Minulla tuli tartuttua tänään kameraan samalla kun sudin pakkelia naamaani, joten saatte nyt kuvien myötä kurkistaa miten ja millä tuotteilla mun kohtuullisen mielikuvitukseton perusmeikkini syntyy.

Tässä karu lähtötilanne. Tai no, ei se nyt muuten niin kauhean karu edes olisi, mutta mulla tuntuu tuo naama kukkivan kesät talvet ja pakkomielteisenä nyppijänä ja näprääjänä kasvoissani on koko ajan jotain auki ja ruvella.  Ei hyvä. Pitäisi varmaan oleilla ja nukkua jotkut tumput kädessä niin kuin pikku vauvat, jotta en ronkkisi naamaani.

Kosteusvoiteen olin tietenkin naamaani tuutannut jo aiemmin ja alla olevassa kuvassa näkyvillä tuotteilla sitten vedin tämän päiväisen naamarin pohjat.

Look by Bipa -meikkivoide tarttui ekan kerran mukaan viime kesän Wienin pikapyrähdyksellä, kun tarvitsin pikaisesti meikkivoiteen reissussa loppuneen tilalle. Bipa-kosmetiikkaketjun oman halpissarjan tökötillä oli hintaa vaivaiset kolme euroa enkä odottanut siltä mitään enempää kuin, että sillä pärjäisi kahden päivän reissun.

Ne odotukset ylittyikin sitten reippaasti ja tuosta superhalvasta kevyesti peittävästä ja helposti levittyvästä tuottesta tuli suuri lempparini. Nyt maaliskuisella Wienin reissulla pitikin sitten luonnollisesti hankkia pari purtiloa lisää ja Jonna saa ennen Itävallasta paluutaan vielä tehtäväksi ostaa mulle muutaman varastokappaleen.

Meikkivoiteeseen sekoitin hieman Lumenelta saamaani ihon sävyn heleyttäjää. Itselläni ei ole tätä tuotetta aiemmin ollut, mutta monen tutun olen kuullut hienovaraisesti hehkuvaa ainetta kehuvan. Heleyttäjä on ollut minulla nyt vasta vajaan viikon, mutta olen jo aivan ihastunut ja koukussa.

Silmänalusilleni sopivimmaksi “laastiksi” olen erinäsiten kokeilujen jälkeen todennut tuon Garnierin Anti Dark Circles -roll onin. Tämä tuote päätyi meikkipussiini testattuani sitä ensin kaverilta. Mä nimittäin olen todella arka ostamaan mitään uutuusmeikkituotteita ihan vaan “sokkona” testimielessä. Useimmiten uudet tuotteet löytävätkin siis luokseni niin, että olen päässyt niitä jossain jo kokeilemaan.

Nveyn eco -peitevoiteella sitten yritän vielä epätoivoisesti hieman peitellä nyppyjä ja näppyjä, mutta mitään hirveää pakkelikasaa en halua iholleni vetää vaan pidän pohjan aika kevyenä vaikka se tarkoittaakin sitä, että näppylät hieman näkyvät.

Tuolta näyttää nassu noiden neljän töhnän jäljiltä. En halua ihosta liian mattaa, joten saatan usein jättää normipuuterin laittamatta. Niin kävi tänäänkin. Toinen syy puuterin pois jättämiseen on se, että en tällä hetkellä omista yhtään sellaista puuteria johon olisin oikeasti tyytyväinen. :P

Seuraavaksi on sitten sen varsinaisen naaman maalaamisen vuoro. Jostain sitä on yritettävä väriä tähänkin haamuun keksiä ja tarpeeseen tulee tuote jos toinenkin.

Kuvassa on ne tuotteet jotka on viime aikoina useimmiten eksynyt laatikoiden kätköistä meikkipussiin ja naamaan saakka. Tänään taisin sutia pikkuisen joka rasiasta.

Takimmaisena Diorin ikivanha aurinkopuuteri joka on joskus muuttanut mamman meikkipussista minulle. Se ei vaan ikinä tunnu loppuvan.

Mustassa pikkurasiasa MSCHICin varjostusväri jolla koitan toisinaan varjostella buldog-poskiani kapoisemmiks onnistumatta siinä kuitenkaan kovin hyvin. :D

Poskille väriä tarjoaa toinen Itävallan ihme, eli Bipan parin euron posipuna. Tämäkin kuulunut suosikkeihin siitä saakka, kun se viime kesänä ostoskoriini nappasin. Hyvän ei tosiaan aina tarvii maksaa paljoa.

Kevyttä lisähehkua ja tervettä väriä tähän vaaleaan lakanaan taiotaan sitten Lumenen Touch of Radiance Crystal -hohdepuuterilla (ai miten niin tuotenimi from hell?), jonka ihana Iina minulle ystävällisesti lahjoitti .

