Posts Tagged ‘Ilmiöt’



perjantai 11. marraskuu 2011

Vogue Curvy – hyväksyntää vai syrjintää?

Mä en tiedä missä tynnyrissä olen elänyt, mutta törmäsin vasta eilen sellaiseen asiaan kuin Vogue Curvy. Veikkaan kyllä, että on uusi juttu monelle muullekin. Kyseessä on siis Italian Voguen 2010 maaliskuussa lanseeraama pylleröille suunnattu osio lehden nettisivuilla. Tämän ilmeisesti Voguen väen mielestä loisteliaan keksinnön slogan kuuluu seuraavasti, “Beauty Comes in All Shapes and Sizes”. Ajatella, on ne sitten avarakatseisia ja kiva kun ovat huomanneet tuollaisenkin asian!

Selasin Curvy-sivuja pitkään eilen illalla ja olen todella hämmentynyt. Toki ilahduin joistakin löytämistäni kauniista muotikuvista joissa oli mukana vähän reittä ja takamustakin, niihin kun on astetta helpompaa allekirjoittaneenkin samaistua kuin muotiteollisuuden normaalisti käyttämin malleihin, mutta niihin muutamiin kuviin ne ilon aiheet sitten jäikin.

Onhan se hienoa, että maailman suurin muotiraamattu tällä tavalla julkisesti myöntää ymmärtävänsä, että maailmassa on myös meitä muun kokoisia kuin Voguen editoriaaleissa pitkiä ja kapeita raajojaan ojentelevat huippumallit, mutta tästä asian huomioimisen tavasta tulee kyllä mieleen jonkinmoinen “rotu”erottelu. (Italian Voguen sivuilla on myös mustille suunnattu osio Vogue Black, nice…). Ja kun Vogue Curvyn sisältöön tutustuu, niin huomaa, että kaikki lähes luonnottoman hoikista mallivartaloista poikkeavat naiset kuuluvat tähän kurvikastiin. Vai miltä kuulostaa se, että heidän ‘Curvy Icons’ -osiossaan on mukana mm. sellaisia julkimoita kuin Liv Tyler ja Fergie?

Vogue Curvy tuntuu kaikin puolin jonkinlaiselta armopalalta ja huonolta yritykseltä kerätä pisteitä aikana jolloin muotiteollisuutta on rankasti suomittu jo liiallisen laihuuden ihannoinnista. Tästä meille läskeille rajatusta vogue-aitauksesta haiskahtaa ihan sama asenne kuin suurella osalla vaatevalmistajistakin: ‘kyllä ne plus-kokoiset tyytyy vähään, kun ei niille vässyköille ole parempaakaan tarjolla’. Italian Voguessakin on varmaan ajateltu, että ‘tehdään niille valaille tällainen kiva nettisivusto, mutta ei niitä nyt herran jestas meidän lehteen päästetä!”

Minä ihmettelen, että jos kerran beauty comes in all shapes and sizes, niin miksi se on silti pidettävä jotenkin päivänvalolta piilossa? Miksei muotilehdet ja muukin media voisi monipuolistaa tarjontaansa siten, että kaiken näköisiä, kokoisiä ja värisiä ihmisiä mahtuisi samojen kansien väliin? Kuinka mielenkiintoinen ja monimuotoinen olisi muotilehti jossa olisi sekaisin jos jonkinnäköistä naista?

Jos tällainen XL-ämmä vinkuu, että olisi kiva nähdä joskus oman kokoisia malleja jotta voisi paremmin samaistua, saatetaan heti sanoa, että voihan niistä muotikuvista inspiroitua vaikka niissä onkin laihat mallit. Voi totta kai ja inspiroidunkin, mutta olisiko siitä jollekulle ihan hirvittävästi haittaa jos jossain jutussa niitä seuraavan sesongin vermeitä olisi vedetty sen 0-kokoisen supermallin lisäksi jonkun muutamaa kokoa isomman huippumallin päälle? Tai no, olishan se toki kauheaa, siinähän vois joltain“No one wants to see curvy women” -Lagerfeldiltä ainakin mennä ruokahalun lisäksi välit tuon ns. isokoisempia malleja käyttäneen lehden päätoimittajaan.

