Mä en ehdi julkaisemaan asukuvia sitä tahtia, kun niitä on viime aikoina tullut napsittua! Eli tätä pylleröpukeutumista on lähiaikoina luvassa normaalia tiheämmin.

Mitään kronologista järjestystä en kuitenkaan jaksa ylläpitää, sillä tänään tekee mieli julkaista eilisen kuvat muutamien aiempien jäädessä vielä odottamaan vuoroaan.

Mittarilukemat kipusivat eilen sen verran reippaiksi, että uskalsin ensimmäisen kerran tänä keväänä jättää takin kotiin ja nappasin käsilaukkuun varulta vain kevyen neuletakin, joka kyllä sekin jäi käyttämättä.

Tässä ekassa kuvassa näkyy hyvin tuo uusi laukkuni, jonka bongasin Campadrelta jokunen viikko sitten. Minulla on mielestäni ihan hyvä kokoelma käyttökelpoisia arkikäyttöön sopivia nahkalaukkuja, mutta yhden tarpeen olin silti viime aikoina huomannut. Tajusin nimittäin jokin aika sitten, että kaikki isot laukkuni olivat enemmän tai vähemmän sellaisia rentoja ja ryhdittömiä säkkejä, vähän niin kuin kantajansakin. Suurimman osan ajasta habitukseeni toki sopiikin parhaiten olalla rennosti roikkuva kassi, mutta aina toisinaan sitä on huomannut kaipaavansa sitä ryhtiä edes kantamalleen käsilaukulle.

Kaipasin siis yhden arkipäivän tavarat sisäänsä nielevän veskan, joka olisi astetta siistimpi, ryhdikkäämpi ja pelottavasti sanottuna ehkä hieman aikuisempi. (joo, ikä ei tule yksin. Ikä tulee pikkusievän käsilaukun kanssa) Niinpä minä sitten päädyin tilaamaan itselleni tuollaisen hitusen virallisemman ja naisellisemman italialaisen nahkaveskan kullanvärisillä yksityiskohdilla, kun sattui Campadressa eteen hyvän matkaa alle satasella.  Kyseessä oli sen verran hyvä diili, että päätin hetkeni tulleen ja etenin käsilaukun mitan verran kohti aikuisuutta.

Mitään joka päivän luottolaukkua tuosta ei tule, mutta toimii loistavasti päivinä jolloin hartiat ovat liian lysyssä estääkseen säkkimäistä olkalaukkua putoamasta. Niinä päivinä hämätään olemukseen ryhtiä kantamalla aikuislaukkua Muumimamman tapaan.

Käsilaukun kullanväriset metalliosat saivat seuraa Lindexin puseron olkapäitä koristavista kultaisista vetoketjuista, rauhanmerkin ja ristin yhdistävistä korviksista ja kirpparilta löytyneestä rannerenkaasta.

pusero-Lindex/housut-H&M Mama/balleriinat-Ellos

Oikeasti jouduin lymyämään koko päivän sisällä näytön kelmeässä valossa, mutta viiden minuutin kuvaussession ajan ehdin nautiskelemaan auringosta firmamme takapihalla. Yritin kyllä miettiä olisiko töistäni mitkään sellaisia jotka voisin hoitaa läppärillä ulkosalla. Ehkäpä väännän huomenna laskuja ja suunnittelen tulevan viikon koulutuskeikkaa sisätilojen sijaan ulkona auringossa..

Aurinkoiset kuvat nappasi jälleen kerran työkaverini Nelly, mutta pikainen kökkö värien ruuvaaminen menee ihan minun omalle häpeälistalleni.

Tylsistyneet terveiset Kuopion rautatieaseman typötyhjästä asemahallista. Täällä on tasan minä ja mun matkatavarat. Mutta nuo matkaseuralaisetpa onkin mielestäni ihan esittelemisen arvoiset! Olen nimittäin liikkeellä kokonaisen Marimekko-jengin kanssa.

