Vuoden 2012 viimeiset asukuvat saavat kunnian täräyttää käyntiin blogivuoden 2013. Yli viikon matkalaukkuelämä oli vähän karsinut garderobia, mutta kyllä sitä vielä just ja just jotain päällepantavaakin löytyi, kun tongin myös Iinan luokse säilöön jättämäni kamppeet läpi. Jonnea, Cheekiä, Kaijaa ja kumppaneita lähdin siis kuuntelemaan paljettien piristämässä perus hame ja neuletakki -kombossa.

Generous-malliston paljettitoppi löytyi ennen joulua Lindexin alesta. Harakka sisälläni hihkaisi, kun jo aiemmin vilkuilemani kimallus irtosi nyt n. 16 eurolla.

Olen ilokseni pannut merkille, että tuo Lindexin “läski”mallisto on viime aikoina kehittynyt huimasti positiivisempaan suuntaan. Uusia vaatteita tulee tiuhaan tahtiin ja mukana pn paljon ajankohtaista kampetta ja jopa normimalliston kanssa yhteneväisiä tuotteita. Toki sieltä ne kammottavat kukka- ja ruututrikootunikatkin edelleen löytyy, mutta löytyyhän niillekin ostajakuntansa. Hienoa on kuitenkin se, että tarjonta on laajentunut ja malliston ilme nuorentunut.

Täytyy mainita erikseen myös tuosta neuletakista. Kyseessä on Peter Hahnin kashmirneuletakki joita minulla on nykyään jo kaksin kappalein. Kuuluu ihan mun ehdottomiin lempivaatteisiin. Mulla täytyy aina olla käden ulottuvilla neuletakkeja, rentoja jakkuja ja muita “niskaan nakattavia” jotka käy yhteen lähes kaiken kanssa. Tämä vajaahihainen neule on juuri sellainen.

Tuo Peter Hahn on päällisin puolin melkoinen tätikauppa twinsetteineen ja housupukuineen, mutta vähän tarkemmin kaivelemalla seasta löytyy aika helmikamaa ainakin neuleista. Ajattomia kashmirneuleita löytyy useassa mallissa, värissä ja hintaluokassa.

Tämä oma neuletakkini kuuluu sarjaan “edullinen superlöytö”, sillä 100 % kashmiria oleva neule maksaa vain n. kuusikymppiä. Väreistä löytyy mustan ja harmaan lisäksi mm. burgundia, sinisen ja violetin sävyjä sekä oliivinvihreä. Kokoja on tarjolla tuohon itselläni olevaan 46:een asti.

Viimeisimpänä estradille astelee vielä asun tuorein osa, eli sunnuntaina Stockalta alennuksesta löytämäni upea Dieselin laukku. Harmaata farkkua, mustaa nahkaa ja metalliyksityiskohtia yhdistelevän laukun hihna on irrotettava ja sen sisävuori on ihanasti tyttömäisen pinkki. En ollut aikoihin nähnyt mitään yhtä paljon himotusta aiheuttavaa materiaa, joten en onnistunut kävelemään ohi.

Hipelöin ja halailin -40% alennuksessa ollutta veskaa aikani yrittäen haastatella itseäni aiheesta “tarvitsenko tätä laukkua todella”. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä tunne kertoi meidän kuuluvan toisillemme. Niinpä poistuimme paikalta onnellisina yhdessä.

Se on ihan mun näköinen ja sopii yhteen pitkälti kaiken kanssa mitä vaatekaapistani löytyy ja olen jo parin laukun myötä todennut Dieselit oikein kestäviksi ja rakastettaviksi yksilöiksi, joten hyvä ostos.

Aamulla koittaa jälleen paluu arkeen. Loma oli pitkä ja niin ihana, että töihin paluu saattaa tuntua todella shokeeraavalta ja karmivalta, mutta niin kauan kuin ei lottomiljoonia kuulu, niin sekin osa elämää on vaan kestettävä. Onneksi heti torstaina on luvassa yksi todella ihana kuvaus, kun kameran eteen saapuu läjä pikkuisia koiranpentuja! En kestä. Sellaisella cute overloadilla on hyvä aloittaa yhteistyö kameran kanssa tänä vuonna.

