Postailin helmikuussa hieman making of -otoksia Iltalehden Ilonan jutun kuvauksista. Nyt kun tuo maaliskuun ajan myynnissä ollut Ilonan erikoisnumero on jo poistunut lehtihyllyistä, on varmaan hyvä aika laittaa näitä Harri Joensuun ottamia kuvia tänne blogiinkin. Täytyy sanoa, että koskaan aiemmin en ole ollut yhtä tyytyväinen lehdessä julkaistuihin kuviin itsestäni kuin nyt. Eli hirmuisesti kiitoksia vielä kerran Harrille!

En haastatteluun suostuessani tiennyt, että juttu tulee Ilonan Minun tarinani -nimiselle vakiopalstalle. Olinkin sitten hieman hämmentynyt, kun asian haastattelutilanteessa kuulin, sillä tekivät minusta juurikin samaiselle palstalle jutun vajaat pari vuotta sitten. Teemakin oli sama: “ylipainoinen nainen joka kokee oikeudekseen pukeutua niin kuin haluaa ja kieltäytyy häpeämästä itseään”. Löydynkö mä ykkösenä kenties jollain google-haulla “itseensä tyytyväinen läski”, kun minut tuollaiseen aina bongaavat. No, eipä asia ollut minun murheeni ja haastattelussa jo olin, niin kiltisti vastailin kysymyksiin.

Jutussa oli siis kyse minun ajatuksistani tyylin, oman vartalon ja itsetunnon suhteen. Menneisyyttä ja nykypäivää. Kertoili millainen pukeutuja olin nuorempana ja mitä tyyli merkitsee minulle nyt.

Molemmat Ilonan jutut ovat mielestäni olleet kivoja ja kaikki mitä niissä olen sanonut pitää ihan paikkaansa. Minua kuitenkin hieman hiertää tuo mediassa yleisestikin ja nyt tässä omallakin kohdalla toistuva lähtökohta, jossa lihava nainen esitetään aina sen saman oletuksen kautta, että “normaali lihava ämmä häpeää itseään, koska lihavuus on vika eikä sovi kauneuskäsitykseemme. Siksipä tämä jutussa esiteltävä yksilö onkin jotenkin erikoislaatuisen rohkea, kun yrittää pitää päänsä pystyssä viastaan huolimatta”. Ymmärrättekö mitä ajan takaa? Minunkin molemmat jutut on otsikoitu tyyliin “en anna kilojen estää…” , “miksi minun pitäisi hävetä..” tms. Eli jutun kirjoittamisen tausta-asenne on, että kilot on este ja häpeä, mutta tämä nainen kuitenkin vastustaa.

Mitäpä jos tuossakin Ilonan tyyli-numerossa olisi ollut muutama tällainen tavallinen nainen kukin eri kokoinen ja näköinen ja he olisivat jokainen kertoneet ajatuksia oman tyylinsä takaa, mutta ilman sitä koon alleviivausta? Se ei yksinkertaisesti tunnu olevan mahdollista. Tietyn raamin ulkopuolella olevaa naista käsitellään ensisijaisesti koon kautta. Ja häneltä on toki myöskin kysyttävä kysymys, että “haluaisitko laihduttaa?”.

Ja tietenkin lihavan odotetaan sanovan, että “tiedän, että terveyden kannalta olisi parempi, jos onnsituisin pudottamaan kiloja ja nönnönnöö..”. Koska niinhän sitä kuuluu sanoa. Läskillä kuuluu olla koko ajan vähintään ajatustyö tulevan laihdutusurakan suhteen meneillään. Mutta minä mietin, että miksi tällaisen pyllerön pukeutumisesta ei voida puhua ilman kysymystä mahdollisista laihdutushaaveista. Eikö voida erottaa sitä kansanterveydestä huolehtimista ja lentolippujen kilohinnasta keskustelua ihan omakseen ja antaa lihavankin ihmisen yksinkertaisesti nauttia pukeutumisesta ja tyylistä?