Nahkainen paljon nielevä Piirakka-laukku tulikin esiteltyä jo aiemmin, mutta suhteemme on sen jälkeen entisestään syventynyt. Ehdottomasti paras viikonloppulaukku, joka minulla on koskaan ollut. Ja katsokaa miten suloinen pallokuosinen vuorikin siinä on! En enää reissaa ilman tuota ihanuutta.

Koska ihan kaikki kamppeet ei aamun unisessa pakkaussessiossa tuntunut suosiolla sopivan Piirakan kitaan, nappasin sille assariksi toisen omistamani luotettavan Mari-laukun. Sain punaisen tukevan kanvaskassin pari vuotta sitten Marimekon ja Indiedaysin kamppiksesta ja myös se on reissannut kanssani paljon. Toimii loistavasti myös esimerkiksi rantakassina ja ostoskassina.

Kolmas mukana oleva Marimekko on perheen uusin tulokas. Pieni punainen raitavuorinen nahkaclutch on kulkenut mukanani koko ajan n. Kuukauden takaisesta ostopäivästä lähtien. Rannelenkillä varustettu pikkulaukku on niellyt sisäänsä kaiken tärkeimmän eli lompakon, puhelimen,avaimet, käyntikortit, huulirasvan ym. Sitä sitten siirtelen kulloiseenkin käsilaukkuun. Ja tarvittaessa menee laukkuna ihan itsekseenkin.

Koska minulle on tärkeää, että matkustaessakin kassit ja laukut passaisivat tyyliin ja olisivat meikäläisen näköisiä, niin näillä veskoilla olen kyllä ainakin värimaailman puolesta onnistunut erinomaisesti. :D Musta ja punainen on nimittäin ne luottovärit joilla yleensä matkaan lähtiessä laukkuni täytän.

Mutta mitä noihin oman näköisiin ja oikean värisiin matkatavaroihin vielä tulee, niin täytyy sanoa, että en itsekään oikein ymmärrä miksi ostin jokunen vuosi sitten aniliininpunaisen lentolaukun…

Minkäslaisilla kasseilla ja nyssyköillä te matkustatte? Onko matkalaukut ja -kassit valittu tyyli vai käytännöllisyys edellä?

Se elää sittenkin! Tämä bloggaaja nimittäin. Tuli jotenkin ihan tahattomasti tällainen parin viikon lähes tappava hiljaisuus tälle tontille, kun arki vaan tuntui vievän kaikki mehut. Etenkin viime viikko oli jotenkin niin tervassa rämpimistä, ettei mitään rajaa. Mutta tämä viikko tuntuu vihdoin keikauttaneen vaakakupin jälleen toiseen suuntaan siitä huolimatta, että aamut ja töihinlähtö tuntuu edelleen maailman vaikeimmalta asialta.

Mutta tänään oli kivaa päästä taas tekemään Sovituskoppia, sitten leffailta ystävän kanssa, huomenna menen vuorostaan itse radioon haastateltavaksi ja illalla suuntaankin jälleen kohti Helsinkiä ja Tallinnaa pariksi päiväksi ja tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että se kevät saattaa oikeasti joskus tulla, joten löytyi vaihteeksi paljon iloittavia asioita vaihteluksi perusarkimössölle.

Joo, mä tiedän, että pitäis osata nauttia siitäkin normaalista arjestaan, mut just nyt se ei vaan tunnu maistuvan. Jospa se työnilo ja energia tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nukkua löytyy taas jostain.

Tänään, aurinkolasit ekaa kertaa käytössä tänä vuonna. Kevät!!!!

