Edellisessä postauksessa vilahtikin jo yhden pienen kuvan verran Helsingistä mukaan tarttunut kirppislöytö, mutta tässä se olisi sitten vähän tarkemmin asukuvien muodossa.

Iinan ja Jonnan luottokirpparilta, eli Kaivarin Kanuunasta löytyi tällä kertaa tuo raidallinen, neulepintainen Z.I.P. -merkinen rento jakku.

Kuvissa se ei näy, mutta jakussa on langan seassa pikkuruisia paljetteja, jotka kimaltavat hillitysti valon osuessa sopivasti.

Tosiasiahan on, että jakku on hitusen pieni itselleni. Etupuskurin kohdalta tietenkin. Tulin peilaillessa kuitenkin siihen tulokseen, että koska koko on ok hartioista, eikä vaatesiis tunnu pahalta,voin hyvin käyttää tätä tuollaisena avonaisena. Iina komppasi vierestä, joten kävelin kassalle.

Olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että vaatteiden on oltava oikean kokoisia ja että liian pienet vaatteet ovat hirveintä mitä tiedän. Erilaisten jakkujen ja muiden edestä avoimien yläosien kanssa on kuitenkin tilanne usein se, että on parempi valita koko joka ei yletä kiinni, mutta on sopiva hartioista, kuin mennä hartioista ja hihoista liian suureen versioon sen vuoksi, että vaate ylettyisi ryntäiden ympärille. Etenkin, kun en koskaan tykkäisi edes pitää tuollaisia vaatteita kiinni.

Joku kyselikin juuri pari postausta sitten,että mahtuuko mun rakas nahkarotsi kiinni, niin voi sanoa,että ei ole mahtunut aikoihin! :D Mutta en luovu siitä silti. Ei siis sääntöjä ilman poikkeuksia. Mutta muuten kyllä kannustan karsimaan kaapista kaikki pienet vaatteet.

Muuten päällä oli tuona aurinkoisena helatorstaina aika tuttuja juttuja. Jo pariin otteeseen nähdyt vitosen H&M mama -pöksyt, paksupohjaiset Tamariksen mokkaballerinat, CK:n aurinkolasit ja Glitterin kaulakoru.

Nämä ihanat kuvat minusta nappasi Iina, joka on aivan ihailtavasti imenyt itseensä valokuvausoppeja, siihen malliin se jo ottaa huomioon valonsuuntia ja käyttää hyväkseen syväterävyyden tarjoamia mahdollisuuksia sommittelussa. Oon ylpee mun oppilaasta! :)

En onnistunut alkuviikon Helsinki-pyrähdyksellä ihan kokonaan säästämään itseäni shoppailuhommilta vaikka mitään hinkua kauppojen koluamiseen ei ollutkaan. Iinan tai Jonnan luona ei kuitenkaan voi vierailla pyörähtämättä samalla reissulla myös läheisellä Kaivarin Kanuuna -kirpparilla. Niinpä tiistai-iltapäivän ajankuluksi suunnattiin yhdessä Jonnan kanssa tarkastamaan Kanuunan tarjonta eikä reissu ollut suinkaan turha.

Vaikka pääpiirteittäin Kaivarin Kanuunassa tuleekin korkeiden hintojen vuoksi sellainen olo, että ihmiset ovat täysin menettäneet suhteellisuudentajunsa, niin vastapainona sieltä saattaa tehdä toisinaan huimia löytöjä. Esimerkiksi Jonnan lukemattomat vintagemekot ja nahkatakit ovat ihan käsittämättömän hyvää kirppisonnea ja niistä aika monet ovat muuttaneet Jonnin kotiin nimenomaan Kanuunasta. Vilkaiskaa nyt esimerkiksi tätä upeaa papukaijamekkoa!

Ja mitäkö minä sitten löysin?

