellakaan itseni päälle. Mutta täytyy kertoa silti yksi salaisuus.. sovitin tänään itse asiassa lähes tuon hameen väristä mekkoa. Ruskea ja poltettu oranssi ovat jostain syystä alkaneet kiehtoa minua viime aikoina. Saa nähdä mihin se johtaa.

Tämän pariskunnan halusin kuvata lähinnä miehen ihastuttavien housujen vuoksi joista ei sitten kuitenkaan kuvassa saa kovinkaan paljon selkoa. Muta sopivasti pudotettu haara, rento istuvuus ja pussimaiset lahkeet, rakkautta.

Tytön omituinen turkkihässäkkä jaksoi ihmetyttää meitä jo edellisenä päivänä, siitä nimittäin puuttui selkäosa lähes kokonaan. Eli toisin sanoen kyseessö on turkisbolero.. Hmm.. Mielenkiintoista sanoisinko.

Tämä mies minun oli ihan pakko kuvata ihan jo sen takia, että olimme bongailleet hänet lähes joka näytöksestä ja ristineet hänet sheriffiksi hänen lookkinsa vuoksi. Pyysinkin komistusta kuvaan kertomalla hänelle antamastamme lempinimestä :)

Herra on ihan sellaisen uinuvan pikkukaupungin ystävällisen sheriffin näköinen. Hän yrittäisi välttää väkivaltaa viimeiseen asti ja ratkaista asiat puhumalla, mutta tarvittaessa hän olisi hämmästyttävän nopea ja tarkka ampuja.Mutta ehkä noi purkkarit kyllä hieman vie parasta terää tuolta tarinalta.. Mutta söpö se on silti, purkkarit voi aina rajata pois kuvasta.

Vaikka maanantaina näkemämme Nakknan näytös ei varsinaisesti sisältänyt sellaisia vaatteita joita kuvittelisin itse pukevani päälle, niin ihastelin silti sen tummanpuhuvaa tunnelmaa. Synkistä sävyistä huolimatta näytöksessä ei ollut samanlaista maailmanlopun fiilis kuin parilla muulla samaan väriskaalaan luottaneella merkillä.

En jaksa lakata ihastelemasta sitä kuinka upea väri musta on, varsinkin kun materiaali on oikea.

Oh yes, I am a superwoman

Tässä taas nähdään kuinka mielenkiintoista voi päästä varpaisiin mustaan pukeutuminen olla, kun vaan yhdistelee sopivasti erilaisia materiaaleja ja tekstuureja. Yksinkertaista ja kaunista sanon minä.