Kyllä minä tiedän, että ylipaino on ongelma niin yhteiskunnalle kuin meille monelle yksilöllekin. Mutta koen tärkeäksi, että vaatekoostani ja perseen leveydestäni huolimatta voin puhua mekoista, farkuista, paljettien kimalluksesta ja korkokenkien kopseesta ilman, että sen on aina liityttävä kiloihini.

Haluan tällä pohdinnallani siis peräänkuuluttaa sitä, että olipa koko mikä hyvänsä, ihmisellä on oikeus nauttia pukeutumisesta, etsiä omaa tyyliä, olla pettynyt valikoimiin ja vaatia enemmän. Vaikka haaveissa ja kenties suunnitelmissakin siintäisi se hoikempi tulevaisuus, niin elämä on kuitenkin nyt, just tänään. Ja tänäänkin minä haluan näyttää itseltäni ja pukeutua niin kuin haluan ilman että vaikkapa minihameen paljastavat sääreni koetaan jotenkin erityisen rohkeana tai normeja rikkovana vetona, koska olen lihava.

En osaa ilmaista itseäni kovin hyvin tämän asian suhteen. Tämä ei siis liity varsinaisesti tuohon minusta kirjoitettuun juttuun, vaan enemmänkin siihen lähtökohtaan joka mielessä juttuja kirjoitetaan. Etenkin meitä naisia käsitellään mediassa hyvin paljon koon kautta. Liian lihava, liian laiha. Milloin tähti se ja se on laihtunut hurjasti ja milloin taas hänen uutisoidaan ylpeänä esittelevän uuseja kurvejaan saatuaan vaikkapa viisi kiloa lisää.

Ja sitten tietenkin vielä se mediassa todella isosti esillä oleva asia, että tuntuu kuin suurin uroteko jonka ihminen , etenkin nainen, voi koskaan tehdä, on laihtua. Mikään muu ei herätä yhtä paljon akkainlehtien mielenkiintoa kuin julkkiksen pudonneet kilot. Raxukin on kertonut läskinkarkoituksestaan jo kymmenissä lehdissä.

Totta kai se on hienoa, kun ihminen onnistuu muuttamaan elintapansa terveellisemmiksi ja kertoo voivansa nykyään paremmin kuin ennen. Mutta siinä sitä upeasti hehkuvaa ja nuorentunutta ja energistä ihan uutta ihmistä kehuessa unohdetaan, että kyllä ne painavammatkin vuodet olivat elämää ja se ihminen siellä sisällä on edelleen sama. Itselläni on esimerkiksi sellainen olo, että jos kävisi niin että itse olisin jossain kohtaa elämääni laihempi ja minua tultaisiins en asian vuoksi joku kehumaan, niin samalla se ihminen arvostelee aiempaa minua, ja se aiempi hoikempi on se sama ihminen. Ymmärtääkö kukaan taaskaan mitä selitän?

Yritän siis sanoa, että edelleenkin on tosiasia, että usealla meillä ne kilot heittelee elämän varrella. Toki jotkut onnistuvat pysymään vuodesta toiseen samoissa mitoissa, mutta meillä monilla elämä heittelee ja samassa vartalokin kokee muutoksia. Mutta se vaatekoko on kuitenkin asia joka kertoo hyvin vähän, josko ollenkaan siitä ihmisestä siellä vaatteiden alla. Olisikin siis todella toivottavaa, että osaisimme katsoa toisiamme vatsamakkaroiden ja seitsemän leivän uunin tai sitten kapeaakin kapeamman vyötärön ja täydellisesti muodostuneiden pakaroiden ohitse ja kiinnostua siitä millainen se vastassa oleva ihminen on. Millainen kun tarkoittaa eri asiaa kuin minkä näköinen tai kokoinen.

kuvat: Harri Joensuu

Alunperin ajatukseni oli ihan vain postata nämä Ilonassa olleet kuvat joista tykkäsin aivan valtavasti. Minun mielestäni kuvat ovat onnistuneet ja tavoittavat oikeaa minua. Ne eivät siis esittele sitä kuinka paljon jutussa esiintynyt XL-kokoinen Veera Korhonen oikein vie elintilaa kiloillaan, vaan esittelevät herkästi hymyilevän ja itseensä tyytyväisen naisen, jolla on oma tyyli ja naururyppyjä.Vaikka olisin 30 kiloa hoikempi, haluaisin minussa otetuissa kuvissa edelleen näkyvän juuri nuo samat asiat.