Kirjoittelinkin jo Facebookin puolella, että postimiehen mukana saapui eilen aamupäivällä jotakin mikä ratkaisi pukeutumispulmat moneksi päiväksi just nyt ja todennäköisesti moneksi päiväksi myös tulevaisuudessa. (Miksi muuten se postimies onnistuu aina soittamaan ovikelloa just sillon, kun oon totally naked? Ja ei, mä en oo erityisen paljon alasti, mutta toistuvasti mä juoksen avaamaan ovea Itellan tyypeille johonkin torkkupeittoon hätäisesti kääriytyneenä. :D )

Pelastajavaate oli Katri Niskasen Nansolle suunnittelema musta Salli-mekko. Kirjoittelin jo aiemmin lehdistönäytöksestä, jossa esiteltiin Nanson kevät-mallistoja. Kaikki paikalla olleet saivat valita muutamasta vaihtoehdosta itselleen veloituksetta mekon ja oma valintani oli heti melko selvä.

Vetoketjuyksityiskohdalla ja taskuilla varustettu yhtäaikaa rento ja skarppi Salli näytti heti ihan omalta. Hetken aikaa leikittelin ajatuksella violetista vaihtoehdosta, mutta ajattelin asiaa järjellä ja totesin käyttäväni tätä mustaa ehdottomasti enemmän. Violettia Sallia voi muuten vilkaista vaikkapa Jonnan päällä.

Mekko pääsi päälle välittömästi paketista kuoriuduttuaan ja sama toistui tänäkin aamuna. Mekko toimii arkisesti maihareiden ja rennon repun kanssa ja nahkarotsin vetoketjukin on sopivasti juuri samaa sävyä kuin mekon vetskari.

Testailin Sallia kuitenkin jo myös hieman sirompien kenkien ja asusteiden kanssa ja mekko taipuu siis näppärästi myös fiinimpään menoon. Kuvia korkkarimeiningistä ehkäpä jo huomenna.

Arvoin hirvittävän kauan, että tilaanko mekosta koon L vai XL, sillä sovitusmahdollisuutta ei ollut. Päädyin kokoon XL, sillä Nanso by Katri Niskanen -malliston syksyn vaatteita sovitellessa minulle oli tullut kuva ennemminkin pienestä kuin reilusta mitoituksesta. Koko on muuten aika jees, mutta tykkään tyylilleni uskollisena rutata mekon pitkät hihat tuohon kyynärvarteen 3/4 mittaan ja siinä kohtaankin yhden paikan josta pienempi koko olisi ollut parempi. Käsivarteni ovat muuhun ruhooni nähden sen verran sirot, että hihat tahtoo olla liian löysät pysyäkseen ylhäällä.  Mutta noin yleisesti koosta, että menee tuo XL koko siis hienosti tällaiselle 46-48 kokoiselle.

Kuvan laukkuakaan ei ole täällä vielä nähty, joten hieman infoa siitäkin. Kyseessä on nettikauppa Zalandon oman Zalando collectionin viime syksyn nahkaa ja mokkaa yhdistävä pussukkamallinen veska jota kannetaan reppumaisesti yhdellä olalla.

En ollut edes tiennyt, että Zalandolla on omakin merkki, mutta pr-toimistolla mallikappaleita tutkiessa selvisi, että heiltä löyty varsin mielenkiintoisia omia tuotteita, etenkin kenkiä ja laukkuja. Nahkaisten laukkujen ja kenkien hinnat liikkuvat n. 100-150 € tienoilla, eli varsin kohtuullisia. Vaikka en muuten Zalandon valikoimia jaksakaan selata, niin nämä tuotteet jäävät kyllä kyttäyslistalle. Aika kivoja laukkuja löytyy kevätmallistostakin.

Sellaisella asulla tänään. Kengistä mun tuskin tarvitsee enää mainita. Martensit ovat kasvaneet lähes kiinni jalkoihini.

ps. sekä mekko, että laukku on saatu veloituksetta.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, oli perjantainen Helsinkiin lähtö melkoinen katastrofi ja tuosta syystä mulla ei oikeasti ollut aavistustakaan mitä olin laukkuuni nakellut. Kassia Iinan luona avatessa selvisi, että vaikka ajatus ei olisi mukana, niin osaan näköjään silti aina nakata kassiin mustan neulemekon olipa reissun kohde mikä hyvänsä. Niinpä eilenkin päälle päätyi sataan kertaan nähty, rakkaista rakkain turvavaate, Espritin puuvillainen neulemekko.