Hillittömän hienon mustan salkkumallisen olkalaukun, joka on kuunnoltaan enemmän kuin täydellinen! Laukku on entisen omistajansa käytössä suloiseksi pehmittämä, mutta samalla edelleen riemastuttavan ryhdikäs.

Kuten kuvatekstistä voi lukea, niin tuo käytännöllisen kokoinen upeus kustansi tasan kymmenen euroa. Saman oloisia nahkasalkkuja on näkynyt viimeisen parin vuoden aikana merkillä jos toisellakin ja hinnat eivät todellakaan ole kaksinumeroisia. Tämä eteeni pudotettu laukku on yhtä aikaa ajankohtainen ja klassikko ja sen olematon hinta kohottaa löytöpisteet kympistä sataan.

En tajunnut laukun upeutta ihan täysin ennen kuin vasta ihaillessani sitä kotimatkalla bussissa. Kirpparilla ajattelin sen olevan “melko siisti”, mutta Poriin päästyäni olin jo päätä pahkaa rakastunut ja ymmärsin tehneeni yhden koko vuoden parhaista löydöistä.

Laukku on edesmenneen kotimaisen Three Bagsin tekosia ja sen faktan valossa on varmaa, että veska on vähintään viisi vuotta vanha. Three bags -laukkuja valmistanut EJ-laukku nimittäin hakeutui konkurssiin vuonna 2007.

Mä olen löydöstäni ihan fiiliksissä ja silittelen onnellisena sen pehmoista pintaa. Huomenna me lähdetään uuden salkkurakkaan kanssa taas vähän reissuun. Tällä kertaa vuorossa reitti Pori-Tampere-Kuopio-Helsinki-Pori. Ja se alkaiskin sitten pikku hiljaa olla laukkujen pakkaamisen aika. Yäh, aina yhtä tympeetä puuhaa. Mutta tuon uuden laukun mä kyllä pakkaan innolla!

Kenen muun mielestä on kyseessä huippulöytö?

Voi kaikki mustat neulemekkoni, en kesän aikana muistanutkaan kuinka paljon teitä rakastan! Nyt kun sitten taas kaivelin nuo lukemattomia kertoja päälläni nähdyt Espritin koltut taas esiin, olen viihtynyt niissä jo monta päivää putkeen.

Ja miksikö puhun monikossa? No siksi, että minulla on samaa mustaa mekkoa 3 kpl! Se osoittautui aikoinaan niin loistavaksi ja monikäyttöiseksi vaatteeksi, että tuli hamstrattua niitä lisää kun olivat Elloksella superalessa. Ja kaikki ovat tulleet tarpeeseen. Aina on vähintää yksi kaikki ongelmat ratkaiseva rakkausmekko puhtaana.

Tänään lempivaate pääsi kanssani aamun alkajaisiksi labraan verikokeisiin, sitten yhdelle lehtikuvauskeikalle, teatterin kirpputorille ja loppupäiväksi studiolle kuvauksiin ja toimistohommiin. Kokonaisuutena tämä eukko näytti tältä:

neulemekko-esprit/nahkarotsi-saki/huivi-la redoute/laukku-alternative/kengät-Ten points (saatu)/hattu-kirppislöytö

Nuo koko kuvassa näkyvät kengät ovat iloinen ylläri sunnuntailta, kun menin kenkäkauppaan ihan vain viattomasti katselemaan. Tyhjin käsin jaloin en sieltä kuitenkaan lähtenyt, sillä  liikkeessä minua odotti viesti Ten Pointsilta, että saisin valita itselleni veloituksetta yhdet heidän kengät mikäli haluaisin. Jei! No halusin kai! Mutta uusista ihanuuksista lisää myöhemmin ihan kunnon kuvien kanssa.