Blogin kommenttiboksissa kysellään aina aika ajoin mistä usein asukuvissa näkyvä musta nahkatakkini on peräisin. (nähty esim. täällä ja täällä) Rotsi on jo muutaman vuoden vanha, merkiltään SAKI ja ostettu Porin Ratsulasta. Rotsi on vain parantunut ajan myötä ja on ehdottomasti yksi rakkaimmista vaatteista, siitäkin huolimatta että on käynyt mulle vähän pieneksi. Ei siis toivoakaan että se mahtuisi kiinni, mutta ei sen tarvitsekaan.

Ihan juuri samaa rotsia ei taida SAKIn valikoimissa enää olla, mutta bogailin heidän sivuiltaan muutamia samanoloisia. Useimmissa SAKIn rotseissa koot loppuvat kokoon 44, mutta huomasin, että heillä on myös Comfort-nimen alla kulkevia malleja joiden koot yltävät aina 54 saakka.

Löysin googlailemalla sellaisen nettikaupan kuin Takkitalo.fi jolla on valikoimissaan myös SAKIn nahkarotseja. Oma takkini maksoi jotain hieman alle kolmensadan, tuolla takkitalo.fi:ssä näyttäisi tällä hetkellä olevan useimmat SAKIt tarjolla hintaan 199 €. Väreinä on normaalin mustan lisäksi mm. punaista, ruskeaa ja vihreää.

Myös taloutemme toisella osapuolella on kokemusta samasta merkistä ja hänellä on menossa järjestyksessään jo toinen SAKI-rotsi. Eli voidaan lämpimästi suositella merkkiä. Mikäli nettikaupasta hankkiminen ei innosta, niin Ratsulan tapaan SAKIa myydään käsittääkseni monissa muissakin Moda-ketjuun kuuluvissa liikkeissä.

Keräilin muutaman muunkin sellaisen nahkarotsivinkin jotka hyödyttäisivät kaltaisiani plussapalloja. Itselläni on viime vuosina ollut myös muutamia Ellokselta hankittuja nahkatakkeja (mm. Tämä) ja heillä onkin ilahduttavan hyvä kokotarjonta. Tällä hetkellä valikoimista löytyvät mm. nuo kolme yllä näkyvää takkia joista siis olemassa kokoja aina tuonne koon 50 molemmin puolin. Esimerkiksi tällä hetkellä Elloksella näyttäisi olevan tarjolla 30% alennus tilauksen kalleimmasta ja toiseksi kalleimmasta tuotteesta, joten siinä ei enää hirmuisesti jäisi rotseille hintaa.

Kuvan ylimmän takin löydät täältä  (tämän takin hinta on alennettu hinta, eli ei saa tuota -30%), keskimmäisen täältä  ja viimeisen täältä.

(Ja toisin kuin jokin aika sitten tulleessa Kuningaskuluttajassa väitettiin, kaikki bloggaajan linkkaukset postauksissaa mainitsemiin tuotteisiin eivät suinkaan ole rahaa tuovia affiliate-linkkejä. Sellaisista ei meidän Indiedaysiläisten blogeista löydy. Eli ihan voi turvallisin mielin klikkailla linkkejä ilman pelkoa, että minä niillä rahastaisin. :) )

Siinä missä nuo Elloksen rotsivinkit  passasivat kokojensa puolesta niin S- kuin XL-mimmeillekin, on tämä viimeinen Asos Curven biker tarjolla vain meille jykevämmässä painoluokassa otteleville. Makea hihojen vetoketjuyksityiskohdilla koristettu takki löytyy kokohaarukassa UK 20-26 eli 48-54 näin tutummin. Ei lainkaan huono, aloinkin miettiä että pitäisikö hankkia itsellekin hieman sopivampi musta rotsi.. Mutta niin tiukasti kuin olenkin sitä mieltä, että vaatteissa on tärkeintä oikea koko, niin sitä rakasta nahkatakkiani aion pitää siitä huolimatta, että on vähän turhan nafti. Mutta eihän se tarkoita etteikö kaappiin mahtuisi toinen vähän isompikin.. :D