Mutta siihen Vogue Curvyyn vielä takaisin. Ei sivustoa tarvitse kauaa selata, että on jo ihan vi********ut ja kurkkua myöden täynnä termiä Curvy. Sisältöä tuottavat ihmiset tuntuvat kuvittelevan, ettei näitä Curvy-ämmiä voi tietenkään kiinnostaa mikään muu kuin toiset pyöreät ja pehmeät tyypit. Siksipä se onkin niin tosi hyvä, että on aidattu se hoikkien huippumuoti ja läskien lohtumuoti eri karsinoihin. Fatso-Voguessa lähes joka ikiseen otsikkoon tai vähintään ingressiin on ympätty tuota jo kirosanalta tuntuvaa curvyä. Tässä hieman esimerkkejä otsikoiista ja ingresseistä:

  • DAWN FRENCH – How to make people laugh about being curvy
  • ADELE’S BEEHIVE – At the MTV Video Music Awards evening, the curvy icon won everyone over with her voice – though not her look
  • LEONA LEWIS – The British singer wears a country look for winter: great ideas for staying curvy in the cold
  • VINTAGE CURVY: JAYNE MANSFIELD – The Diva from the ’50s, she knew how to bring out the best of her body and make being curvy sexy
  • THE BEST OF GLAM & CURVY – Which of these curvy personalities that we’ve put a spotlight on do you prefer?
  • Jne jne jne…

Kaiken otsikoinnin ja juttujen aiheiden perusteella tulee olo, että esim. monet upeat näyttelijät tai artistit ym. nähdään näissä jutuissa aina ensisijaisesti kurveina, eli ulkosesti ihanteisiin sopimattomina ja se on asia joka täytyy muistaa tuoda esille. Ei yhdestäkään mallivartaloisesta naisartistista kertovaa juttua otsikoitaisi, että “Skinny singer bla bla bla..”, mutta kumma kyllä esim. Adelesta kirjoittaessa muistetaan aina tuoda esiin, että hän on ‘curvy’, niin tekee myös valaiden Vogue. Kyseessä on siis huippu talentti ihminen joka laulaa ihan perhanan hyvin, mutta median silmissä hänestä tekee erityisen huomionarvoisen se, että ‘Se on herran jestas läski, hyvä laulaja!”

Ääh.. Kauheen sekavaa nyt tää mun sepostukseni taas. Pääajatukseni oli siis, että ‘tavallaan kiva kun tunnustetaan monenkokoisten ja muotoisten naisten olemassaolo myös tuollaiselta taholta (Vogue), mutta loppupeleissä karsinointi tekee asiasta oikeastaan entistä syrjivämmän’.

kuvat: David Sims for Vogue US  ja  Florian Sommet for Vogue Curvy

Käykää ihmeessä tekin tutustumassa Vogue Curvyyn ja tulkaa sitten kertomaan teidän fiiliksiä ja ajatuksia aiheesta! Minkä kokoisia ja näköisiä naisia teidän mielestä lehdissä pitäisi näkyä? Onko tarvetta/onko oikein tällaisessa yhteydessä (muotilehti) jaotella ihmiset heidän kokonsa mukaan? Miltä vaikutti Vogue Curvyn sisältö?

Kuvat siis osa Curvyn puolelta ja pari “normi” (mikä hiton normaali kysyn vaan?) -puolelta. Olisiko niin kamalaa jos nuokin molemmat mallit löytyisivät saman lehden sivuilta?

How to make people laugh about being curvy


perjantai 16. syyskuu 2011

Art Director’s b’day

Me vähän herkuteltiin tänään töissä, sillä yhdellä työkavereistani oli syntymäpäivä. Ja mitenkäs sitä nyt mainostoimistossa AD:n merkkipäivää paremmin juhlisettaisiini kuin huikealla firman värissä toteutetulla Pantone-kakulla ja eri väristen keksien lajitelmalla. Oli synttärisankari aika mielissään avatessaan kakkulaatikon. Ja hienosti maistui  herkut meille muillekin. Eli pomolle pisteet loistavasta ideasta ja Kaisan Kestit -nimiselle firmalle toteutuksesta.