Kaivelin hieman lisäkuvia edellisen postauksen asussa nähdyistä Ten Pointsin Pandora-maihareista jotka siis ovat hurmanneet minut aivan täysin. Jo lyhyen yhdessäolomme aikana olemme ehtineet yhdessä niin matkustamaan, shoppailemaan, työskentelemään kuin juhlimaankin. Ja tilanteessa kuin tilanteessa askel on ollut keveä. Halusin kengät jalkaani myös maanantaina lähtiessäni yhteen palaveriin enkä välittänyt edes siitä tosiasiasta, etten saanut kenkää itse tönkkönä sojottaneeseen kipeään jalkaani, vaan soitin kaverille ja pyysin hänet ovelle asti minua vastaan jotta hän voisi auttaa minua. Ei kai sitä nyt kenkiä voi valita sen mukaan mikä olisi helpointa..

Mutta tässä siis muutama turistikuva minun ja Teppojen reissuilta.

Helsingissä Tepot poseerasivat nätisti Jonnalle jonkun hienon talon takana.

JC:n sovituskopissa Tepot olivat makutuomareina minun sovitellessa farkkuja.

Tässä minä ja Tepot odottelemme vähän väsyneenä ratikkaa meidän Helsingin reissulla. Edellisen päiväiset ystävän polttarikekkerit taisivat väsyttää vielä meitä kaikkia.

Tässä me ihastellaan Teppojen kanssa syksyn lehtiä. Tepot tuntevat olonsa niin kotoisaksi näiden kauniiden ruskan sävyjen keskellä.

Tuolla Ten Pointsilla on muuten ainakin nyt tämän syksyn/talven mallistossa todella paljon aivan mahtavan näköisiä nahkakenkiä, kannattaa tutustua. Esimerkiksi tuota Pandoraa on olemassa myös upeassa tummanvihreässä sävyssä sekä räiskyvänä oranssina. Ja jos varret on omaan makuun liian lyhyet, mutta muuten kiinnostaisi, niin myös pitkävartinen versio löytyy samoissa upeissa väreissä. Ten Pointsin tämänhetkisen malliston voi kurkata TÄÄLTÄ.

Hintataso ruotsalaisen Ten Pointsin kengissä on aika lailla sama kuin Vagabondeissakin. Eli syysnilkkureiden hinnat liikkuvat n. 90-120 € välillä ja pidemmät saappaat sitten joitakin kymppejä enemmän. Nämä Pandorat kustansivat Andiamossa 105 €. Varsin sopuhintaisia käytännöllisiä ihanuuksia siis!

Usein kuulee sanottavan, että kannattaa satsata klassikkovaatteisiin ja asuja voi sitten asusteita vaihtamalla päivittää aina kunkin sesongin henkeen. Ihan järkevää toimintaa, mutta itse huomaan toimivani hieman toisin. Minulla tuntuu nimittäin olevan juurikin niitä sesongin ja oman tyylin muutoksista huolimatta lemppareina pysytteleviä asusteita joiden avulla lähes vaatteista kuin vaatteista saa aikaiseksi oman oloisen kokonaisuuden. Olen esimerkiksi jo vuosia vannonnut punaisten kenkien nimeen olipa värissä muodissa tai ei. Myös tietynlaiset korvarenkaat ja esimerkiksi turvaa tuova ukin vanha rannekello ovat enemmän minua kuin mikään vaate koskaan. Välillä tuntuukin, että voisin vetää päälleni lähes mitä vain tuntematta oloani kovinkaan oudoksi, jos vain saan jalkaan lempi bikerini, käteen ja korviin tietyt korut ja olalle tutun laukun.

Asustemietelmät ovat ajankohtaisia tietysti aina, mutta nyt minut erityisesti haastettiin pohtimaan aihetta Indiedaysin ja Elle Accesories -erikoisnumeron kampanjaan liittyen. Osa kamppiksessa mukana olevista bloggaajista mietti erilaisia tapoja asustaa pikku mustaa, toiset puolestaan ovat esitelleet omia lempiasusteitaan ja minä, Jenni ja Johanna puolestaan otimme tehtäväksemme näyttää millaisilla asustevalinnoilla samat vaatteet passaavat niin päivä kuin iltamenoihinkin.

Itse otin lähtökohdaksi tämänpäiväisen asuni joka päällä kävin kaupungilla asioimassa ja lounastamassa. Olen hirmuisen ihastunut noihin reilu viikko stten saapuneisiin H&M:n keinonahkahousuihin jotka ovat materiaalistaan huolimatta todella mukavat päällä. Löysä satiinipaita (H&M) on väriltään sellainen, että olisi ehdottomasti vaatinut vähän enemmän väriä naamaan, mutta pidättäydyn iho-oireiden vuoksi vielä toistaiseksi enemmältä meikkamiselta, joten tällaisella vaalealla olmimeiningillä mentiin.