Kenkä- ja laukkupuoli oli kuitenkin sen verran tuoretta, että ansaitsivat tulla kuvatuiksi ja Iina teki työtä käskettyä matkallamme Primulan skumppabrunssille.

No ne uudet Martensit. Ihanat kaikin puolin. Hyvät kävellä ja nätit katella. Kuten ehkä kuvasta huomaattekin, niin tuo ei ole se ihan perusmalli vaan hieman normaalia korkeammalla korolla varustettu malli nimeltä Lynn.

Takki-Lindex/kengät-Dr. martens/laukku-Marimekko/ristikoru-Antti Asplund/huivi-Asos/neulemekko/Esprit

Siinä neiti tyytyväisenä tuijottelee uusia kenkiään ja eka kertaa reissuun päässyttä uutta laukkuaan. Ja mikä laukku se kuulkaa onkaan!

Olallani keikkui reissussa koko viikonloppureissun tavarat kivuttomasti sisäänsä hotkaiseva Lumin Marimekolle suunnittelema suuri Nahkalaukku. Tuo viime syksyn mallstoa oleva Piirakka-nimeä totteleva jämäkkä kaunotar päätyi minulle vajaa kuukausi sitten sen osuttua silmiini Casa Ratsulan ale-pöydässä.

Sain joululahjaksi 100 € lahjakortin Ratsulaan ja olin ihan varma, että se lojuu pitkään lipastossa ennen kuin eksin sille käyttöä. Minulle nimittäin tuntuu aina käyvän niin, että jos saan käyttööni lahjakortin, niin juuri silloin en ihan varmasti löydä mitään mieluisaa pitkään aikaan. Tällä kertaa kohtalo kuitenin päätti toisin.

Kävelin liikkeeseen, iskin silmäni ensimmäisenä tuohon piirakkaan ja sen vieressä komeilevaan -50% kylttiin. Laukku käsivarrelle, upean tuntoisen nahan silittelyä, päässälaskutoimitus, ihastunutta peilailua ja kassalle. Sinne meni se lahjakortti ja satanen rahaa päälle. Ja nyt minulla on vihdoin tukeva ja tilava nahkainen weekender. Juuri sellainen mitä olen etsinyt. Joillekin paljon tavaraa kuskaaville tuo on varmasti ihan arkilaukku, mutta itse ostin tuon lähinnä lyhyitä reissuja ajatellen ja viikonloppu osoitti sen toimivan täydellisesti työssään.

Ja vielä kerran nuo kengät. Pelkäsin ihan turhaan, että onko riskaabelia lähteä reissuun tuoreilla Martenseilla, sillä nämä herkut osoittautuivat mukaviksi jo ensimmäisestä käyttökerrasta. Ei tietoakaan hiertymistä. Olen rakastunut.

Ilosen hymyn takasivat Iina ja edessä häämöttänyt herkkubrunssi. Ihania molemmat. Hymy olisi kyllä nopeasti hyytynyt, jos olisin tiennyt miten takatukkani valuj jo kaulukselle.

Huomenna luuri käteen ja kyselemään oisko luottokampaajani jo tervehtynyt. Pitäisi nimittäin saada kuontalo kuosiin ennen kuin sovin ajankohdan eräille lehtikuvauksille. Minä siis arkestani poiketen kameran etupuolella. Mitä ihmettä mä oikein pistän päälle?

 Vuoden 2012 viimeiset asukuvat saavat kunnian täräyttää käyntiin blogivuoden 2013. Yli viikon matkalaukkuelämä oli vähän karsinut garderobia, mutta kyllä sitä vielä just ja just jotain päällepantavaakin löytyi, kun tongin myös Iinan luokse säilöön jättämäni kamppeet läpi. Jonnea, Cheekiä, Kaijaa ja kumppaneita lähdin siis kuuntelemaan paljettien piristämässä perus hame ja neuletakki -kombossa.