 

Nyt mietinkin, että minkähänlaisen kakun sitä hankkisi  reilun parin kuukauden päässä häämöttäville omille kol….me…kymp… (kyllä mä pystyn tähän.. hengitä rauhassa sisään ja ulos ja sano se..huuuuh..) kolmekymppisille. (apuaaa!!!). Joku kenkäaiheinen vois olla aika kiva… punaisin  korkokengin koristeltu kakku olis kyllä ihan mua. :D Kakuntekijän blogia katsellessa ei ole epäilystäkään etteikö sellainen onnistuisi.


sunnuntai 21. elokuu 2011

Hyvän selityksen makua

 

“Muista sitten, että kun mennään sinne Lumin liikkeeseen, niin et anna mun ostaa mitään. Käydään vain katsomassa sitä RUSKEAA laukkua.” Jonna luotti kovasti minun kykyyni heräteostosten estäjänä ja järjen puhujana, mutta joissakin tilanteissa jopa minä jään sanattomaksi. Ja eihän sitä nyt naista voi estellä, kun kyseessä on ihan selvästi tosi rakkaus ja perustelutkin ovat aivan vedenpitäviä. Lemppareitani olivat erityisesti seuraavat VAALEANVIHREÄN laukun ostoon oikeuttavat syyt:

- Siis mähän olen saanut todellakin kärsiä viimeiset puoli vuotta, joten kaipaan jotain lohduketta. (kärsimyksen syystä ei tässä sen enempää, mutta minäkin tunnistan kärsivän ihmisen kun näen sellaisen, ja kyllä Jonna on kärsinyt juurikin laukkuun oikeuttavalla tavalla. :D)

- Olen ihan varma, että tämä laukku tekee minut todella onnelliseksi.

- ja siis enhän mä todellakaan ehdi shoppailla mitään siellä Tsekeissä, opiskelemaanhan mä sinne menen, joten turhaan mä sitä varten säästän.

- ja sitä paitsi eikös se ruskea ole kuitenkin loppujen lopuksi aika tylsä ja huomaamaton? Mä vaan olen kuvitellut tarvitsevani ruskean laukun. Ja siihen ruskeaan verrattuna mä säästän satasen ostaessani tämän vihreän.

Nämä ja monet muut peilin edessä lausutut perustelut olivat sitä luokkaa, että en todellakaan keksinyt mitään vastalausetta vaikka laukku olallaan keikistellyt neiti sellaista yritti minulta hieman inttääkin. Jouduin itseasiassa lausumaan ainoastaan puoltavan lausunnon joka kuului seuraavasti, “Se veskan väri saa sut kyllä jotenkin hehkumaan tosi kauniisti. Ruskea ei ikinä pystyisi samaan.” ja se piti ihan täysin paikkaansa. Jotenkin nuo kaksi oli vaan selvästi luotu toisilleen.

- Tää on kyllä Veera nyt sun syy, että mä ostan tän laukun, sun piti estää mua.

 

Katsokaa nyt miten onnelliselta se näyttää. :) Otin lisää kuvia rakastavaisista studiossa ja niitä voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Ja ettei tämä nyt vaikuttaisi siltä, että en itse harrasta samanlaista kassalla itselleni perustelujen lausumista, niin kerrottakoon, että Jonna sai tuona samaisena lauantaina puolestaan kuulla minun suustani mm. seuraavaa:

Viisi minuuttia ennen tapaamisaikaa..

- Moi, sori mä oon vähän myöhässä, oon just Kampin Biancossa enkä osaa päättää, että mustat vai ruskeat. Mut kyllä mä oon ihan kohta siellä.

- Moiii! Anteeks kauheesti, kun jouduit odottamaan, mut oli oikeesti kinkkinen tilanne -70% alekyltin edessä. Tuli sit tehtyä pieni paniikkiratkaisu ja otin molemmat.

- Mut mieti, ne oli -70% alessa, eli käytännössä sain melkein puolella hinnalla kahdet. Ja nää on ihan mahtavat jalassa.

- Ja jos sit toiset jää käyttämättä, niin ainahan ne voi myydä. Ois vaan jäänyt helposti harmittamaan jos oisinkin tehnyt väärän valinnan.

Ja kaiken tämän ihana ystävä kuunteli nyökytellen iloisesti ja sanoen sopiviin kohtiin joo, niinpä ja  ihan totta. :D

Jaa että millainen oikein on paras shoppailuseuralainen? No sellainen joka osaa sanoa oikeat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Estelee ja taluttaa sinut pois kaupasta silloin kun se oikeasti on paikallaan (kuten vaikkapa silloin kun ystävä himoitsee aivan liikaa maksavaa, totaalisen paskasta materiaalista valmistettua ihan mitä vain, ihan vain siksi, kun “se on niin söpön värinen ja sopis hienosti sen YHDEN mekon kanssa” , mutta antaa hyväksyvän siunauksensa silloin kun tietää, että on tosi kyseessä.