Suosittelen ehdottomasti panostamaan ihaan oikeaan nahkarotsiin kaikkien halpojen muovikammotusten sijaan. Siinä missä keinonahka on jäykkä rapistuu, niin aitonahkainen takki vain paranee ja pehmenee ajan kuluessa. Ja kuten tässäkin nähdyistä esimerkeistä voi huomata, on nahkatakkeja mahdollisuus löytää edullisestikin.

Tulisipa lämpimämmät kelit pian, mulla on ikävä mun nahkatakkeja! Pitänee mennä silittelemään niitä tuonne eteiseen.

-mainosyhteistyö-

Nyt vihdoin ehdin pistämään eetteriin nämä viime viikonloppuna kuvatut otokset joissa näkyy kaikki Lindexiltä edellisviikolla valitsemani vaatteet. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, me tosiaan vedettiin Mimmin kanssa melkoinen sovituskoppimaraton ja testattiin päällemme oman näköisten vaatteiden lisäksi myös itselle vähän oudompia tapauksia.

Itselleni Lindex on jo useamman vuoden ajan ollut ihan luottokauppa josta tuntuu joka kerta siellä vieraillessa sattuvan silmään jotain itseä miellyttävää. Kokopolitiikan puolesta normimallistostakin löytyy toisinaan juttuja joista suurimmat koot riittää itselle ja Generous-mallisto sitten tarjoaa enemmänkin oman ahterin kokoon suhteutettuja kamppeita. Eikä suinkaan pidä unohtaa myöskään Lindexin lastenosastoa! Olen viimeisen vuoden sisällä ostanut monta ihanaa tukkahärpäkettä sun muuta asustetta lastenosastolta. Mm. Indiedaysin Inspiration bileissä päässäni nähty paljettirusettipanta oli löytö lasten puolelta.

No tällä kertaa ei kuitenkaan ratsattu lastenosastoa, vaan keskityttiin pääasiassa Generous-mallistoon ja vilkuiltiin sivusilmällä myös perusmallistoa. Ja tällaista minä sitten valitsin mukaani.

Eniten ihastusta minussa herättivät monet Generous housut ja farkut. Riittävän korkealla vyötäröllä varustettuja ja materiaaliltaan miellyttäviä. Etenkin nuo oranssit pillit ovat ihan superpehmoiset ja ihanat jalassa. Housujen kohdalla kyllä pistettiin Mimmin kanssa molemmat merkille sellainen asia, että koot heittelivät melkoisesti esim eri farkkumallien välillä ja annoimmekin asiasta palautetta mukanamme olleelle Lindexin edustajalle. Ei siis kannata säikähtää jos Generous-pöksyjä sovitellessa joutuukin jostain mallista ottamaan koon tai kaksikin normaalia kokoaan suurempaa. Itselle ei esim. yhdet koon 50 farkut menneet kiinni ja housukokoni on kuitenkin useimmiten 46. Mutta eipä niitä kokolappuja tarvitse tuijottaa, tärkeintä että löytää itselle istuvat kamppeet. Eli rohkeesti vaan eri kokoja sinne sovituskoppiin eikä jätetä itseä miellyttävää vaatetta hankkimatta vain siksi, että “en kyllä suostu käyttämään vaatetta jonka koko on isompi kuin normaalisti”. Se kokolappu ei ole maailman ainoa totuus.

Tuo “niitein” koristeltu neuletakki löytyi ihan perusmalliston puolelta. Suurin koko L ilahdutti yltämällä tämänkin pyllerön ympärille. Ihan mun näköinen! Neuletakin kaveriksi passasi ihan saumattomasti tuo Katokosta saamani Dottin nahkainen kaulakoru.