Arkimenoissa tykkään yleensä aina kiskoa päälleni myös jonkin pitkähihaisen kevyen hurpulan viemään pois liikaa paljautta. Ja kuten hieman alempana olevaan toiseen asukuvaan vertaamalla näette, niin tällaiset edestä auki olevat neuletakit tms. luovat myös mukavasti kaventavaa optista harhaa.

Jalkaan kiskoin tämän hetken rakkaimmat kengät eli Cloun bikerit. Samat töppöset tarttuvat mukaan vähintään neljänä tai viitenä päivänä viikossa. Muina päivinä sitten pakotan itseni käyttämään muitakin kenkiä, etteivät jäisi ihan kaapin perälle itkeskelemään.

Ja koska olen toisinaan melko tarkka mätsäämisen suhteen, niin korujen tulee noudatella samaa linjaa kenkien ja laukun solkien kanssa, eli mustaa ja hopeaa/terästä löytyy myös ranteista ja korvista.

Laukku on lähes parin vuoden takainen sijoitus. Marc o’polon laukkuun upposi useampi satalappunen, mutta se juurikin kuuluu niihin ajattomiin ja kaiken kanssasopiviin asusteisin jotka pitävät pintansa vuodesta toiseen. Poloinen myös nielee sisäänsä ihan kiitettävät määrät tavaraa, joten siinä kulkee mukana kaikki arjesta selviämisessä tarvittavat tavarat kalenterista ja meikeistä eväisiin, villasukkiin ja avaimiin.

Vasemmassa ranteessa on aina oltava jotakin tai muuten olo on alaston. Oikeassa puolestaan en pidä koruja juuri koskaan, mutta jos vasen ranne on kotoa lähtiessä tyhjä, on käännyttävä takaisin olipa melkein millainen kiire tahansa. Rannerojut valitsen aina arkena melko sattumanvaraisesti sen mukaan mitä sattuu missäkin päin asuntoa lojumaan. Tänään kättä koristivat leveä niittiranneke/Glitter, metalliketju/H&M Men ja metallipalloista koostuva koru/Lindex.

Mitä korvakoruihin tulee, niin arkisin en useinkaan jaksa käyttää aikaa korvakorujen kummempaan valitsemiseen, vaan 90% ajasta minulla kiikkuu korvissa jotkut hopean/teräksen väriset melko pienet renkaat jotka sopivat lähes kaiken kanssa. Ilman sellasia ei ole elämää. Ja täysin ilman korvakoruja kulkeminen on omassa mittapuussani vieläkin kamalampaa kuin paljas vasen ranne.

Tällä hetkellä suosikit ovat nuo mamman minulle pari vuotta sitten nimipäivälahjaksi hankkimat renkaat, joista toinen oli itse asiassa reilun vuoden ajan hukassa tehden uskomattoman comebackin löytyessään muuton yhteydessä yhden taulun kiilakehyksen ja kankaan välistä. Uskomatonta, I know. Ilo oli ylimmillään korviksen kolahtaessa taulun välistä lattialle.

No mitenkäs tuo saappaissa lompsiva renttu sitten muuttuu bilekelpoiseksi vaihtamatta vaatteita?

No vaihtamalla korot alle ja heivaamalla 90% mukana kulkevasta omaisuudesta mäkeen. Mulla bilefiilikseen pääsy vaatii lähes aina korot ja pienen clutchin. Matalissa kengissä homma ei vaan toimi ja olalla tai käsivarrella roikotettavat laukut ovat minulle yhtä kuin arki ja velvollisuudet enkä muutenkaan ymmärrä miksi jotkut naiset raahaavat isoja kasseja tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä he vain haluavat varautua kaikkeen mahdolliseen. Itselläni pieneen clutchiin mahtuu kaikki mitä kekkeröidessä voi tarvita: huulipuna, puuteri, rahat, avaimet ja puhelin. Jos haluan jostain syystä kameran mukaan, niin valitsen pikkuisen isomman clutchin.

Via Unon punaiset liskokorkkarit ovat aina takuuvarma asun ilmeen kohottaja. Mitkä tahansa mustat romppeet muuttuvat astetta kivemmaksi kokonaisuudeksi, kun niiden alta pilkistää punaista kiiltoa. Kenkien loistava lesti puolestaan takaa sen, että juhlista ei tarvitse lähteä itku kurkussa kotiin  jalkojen huutaessa hoosiannaa.