Ja kun kaikkia noita on sutinut kulloisenkin fiiliksen mukaisesti sinne sun tänne, niin naama saattaa näyttää vaikkapa samalta kuin yllä olevassa kuvassa. Olen aurinkopuuterien ja poskipunien käyttäjänä melko varovainen luonne, joten ei mikään hurja muutos, mutta hieman terveemmän värinen mimmi sieltä peilistä kuitenkin katsoo.

Perus työpäiviin mulla harvemmin kuuluu esim. luomivärit (ja noi aurinkopuuteri ja poskipunahommatkin vedetään lähinnä pikaisesti jollain yhdellä tuotteella), mutta tänään ei ollut kiire mihinkään joten hipaisinkevyesti väriä luomillekin.

Luomiväreissä ikuisuussuosikkejani on Diorin viisikot, mutta hintansa vuoksi niitä harvemmin tulee hankittua joka sesongin väreissä. Olenkin sitten tyydyttänyt luomivärihimojani usein Isadoran nelikoilla jotka ovat lemppareitani edullisemmista merkeistä. Sopivat hienosti omaan usein melko luonnollisuushakuiseen meikkaustyyliini.

Lumenelta saamani Blueberry luomiväri duon tummempi sävy on osoittautunut varsin oivalliseksi sävyksi silmien lähes keveitä alarajauksia varten. Ja onhan nuo duon värit muutenkin varsin käyttökelpoiset. Paletin sävy/nimi on Wild Forest/Honkien huminaa.

Muuten piirrän silmät päähäni monivuotisella luottoliidullani eli vedenkestävällä Diorin Crayon Eyelinerilla. Myös ripsiväri on taas tällä hetkellä Dioria, kun ostin lentokentältä tuon Diorshow Blackoutin. Yhtä loistava on kuin aiemmatkin Diorshowni, mutta täytyy sanoa, että tämä on todella veden- ja ihan kaiken pitävää kamaa.

Vaikka kuinka pesen naamani ja käytän silmämeikin poistoainetta niin tuntuu, että aina aamulla löytyy vielä silmien alta rippeitä edellisen päivän ripsarista ja eyelinerista. Mutta luulen sen tarkoittavan vain sitä, että pitää etsiä parempi putsari. Eli meikäläisen kokemus on, että nämä värit eivät irtoa Lumenen waterproof silmämeikinpoistoaineella, niin toimivaa kun se on muuten aina ollutkin.

Kulmakarvojen kolosia täyttelen elämäni ensimmäisellä kulmakynällä joka on Sokoksen We Care Icon -merkkinen.

Niin kovasti kuin olenkin viimeisen vuoden aikana opetellut käyttämään huulipunia, niin työpäiviin ja muuhun kiireiseen arkeen tuntuu vaan edelleen luonnollisemmalta sipaista huuliin vain jotain kiiltoa. Huulipunan aika on sellaisina päivinä, kun tiedän että minulla on aikaa ja viitseliäisyyttä aina välillä vilkaista peilistä missä ne punat kulloinkin menee. Huomaamattoman värisiä huulikiiltoja puolestaan uskaltaa helposti lisäillä ilman peiliäkin.

Viime päivinä olen kiillottanut huuliani kokeiluun saamallani Gina Tricotin juuri myyntiin tulleen kosmetiikkasarjan lähes värittömällä kiillolla. Rajoja piirtelin hieman Diorin kynällä. Mulla on monia vähän tyyrimmän puoleisia huulikiiltosuosikkeja kuten esim. Diorin Addict lipglossit, mutta olen vuosien satossa huomannut, että minulla ei ole varaa hankkia tarvitsemaani huulikiiltoarsenaalia muuta kuin edullisilla versioilla.

Niitä tuubeja kun tosiaan on oltava yhtäaikaa olemassa lähemmäs parikymmentä jotta niitä voi viskellä joka ikisen omistamansa laukun pohjalle ja takkien taskuihin. Niinpä nuo Ginankin kolmen euron kiillot ovat juuri hyvän hintaisia ostettavaksi kassikaupalla ja jälki ja tuotteen koostumuskin olivat varsin kelpoja omiin tarpeisiini.

Niin julmetun pitkä romaani siitä tuli vaikkei ämmä tämän värikkäämmältä sen jälkeen näytäkään. Mutta on se nyt astetta edustavampi kuin lähtötilanne. :D

Jos luit koko paatoksen tänne saakka, niin ansaitset kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

PS. Osa postauksen tuotteista (lumenet ja Gina Tricot) saatu ilmaiseksi.