Tulispa jo oikeesti kevät! Haluaisin heittää sukat nurkkaan ja kääriä lahkeet kuten kuvassa. Ja odotan niin innolla sitä, että pääsen käyttämään noita lempparileopardeja ja monia muita herrainkenkiäni. Kokoelma on nääs kasvanut..

 Toinen valitsemani asukokonaisuus ei sitten olekaan ihan niin selkeästi tuttua meikäläistä kuin edellinen. Ihan perussiniset farkut ovat loistaneet pitkään poissaolollaan omassa kaapissani, joten päätin kokeilla päästä taas kyseisen klassikon makuun. Sovitin useammatkin farkut ja kahdesta suosikkiparista mukaan valikoitui sitten nämä joustavat farkkulegginssit sen vuoksi, että kulutusyksityiskohdin varustetuista farkuista ei ollut omaa kokoa jäljellä. Näissä on sama homma kuin oransseissa pöksyissä, että vyötärö nousee riittävän korkealle, eli toisin sanoen vatsamakkaran ylitse. Huraa!

Tuota rentoa ja mukavaa viskoosipuseroa olisi ollut tarjolla myös mustana, mutta ihastuin kovin tuohon vaalean paidan ja camohuivin yhdistelmään, että päätin olla rohkea ja napata vaatekaappiini kerrankin jotain vaaleaa. Ihan yksikseen ilman mitään väripilkkua, kuten huivia, tuollainen hailu sävy ei ehkä ole paras valinta kalvakan naamani viereen, mutta kyllähän mulla noita huiveja riittää millä asiaa korjata. Ja kun huivifriikistä kerran on kyse, niin Lindexin asustepuolelta tosiaan tarttui kevään trendikuosia tuollaisen kivan huivin verran. Saman valinnan teki myös Mimmi.

Niin itselle epätavallinen kokonaisuus kuin tuollainen farkut ja vaalea pusero -yhdistelmä onkin, niin tykkään tuosta kyllä paljon. Asussa on selkeästi arjen duunivaate-ainesta ja ovatkin päässeet kuluneella viikolla jo usein käyttöön.

kuvat: Nelly Stenroos

Viimeinen esiteltävä yksilö tarttui mukaan jo pari viikkoa aiemmin showroom-visiitillä. Läpikuultavan lepakkohihaisen edestä auki olevan huitulaloimen kaunis juju löytyi selkäpuolelta.

Haluaisin vielä muistuttaa, että jos et ole vielä osallistunut Lindexin lahjakorttien arvontaan, niin aikaa on sunnuntai-iltaan klo 23.59 saakka. Osallistumaan pääset TÄSSÄ POSTAUKSESSA. 

Samoin huomiseen asti on aikaa käyttää Lindexin verkkokaupan -20% yhdestä Generous-tuotteesta -tarjous hyväkseen. Koodi SO1310G20.

Olin ilokseni pistänyt merkille jo loppuvuodesta, että Lindexin Generous-mallistoon alkoi ilmestyä entistä trendikkäämpiä ja perusmalliston kanssa yhteneväisiä vaatteita. Viime aikoina joka kerta liikkeessä vieraillessa onkin pylleroosastolta tuntunut löytyvän jotain uutta kivaa.

Alkuvuodesta Lindex kertoikin tämän kevään ja kesän tuovan uusia tuulia Generous-mallistoon siten, että isojen kokojen vaatteet tulisivat olemaan tyyliltään samassa linjassa muiden mallistojen kanssa. Eli enemmän ajankohtaisia trendejä ja vähemmän vuodesta toiseen myytyjä trikoisia kukkatelttoja. Tämä jos mikä oli iloinen uutinen.

Generous-kevätmalliston kuvissa nähdään jumalaisen upea XL-mallimaailman huippunimi Tara Lynn ja täytyy kyllä sanoa, että ei noista kuvista vaatteista tule ensimmäisenä mieleen, että “no niin tässä on joku plussapallojen soputelttamallisto”, sellaisiakin mielikuvia kun toisinaan jotkut XL-merkit ja mallistot henkivät.