Paras shoppailuseuralainen myös jaksaa jauhaa lähes loputtomasti juuri tehdystä rakkaus-ostoksesta ja käydä sadatta kertaa läpi kaikkia niitä syitä miksi ostos oli todella hyvä ja järkevä siitä huolimatta, että sen tehtyään joutuu viikon kaurapuurokuurille. Voin todeta, että tässä suhteessa minä ja Jonna olemma aika toimiva pari.

Onko teillä tapana selitellä perustella ostoksianne itsellenne tai kavereillenne?


perjantai 29. heinäkuu 2011

Älä häiritse itsemurhakandidaattia

Olen aina ollut nopea lukemaan ja olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että miksi. On kai se nyt nopeaa jos ei lue edes puolia kirjaimista, vaan arvaa suurimman osan. Silmäni siis vain vilkaisevat sanoja ylimalkaisesti ja aivoni keksivät itse suurimman osan sisällöstä lisäten joukkoon omiaan. Tämä aiheuttaa minulle hämmennystä ja sekaannusta useita kertoja päivässä.

Esimerkiksi Ilta-Sanomien koko aukeaman ylittänyt otsikko muutamia vuosia sitten ihmetytti minua suuresti, sillä siinä luki, että “Mahtava siemensyöksy!”. Ehkä viidennellä tavaamiskerralla vihdoin sivulla olevat kuvat yhdistyivät päässäni tekstin kanssa ja tajusinkin kyseen olevan mahtavasta sienisyksystä. Että ei ihan, mutta melkein.

Viimeisin kulmia kurtistuttanut teksti tuli vastaan selatessani H&M:n sivuilta kodintekstiilejä. Kyllähän tuossa tyynyssä nyt varsin selvästi lukee, että “Please Do Not Disturb – Potential Suicide”. Vai miten se nyt olikaan… :D

 


torstai 12. toukokuu 2011

Huikea kesämuoti

“metallinhohtoa juhlaan”, “villiä viidakkotyyliä”, “denim on kesän ykköskangas kaikissa muodoissaan”, “mustaa, valkoista ja ripaus kultaa..” , “khaki-beige yhdistettynä mustaan tai kirkkaisiin väreihin”. Ihan perus-jargonia kotimaisen naistenlehden muotiosiosta ja äkkiseltään luettuna tällainen peruskuluttaja voisi hyvinkin ajatella, että lainaukset ovat peräisin jostain tämän kevään akkainlehdestä. Kaupat on väärällään farkkua muodossa jos toisessa, viidakkoaiheet ja safaivärit tunkevat kauppoihin joka kesä ja tänä vuonna on intoiltu erityisesti kirkkaista väreistä.

Mutta mutta.. kyseiset trendinostot ovatkin kotoisin 22.4.1986 ilmestyneestä MeNaiset lehdestä, jonka kansi lupaa “Huikeaa kesämuotia”. Ja tässä olisi sitä huikeutta myös teidän verkkokalvoillenne!

muotikesa_86_ (25)

Lähes tulkoon tasan 25 vuotta sitten ilmestynyt aarre löytyi mistäkäs muualtakaan kuin kotitaloni ullakkokomerosta ja pakkohan siihen oli tutustua hieman tarkemmin. Osa sisällöstä huvitti kovastikin, mutta muotikuvista löytyi montakin vaatetta, jotka voisivat olla kaupassa tyrkyllä tälläkin hetkellä.

“VALOA JA VARJOJA VIIDAKOSSA

muotikesa_86_ (7)

muotikesa_86_ (30)

muotikesa_86_ (31)

“Voodoota”

Villi viidakkonainen on kesällä 86 pukenut päälleen afrikkavaikutteisia printtejä ja paljastellut sensuellisti vatsaansa , kruunaten asukokonaisuudet rennoilla  ja väljälinjaisilla bleisereillä.

muotikesa_86_ (9)

Isänmaalliset värit ripauksella etnisyyttä… Bleiserin ja printtipuseron alta pilkottaa Uuno Turhapuron garderobista tuttu verkkopaita!

muotikesa_86_ (8)

“Hieman villiä, hyvin vapaata”

KEVYESTI JA HELPOSTI LOMALLE

Kesän kasikuus matkapuvustosta lehti on kirjoittanut seuraavaa: “Lomalle mukaan: satiiniblazer, shortsit, lyhyitä toppeja, liivit, kevyt haalari, paljon paitoja, mustaa, valkoista, oranssia – kenties mekkokin”

muotikesa_86_ (14)