Hatun nappasin eilen mukaani Lähetystorilta, kun se passasi väriltään niin kivasti uusiin kenkiin. Mä tahdon lisää hattuja! Ne pidentää kivasti kampaajakäyntien väliä. :D

Kuten sanoin, niin kävin tosiaan tänään verikokeissa. Olen täällä blogissakin tainnut jossain kohtaa mainita, että minulla on jo jonkin aikaa ollut koelääkitys hieman huonojen kilpirauhasarvojen vuoksi vaikkei sitä varsinaista vajaatoimintadiagnoosia ole yksikään lääkäri vielä päätynyt antamaan.

Nyt sitten tsekkaillaan, että millaisia arvoja tämän hetkinen lääkitys antaa. Jos verrataan vaikka viime kevääseen jolloin kirjoitin mm. tämän väsymyksen täyteisen postauksen, on olo parantunut jo melkoisesti. Kesä meni vielä melkoisessa aivosumussa, mutta nyt syksyn tullen synkkyys ja toivottomuus on alkanut pikku hiljaa helpottamaan eikä arki ole enää karmivaa tervassa tarpomista.

Muuten oireita kyllä riittää vielä melkoisesti, joten lääkäri sanoi, että thyroxin-annosta varmasti nostetaan näyttipä TS-H ja T4v arvot sitten mitä hyvänsä. Mutta nyt mulla on ekaa kertaa todella pitkään aikaan sellainen olo, että mä nään jopa hieman valoa sen ainaisen väsymys-tunnelin päässä. Että ehkä mä en ihan oikeesti olekaan vain masentunut, laiska ja lihova möykky, vaan ehkä mä vielä löydän vanhan iloisen ja aktiivisen itseni. Pitäkää peukkuja ja vilkuttakaa majakan valoja, jotta löydän pois sumusta.

Sotkamon helluntaiseurakunnan kirpputori Majakasta lasten kenkähyllystä löytyi kuudella eurolla jotain ihanan rouheaa syksyksi. Merkki Dockers, matsku nahkaa ja kunto loistava. Toinen kenkä vaatii ihan pientä venytystä suutarilla jalkapöydän päältä, mutta sehän hoituu.

Onhan ne vähän viime vuosituhannen vaihdetta ja teiniä, mutta siks just ne muhun iskeekin. Kovasti on näissä samaa henkeä kuin lukioikäisenä suuresti himoitsemissani New Rockin saappaissa joita en sitten kuitenkaan koskaan saanut hankittua.

Eihän tarvii vielä aikuistua? Vieläkö saan innostua samanlaisista kengistä kuin jo yli kymmenen vuotta sitten? :D

Posted from WordPress for Windows Phone

Ihana ja aurinkoinen kirppispäivä Kirjurissa takana! Enemmänkin olisi porukkaa toki saanut paikalla olla, mutta kyllä minä siellä yhden kasillisen kampetta sain myytyä. Kauniissa ulkoilmassa oleilua, ihmisten kanssa turisemista ja vähän rahaakin kotiinviemisinä, ei reissu mitenkään hukkaan mennyt.

Kotiin tuomisina oli jäljelle jääneiden vaatteiden ja tienestien lisäksi mm. yksi auringossa palanut tissi sekä olkavarsi. Juuri kun olin aamulla ehtinyt intoilla, että Lumenen kokeiluun lähettämässä sävyttävässä päivävoiteessa on myös suojakertoimet,niin en sitten tajunnut etsiä tuolta purnukkakasasta mitään aurinkosuojaa muulle vartalolle. Urpo mikä urpo. No, onpahan nyt sitten kesä virallisesti avattu, kun on ehtinyt jo käryttää itsensä.

Mutta se mahtavin kotiintuominen kirppikseltä ei suinkaan ollut oma punoittava nahkani, vaan sopivasti kulunutta nahkaa mahtavien kenkien muodossa. Viereisen myyntipöydän mimmit kaivoivat kasseistaan jotain mikä sai sydämeni heti pamppailemaan kiihkeästi.