Jos muuten haluat nähdä miltä meikäläinen näytti nuo alimman kuvan kanarian kirjavat kuteet päällä, niin siitä löytyy kuvatodisteita blogin FB-sivulta. :D Eli sinne vaan tykkääjäksi!

Lindex tarjosi minulle ja bloggaajakollegalleni More to Loven Mimmille mahdollisuuden tulla valitsemaan omat suosikkimme uudistuneesta Generous-mallistosta. Viime torstaina matkustinkin sitten taas vaihteeksi Helsinkiin ja ähisimme Mimmin kanssa sovituskopissa kunnioitettavat kaksi tuntia asukokonaisuuksia testaillen. Siinä tuli käytyä mallistoa läpi aika laajalla skaalalla.

Monta kivaa vaatetta rekeistä löytyi, mutta kaikki eivät tietenkään olleet oikeanlaisia juuri omalle vartalomallilleni. Meitä plussakokoisia kun on erimallisia siinä kuin muunkin kokoisia. Toisilla on painopiste vatsalla, toisilla tisseissä ja jollain taas on rehevämpi ahteri. Oli kuitenkin kiva huomata, että vaatteita löytyi niin runsaalle omenalle kuin päärynällekin.

Alla olevissa kuvia muutamia esimerkkejä sovittamistani vaatteista. Osa enemmän itseni näköisiä kuin toiset. :D Mutta ihan mielenkiinnosta vaatteiden malleja kohtaan testailin sellaisiäkin juttuja jotka eivät välttämättä miellyttäneet omaa silmää.

Suosikit sieltä joukosta sitten kuitenkin kovan työn tuloksena saatiin seulottua ja niistä on luvassa kuvia myöhemmin. Sen voin jo kertoa, että eniten innostuin erityisesti housuista ja farkuista jotka olivat kevätmallistossa todella hyvin edustettuna. Erityistä iloa revin siitä, että tällä kertaa oli ne vyötärön korkeudetkin useimmissa housuissa paikoillaan, eli riittävän korkealla.

Kannattaa muuten tsekkailla nuo Generous uutuudet TÄÄLTÄ,  sillä jos jotain kiva löytyy, niin Lindexin verkkokaupassa saa -20% alennuksen yhdestä Generous tuotteesta 18.3. saakka käyttämällä koodia SO1310G20

Mikäli sinua kiinnostaa nähdä mitä vaatteita minä valitsin itselleni  Generous-mallistosta, tai jos haluat voittaa lahjakortin Lindexille, niin pysy kuulolla, sillä lisää aiheesta luvassa huomenna, eli maanantaina!

-Tämä postaus sisältää mainontaa-

Se elää sittenkin! Tämä bloggaaja nimittäin. Tuli jotenkin ihan tahattomasti tällainen parin viikon lähes tappava hiljaisuus tälle tontille, kun arki vaan tuntui vievän kaikki mehut. Etenkin viime viikko oli jotenkin niin tervassa rämpimistä, ettei mitään rajaa. Mutta tämä viikko tuntuu vihdoin keikauttaneen vaakakupin jälleen toiseen suuntaan siitä huolimatta, että aamut ja töihinlähtö tuntuu edelleen maailman vaikeimmalta asialta.

Mutta tänään oli kivaa päästä taas tekemään Sovituskoppia, sitten leffailta ystävän kanssa, huomenna menen vuorostaan itse radioon haastateltavaksi ja illalla suuntaankin jälleen kohti Helsinkiä ja Tallinnaa pariksi päiväksi ja tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että se kevät saattaa oikeasti joskus tulla, joten löytyi vaihteeksi paljon iloittavia asioita vaihteluksi perusarkimössölle.

Joo, mä tiedän, että pitäis osata nauttia siitäkin normaalista arjestaan, mut just nyt se ei vaan tunnu maistuvan. Jospa se työnilo ja energia tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nukkua löytyy taas jostain.