“Vapaammin”

muotikesa_86_ (13)

Ja taas se verkkopaita!!! Se on ilmeisesti ollut ihan must-hankinta. Muistan itse asiassa joskus teininä löytäneeni ullakolta yhden verkkopaidan joka oli kenties siskojeni kasari-peruja.. Ja tokihan se oli mulla käytössä joskus 16-veenä reisitaskuhousujen kanssa. :D

muotikesa_86_ (12)

“Juhlavammin”

“Sileä lomamekko kiiltävää viskoosia”

muotikesa_86_ (16)

“Iloisemmin!”

Kokovartalokeltainen ei ole mielestäni näyttänyt hyvältä 25 vuotta sitten, mutta ei se näytä kyllä nytkään.

muotikesa_86_ (15)

“Näyttävämmin”

Ja nämä mustavalkoiset “salihousut” vannon nähneeni useammankin kaupan valikoimissa myös tänä keväänä. Mihin hävisi 25 vuotta välistä?


IKUISESTI MEIDÄN: DENIM

muotikesa_86_ (6)

“Denim on kevään ja kesän ykköskangas, kaikissa muodoissaan. Nyt saat denimin myös jännittävän harmaaksi pestynä. Yhdistä kultaan tai pronssiin. Upeaa!”

Niinpä niin.. eikös sitä päästä-varpaisiin denimiä ole koitettu myydä meille ihan lähiaikoinakin.. Mä en ole lämmennyt vieläkään, en vaikka aikaa siihen olisi ollut jo neljännevuosisata.

muotikesa_86_ (5)

“Uusia värejä, uusia linjoja. PTA:n valkoinen viskoositoppi pajastaa olkapäät. Hinta 119,-.”


YÖ ON HELLÄ

muotikesa_86_ (27)

“Etelän yö on erilainen, tumma, salaperäinen. Kiiruhda discoon kultatopissa ja mustissa trikoissa.”


JUHLAAN JALOMETALLIEN VÄLKETTÄ

muotikesa_86_ (20)

Rakastuin tuohon turbaaniin. Kelpais mulle heti!

muotikesa_86_ (19)

“Silkki ja satiini ovat kesän juhlamateriaaleja, mutta ne voi korvata viskoosilla tai polyesterilla. Jalometallien sävyt ovat uusia, mielenkiintoisia värejä. Hännyspaidat ja nehru-jakut viittaavat edelleen intialaisuuteen.”


MAJAKALLA MUSTAA JA VALKOISTA

muotikesa_86_ (26)

muotikesa_86_ (18)

“Valkoiset ratsastushousut ja pepitasuudullinen jakku ovat JAP:in kesää.”

muotikesa_86_ (4)

Sellaisia luomuksia tarjosi kuuma muotikesä -86. Voin kertoa, että lehdessä riittää myös paljon muuta mielenkiintoista, kuten juttu Guccin perheen riidoista ja perheyhtiöstä jo kolmatta kertaa erotetun Paolo Guccin haastattelu. Jutun kuvituksena näkymiä Paolom hukppeasta, mutta ah, niin kasari-kartanosta.

Kodin sisustukseen taas voi inspiraatiota hakea jutusta, joka kokoaa kahteen aukeamaan kaikki 80-lukua parhaiten ilmentävät lasipöytähirvitykset. “Se on anonyymi, kaikkeen sopeutuva, tai näyttävä katseet keräävä kuin veistos. Se on laskutaso, apupöytä, jalusta ukille ja lampuille. Se on monikäyttöionen kaluste, joka sopii minne tahansa. Se on pikkupöytä!” :D

Itse jaksoin repiä hupia jopa tv-ohjelmiston lukemisesta ja seurapiiripalstan juoruista. Kuningatar Elisabet oli juuri täyttyänyt 60-vuotta ja lehdessä sanotaan, että “olisiko jo sopiva aika luopua kruunusta aikamiespoika Charlesin hyväksi ja omistautua perheelle..” Lissu itse ei sit vissiin ollut vielä sitä mieltä…

Että sellaisia menneisyyden tuulahduksia vuosikymmenien takaan. Onko lukijoissa niitä joiden silmään nämä kamppeet näyttivät liiankin tutuilta? Tai löytyikö sen näköisiä loimia, että kelpaisi päälle myös kesällä 2011?