Generous-malliston paljettitoppi löytyi ennen joulua Lindexin alesta. Harakka sisälläni hihkaisi, kun jo aiemmin vilkuilemani kimallus irtosi nyt n. 16 eurolla.

Olen ilokseni pannut merkille, että tuo Lindexin “läski”mallisto on viime aikoina kehittynyt huimasti positiivisempaan suuntaan. Uusia vaatteita tulee tiuhaan tahtiin ja mukana pn paljon ajankohtaista kampetta ja jopa normimalliston kanssa yhteneväisiä tuotteita. Toki sieltä ne kammottavat kukka- ja ruututrikootunikatkin edelleen löytyy, mutta löytyyhän niillekin ostajakuntansa. Hienoa on kuitenkin se, että tarjonta on laajentunut ja malliston ilme nuorentunut.

Täytyy mainita erikseen myös tuosta neuletakista. Kyseessä on Peter Hahnin kashmirneuletakki joita minulla on nykyään jo kaksin kappalein. Kuuluu ihan mun ehdottomiin lempivaatteisiin. Mulla täytyy aina olla käden ulottuvilla neuletakkeja, rentoja jakkuja ja muita “niskaan nakattavia” jotka käy yhteen lähes kaiken kanssa. Tämä vajaahihainen neule on juuri sellainen.

Tuo Peter Hahn on päällisin puolin melkoinen tätikauppa twinsetteineen ja housupukuineen, mutta vähän tarkemmin kaivelemalla seasta löytyy aika helmikamaa ainakin neuleista. Ajattomia kashmirneuleita löytyy useassa mallissa, värissä ja hintaluokassa.

Tämä oma neuletakkini kuuluu sarjaan “edullinen superlöytö”, sillä 100 % kashmiria oleva neule maksaa vain n. kuusikymppiä. Väreistä löytyy mustan ja harmaan lisäksi mm. burgundia, sinisen ja violetin sävyjä sekä oliivinvihreä. Kokoja on tarjolla tuohon itselläni olevaan 46:een asti.

Viimeisimpänä estradille astelee vielä asun tuorein osa, eli sunnuntaina Stockalta alennuksesta löytämäni upea Dieselin laukku. Harmaata farkkua, mustaa nahkaa ja metalliyksityiskohtia yhdistelevän laukun hihna on irrotettava ja sen sisävuori on ihanasti tyttömäisen pinkki. En ollut aikoihin nähnyt mitään yhtä paljon himotusta aiheuttavaa materiaa, joten en onnistunut kävelemään ohi.

Hipelöin ja halailin -40% alennuksessa ollutta veskaa aikani yrittäen haastatella itseäni aiheesta “tarvitsenko tätä laukkua todella”. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä tunne kertoi meidän kuuluvan toisillemme. Niinpä poistuimme paikalta onnellisina yhdessä.

Se on ihan mun näköinen ja sopii yhteen pitkälti kaiken kanssa mitä vaatekaapistani löytyy ja olen jo parin laukun myötä todennut Dieselit oikein kestäviksi ja rakastettaviksi yksilöiksi, joten hyvä ostos.

Aamulla koittaa jälleen paluu arkeen. Loma oli pitkä ja niin ihana, että töihin paluu saattaa tuntua todella shokeeraavalta ja karmivalta, mutta niin kauan kuin ei lottomiljoonia kuulu, niin sekin osa elämää on vaan kestettävä. Onneksi heti torstaina on luvassa yksi todella ihana kuvaus, kun kameran eteen saapuu läjä pikkuisia koiranpentuja! En kestä. Sellaisella cute overloadilla on hyvä aloittaa yhteistyö kameran kanssa tänä vuonna.