Nopea loikka kohteen luo, koon ja hinnan tiedustelu ja kenkien sovitus kaikkia mahdollisia jumalia ja lunnonvoimia rukoillen, että ne olisivat sopivat. Ja kyllä!!! Upeat bootseistaan tutun Joe Sánchezin jykevä korkoiset ja paksupohjaiset maiharit juuri sopivasti kuluneina 6 €!!! Paras upein mahtavin kirppislöytö aikoihin! Lähes sekosin onnesta.

Tuollaisia paksukorkoisia nilkureitahan näkyi taas viime syksynä ihan hirveästi mm.Vagabondilla ja monella muullakin kenkämerkillä ja niitä on luvassa tulevaksikin syksyksi.

Itsekin kävin syksyn ja talven aikana sovittelemassa useaan otteeseen mm. yläastevuosista suloisesti muistuttaneita Vagabondin Grace-nilkkureita,mutta totesin silloin, että tarvitsen vielä hieman lisää aikaa tuon teinivuosista tutun korkomallin paluuseen. No nyt se aika oli sitten selvästikin tullut, niin onnelliseksi nuo Sanchezit minut tekivät. Nämä voisivat olla kuin suoraan Tenetin yläasteen pihalta vuodelta -96, mutta samalla ne ovat myös taas ah niin ajankohtaiset. Rakastan, rakastan, rakastan!

Aamulla jalkaan laittamani sandaalit joutuivat heti kirppikseltä palattua väistymään uusien rakkauksieni tieltä ja ai, että mun pilkkumekkoasuni sai samalla roiman annoksen asennetta.

Moda-ketjun S.T.I.-malliston pallokuosinen rennoilla taskuilla varustettu viskoosimekko löytyi pari päivää sitten Ratsulasta. Vaikka pallot ja pilkut eivät ole ikinä olleet oikein mun juttuni, niin jostain syystä tämän mekon kohdalla tiesin heti, että tässä on just mahtava kesämekko minulle.

Koltun kanssa kävi itse asiassa niin, että nappasin vaan rekistä tottuneesti suurinta kokoa mitä löytyi, eli tässä tapauksessa XXL, ja syöksyin sovituskoppiin. Olin siellä sitten tyytyväinen, kun mekko mahtui ja lähdin kotiin kassan kautta. Kotona mekkoa paremmin sovitellessani sain kuitenkin huomata, että herran jestas, sehän oli mulle oikeesti ihan liian iso! Ja mikä ihmeellisintä, se oli liian suuri erityisesti rintojen kohdalta. Todella harvinainen tilanne meikäläiselle. :D

Kipaisinkin sitten eilen vaihtamaan mekon yhtä äxää pienemmäksi ja sehän istui joka puolelsta huomattavasti paremmin. Suunnattoman ilahduttavaa saada kerrankin vaihtaa vaatetta pienempään. :D

Mekko istuu kivasti rintojen kohdalta, mutta empire-leikkauksen ansiosta se laskeutuu kauniisti myös rintojen alta ja karmea telttaefekti vältetään. Kaula-aukko on kylläkin sen verran antava, että istuessa ja kumarrellessa saa kyllä vähän katsella, etä miten paahasti sitä tulee paljasteltua. Mutta se on niin pieni ja mitätön “vika” kun mekko on muuten niin mahtava. Tunikaksi tuota itse asiassa hintalapussa nimitettiin, mutta kyllä tuo mulle mekosta menee.

Hieman mietitytti, että onko tuollainen pilkkumekko tällaisen pyllerön päällä jotenkin liian tätimeininkiä, mutta nuo isot roikkuvat taskut tekevät siitä kivan rennon ja yhdistettynä vaikkapa juurikin noihin maihareihin ja kirkkaanpunaiseen huulipunaan on kokonaisuus mielestäni vallan mahtava eikä lainkaan liian tätimäinen.

Sellaisia uutuuksia siis minun vaatekaapissani! Millaisen tuomion annatte asulleni?