Vaatteet ja asusteet ovat minun mielestäni varsin oivat yhdessä, mutta itse en vain valitettavasti näytä noissa valitettavasti kovin hyvältä. Kuten jo aiemman asun kohdalla mainitsin, niin tuo pelkkä pusero ilman mitään toista kerrosta päällään ei imartele yläkroppaani ihan parhaalla mahdollsella tavalla. Eli pienen pientä jalostusta taitaa kokonaisuus kaivata ennen kuin suuntaan kyseiset releet päällä oikeasti bileisiin. Mutta kyllä se nyt menettilisi näinkin. (jos vaan katsois lähtiessä peiliin ja tekis jotain tukalleen. :D )

Make Up Storen vuosia vanha kimaltava clutch on jo saanut reikiä kulmiinsa, niin ahkerasti se on kanssani bileiss viilettänyt, mutta vielä se jaksaa heilua mukana. Hopean värinen laattaranneketju on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja murulta ja kaulakori oma ostos erään koruputiikin alesta. Olin itse asiassa unohtanut koko korun olemassaolon kunnes se löytyi tänään järjestellessäni asusteita muuton jäljiltä paikalleen vaatehuoneeseen. Aika kiva väripilkku, pitänee ottaa taas käyttöön.

Yleensä valitsen juhlimaan lähitessä korviini jotain suurtaja roikkuvaa, mutta koska yhdistin asuun jo näyttävän kaulakorun jatkoin maltillisilla hopeisilla renkailla.  Yksi omista asustesäännöistäni nimittäin on, että ei isoja korvakoruja ja kaulakorua yhtäaikaa. En tahdo liikaa hässäkkää.

Mitäs sanotte menikö asut ihan metsään?

Iskipä minun asustevalinnat tai ei, niin hurjan määrän vinkkejä syksyn asustetrendeistä löydät nyt myynnissä olevasta Elle Accessories -lehdestä. Lehdessä on vaan yksi paha puoli, sitä selatessani keksin hirveän monta uutta asiaa joita ehdottomasti tarvitsen. :D Syksystä ei tule onnistunut ilman suurta ruskeaa nahkalaukkua (mamma, onko se mun Italian laukku sulla?), matalia leopardikuosisia kenkiä, punaisia polvisukkia ja upeita hattuja.

Mikäli haluat voittaa upean designerlaukun tai 5000 € shoppailurahaa (onko muka oikeesti joku joka ei haluais?), niin suuntaa äkkiä Elle Accessories -kampanjasivulle ja osallistu sieltä löytyvään stailauskilpailuun! Osallistumaan pääset TÄÄLLÄ!

Menin pöljä vuosi sitten ostamaan yhdet kompromissikorkkarit, etsiessäni mustia kaiken kanssa yhteensopivia avokkaita.Ne sitten jäivätkin kokonaa käyttämättä, kun en oikein tiedä kenen jaloilla olin niitä kaupassa sovittanut. Onneksi kenkaraukat saivat uuden rakastavan kodin serkkuni luota, joten eivät jääneet minun kaappiini muistuttamaan hutiostoksesta.

Päätinkin sittemmin, että niin kovasti kuin kaappini mustia peruskorkoja kaipaakin, en enää tyytyisi mihinkään melko hyvään, vaan pitäisin seulan tiukkana ja odottaisin täysosumaa. Täällä blogissakin on usein vilahtanut viime syksynä löytämäni upeat Via Unon kirkkaanpunaiset paholaiset.

Liskojen lesti on ollut juurikin ihanteellinen omalle jalalleni ja ne kuuluvatkin ehdottomasti korkkareideni top 3 kaartiin. Siksi olinkin ehtinyt jo usein mielessäni haaveilemaan josko jostain tulisi vastaan samat kengät mustana täyttämään aukon kenkähyllyssäni.

Ihan samoja ei sentään mistään ilmestynyt, mutta viime tiistaina muuten vaan Sokoksella poiketessani huomasin uusia Via Unoja kenkäosastolla ja pulssini kiihtyi jännityksestä. Täydellisen näköisiä, eleettömän tyylikkäitä mustia peep toe -avokkaita pöytä täynnä, mutta ei yksiäkään kolmeseiskoja! Pienen paniikin ja myyjän kanssa laatikoiden komppaamisen jälkeen yksi oman kokoinen pari kuitenkin vielä löytyi.