Tänään, aurinkolasit ekaa kertaa käytössä tänä vuonna. Kevät!!!!

Kirjoittelinkin jo Facebookin puolella, että postimiehen mukana saapui eilen aamupäivällä jotakin mikä ratkaisi pukeutumispulmat moneksi päiväksi just nyt ja todennäköisesti moneksi päiväksi myös tulevaisuudessa. (Miksi muuten se postimies onnistuu aina soittamaan ovikelloa just sillon, kun oon totally naked? Ja ei, mä en oo erityisen paljon alasti, mutta toistuvasti mä juoksen avaamaan ovea Itellan tyypeille johonkin torkkupeittoon hätäisesti kääriytyneenä. :D )

Pelastajavaate oli Katri Niskasen Nansolle suunnittelema musta Salli-mekko. Kirjoittelin jo aiemmin lehdistönäytöksestä, jossa esiteltiin Nanson kevät-mallistoja. Kaikki paikalla olleet saivat valita muutamasta vaihtoehdosta itselleen veloituksetta mekon ja oma valintani oli heti melko selvä.

Vetoketjuyksityiskohdalla ja taskuilla varustettu yhtäaikaa rento ja skarppi Salli näytti heti ihan omalta. Hetken aikaa leikittelin ajatuksella violetista vaihtoehdosta, mutta ajattelin asiaa järjellä ja totesin käyttäväni tätä mustaa ehdottomasti enemmän. Violettia Sallia voi muuten vilkaista vaikkapa Jonnan päällä.

Mekko pääsi päälle välittömästi paketista kuoriuduttuaan ja sama toistui tänäkin aamuna. Mekko toimii arkisesti maihareiden ja rennon repun kanssa ja nahkarotsin vetoketjukin on sopivasti juuri samaa sävyä kuin mekon vetskari.

Testailin Sallia kuitenkin jo myös hieman sirompien kenkien ja asusteiden kanssa ja mekko taipuu siis näppärästi myös fiinimpään menoon. Kuvia korkkarimeiningistä ehkäpä jo huomenna.

Arvoin hirvittävän kauan, että tilaanko mekosta koon L vai XL, sillä sovitusmahdollisuutta ei ollut. Päädyin kokoon XL, sillä Nanso by Katri Niskanen -malliston syksyn vaatteita sovitellessa minulle oli tullut kuva ennemminkin pienestä kuin reilusta mitoituksesta. Koko on muuten aika jees, mutta tykkään tyylilleni uskollisena rutata mekon pitkät hihat tuohon kyynärvarteen 3/4 mittaan ja siinä kohtaankin yhden paikan josta pienempi koko olisi ollut parempi. Käsivarteni ovat muuhun ruhooni nähden sen verran sirot, että hihat tahtoo olla liian löysät pysyäkseen ylhäällä.  Mutta noin yleisesti koosta, että menee tuo XL koko siis hienosti tällaiselle 46-48 kokoiselle.

Kuvan laukkuakaan ei ole täällä vielä nähty, joten hieman infoa siitäkin. Kyseessä on nettikauppa Zalandon oman Zalando collectionin viime syksyn nahkaa ja mokkaa yhdistävä pussukkamallinen veska jota kannetaan reppumaisesti yhdellä olalla.

En ollut edes tiennyt, että Zalandolla on omakin merkki, mutta pr-toimistolla mallikappaleita tutkiessa selvisi, että heiltä löyty varsin mielenkiintoisia omia tuotteita, etenkin kenkiä ja laukkuja. Nahkaisten laukkujen ja kenkien hinnat liikkuvat n. 100-150 € tienoilla, eli varsin kohtuullisia. Vaikka en muuten Zalandon valikoimia jaksakaan selata, niin nämä tuotteet jäävät kyllä kyttäyslistalle. Aika kivoja laukkuja löytyy kevätmallistostakin.

Sellaisella asulla tänään. Kengistä mun tuskin tarvitsee enää mainita. Martensit ovat kasvaneet lähes kiinni jalkoihini.

ps. sekä mekko, että laukku on saatu veloituksetta.