Toiveeni eivät olleet olleet turhia. Lesti tuntui jotakuinkin identtiseltä punaisten kenkieni kanssa ja talven aikana usein liskoilla jo juhlineena tiesin kenkien olevan mukavat ja laadukkaat. Kauaa en joutunut ostopäätöstä siis tuumimaan. Kassan kautta 80 € köyhempänä, mutta onnellisena kotiin. Olin jopa niin innoissani, että en tajunnut käydä enää ees suunnitelmieni mukaan ruokakaupassa, vaan suunnistin vain suoraan kotiin. :D

Vietin eilen ensimmäistä iltaa ulkona ja pienta napakkuutta oli vielä havaittavissa, mutta se vaatinee vain hieman kotona tepastelua sukat korkkareihin sullottuna. Nahka antaa juuri tarvittavan verran periksi ja meillä on varmasti monia huimia juhlia edessämme!

Jos sitä nyt jo viimein muistaisi sen, että ei kannata tyytyä kompromisseihin, vaan odottaa sitä oikeaa. Etenkin kun on kyse vaatekaapin tukipilareista ja ajattomista klassikoista.

Eilen kasasin töihin päälle pitkästä aikaa sellaisen kokoelman rakkausvaatteita, että piti samointein hiippailla samoissa kamoissa toinen päivä heti perään.

Vuosien varrella omaan pukeutumiseen on tullut mukaan myös se naisellisempi puoli korkokenkineen ja vartaloa nuolevine minimekkoineen, mutta tämä huolimaton ripauksella rokkia maustettu renttuilu on kuulunut omaan tyyliin jo teinivuosista lähtien. Tämä sama asu olisi yhtä hyvin voitu nähdä 17-vuotiaan Veeran yllä kuin nyt 12 vuotta vanhemmankin version.

Joku voisi tietysti kysyä, että onko se lähinnä huolestuttavaa käyttäytymistä lähemmäs kolmekymppiseltä pukeutua samoin kuin lukioikäisenä. Mutta vaikka asun viitekehys tuokin mieleen nuoruusvuodet, niin vakuutan teille, että kyllä tämäkin tyyli on onneksi hieman kehittynyt ja muuttunut vuosien myötä. Nykyään tiedän jo, että ihan kaikkea kaapista löytyvää niittiä, kettinkiä ja muuta rock-habituksenperinteisiä tunnusmerkkejä ei tarvitse kasata ylle yhtäaikaa.

Vero Modasta syksyllä löytynyt rento pipo on juuri sitä mitä talvella kaipaan, eli päähine jota kehtaa pitää päässään sisälläkin. Minun tukka on nimittäin sitä mallia, että kun se ottaa yhteen pipon kanssa, niin jäki ei ole kaunista katseltavaa.

Tämän talven kestosuosikkeihin on kuulunut myös Ellokselta löytynyt La Redouten kasmirneule, joka on yksi niitä harvoja muita kuin mamman tekemiä neuleita, jotka ovat onnistuneet oikeasti hurmaamaan minut. Tässä on kohdallaan sekä materiaali, että mielenkiintoinen malli.

Mutta mitä löytyykään neuleen alta? Yksi reilun kuukauden ikäinen todellinen rakkausvaate!

Upeaakin upeammalla Tomi Joutsenen letinheilutuskuvalla varustettu Amorphis-paita! Olin ehtinyt himoita paitaa jo pidemmän aikaa, joten joulukuun alun Tavastian keikalta se oli sitten jo ihan pakko ostaa, kun oli niin monta hyvä syytä palkita ja lahjoa itseäni. Vuotta aiemmin ostin synttärilahjaksi itselleni Amorphiksen hupparin joten tästähän alkaa jo tulla perinne. :)

On se komea! Niin paita kuin siinä esiintyvä herrakin. Muistatte ehkä, kun intoilin saman miehen esiintymisestä Kalevala Korun mainoksessa.

Nyt on kuulkaa sitten se tilanne, että ensi viikolla saan käydä hakemassa sen samaisen kuvan kehystyksestä, mutta huomattavasti suuremmassa koossa. Kävi nimittäin niin iloisesti, että mamma ja eräät ystävättäret kotipaikkakunnalta hankkivat minulle ihan ison mainosjulisteen kyseisestä kuvasta. Ja mun mies vielä antoi luvan laittaa sen seinälle asti. Parasta!

Teinimeiningillä siis jatketaan tässäkin asiassa, kun idolin kuvat päätyvät seinälle asti. Mutta tässäkin asiassa tyyli on kehittynyt sen verran, että 15 vuoden takaisen sinitarrakiinnityksen sijaan suojaan kaukorakkauteni kuvan kunnon kehystyksellä. (täytyy se pitää kuolaroiskeilta suojassa..) :D

Mistä tietää, että on rakkaita vaatteita päällä? Siitä, että niistä jaksaisi höpöttää ihan loppumattomiin, mutta taidan armahtaa teitä pidemmiltä jaaritteluilta.