Tämän päivän kaikki energia tuli ladattua parin korttelin mittaiseen apteekkireissuun, eli sairastaminen jatkuu. Ihan suorinta tietä en kuitenkaan onnistunut palaamaan lähtöruutuun, vaan poikkesin pikaisesti Lindexin alerekeillä.

Ja ihan hyvä, että poikkesin, sillä tuo hairahdus saattoi ehkä ratkaista asupulmani ystävän 29.6. koittavia häitä ajatellen.

Mekko siis löytyi Lindex Generous -osastolta ja oli -50% alessa, joten hintaa jäi 25 €. Ohuen mustan vyön kävin nappamassa Seppälästä, sillä ilman vyötä mekko A-linjaisuutensa vuoksi liian säkkimäinen ja lihotti entisestään. Vyötäröä hieman vyön avulla esiintuomalla teltta muuttuikin sitten ihan eri mekoksi.

Kengät on jo moneen kertaan nähdyt Maison Martin Margiela for H&M alelöydöt, laukuksi passaisi tuo rakas Dieselin niittipussukka ja Nousevalta Myrskyltä saadut korutkin tahtoisivat päästä juhlimaan.

Mitä sanotte näin alustavasti asua päälle pukematta, olisko tuossa potentiaalia kesähäihin asuksi?

Väri yllätti kyllä itsenikin, mutta näytti päälläni ihanan raikkaalta. Taas siis omaksutaan ihan uusia sävyjä tämän neidin vaatekaappiin.

Ps. Huomasittehan myös edellisen, vain muutamaa tuntia aiemmin julkaistun postauksen, jossa yhden morsiamen häätyyliä!

-postaus toteutettu yhteistyössä EMP:n kanssa-

Hiii! Arvatkaa mitä himoitsemaani minulle saapui pari viikkoa sitten!

Mustat kiilotonahkaiset Dr. Martensit! Olin hinkunut näitä heti siitä hetkestä saakka, kun keväällä ensi kertaa laitoin samanmoiset punaiset jalkaani ja tajusin niiden olevan ihan supermukavat ja muistin, että kenkäkaapissani on edelleen mustien maihareiden mentävä kolo. Nyt sattuikin sitten hyvä sauma hankkia ne, kun EMP.fi-verkkokaupasta tarjottiin pientä yhteistyötä ja heidän kenkävalikoimistaan löytyi juurikin nämä haluamani klassikot.

Olin aiemmin ajatellut EMP:n olevan lähinnä levyihin ja bändipaitoihin keskittynyt putiikki ja olenkin sieltä musiikkia joskus tilannut, mutta tarkempi tutustuminen osoitti, että valikoimissa on paljon muutakin. Vaatevalikoima ei tarjoa juurikaan mitään itselleni, vaan on suunnattu enemmänkin vähän nuoremmille rokki- ja goottipimuille, mutta kenkäpuolelta puolestaan löytyy muutamia kivoja klassikkomerkkejä kuten Vans ja Converse ja tietenkin Dr. Martens.

Tilasin itse asiassa ensin nämä kukkakuvioiset Martensit, mutta ne eivät harmikseni jostain syystä passanneet omaan jalkaani, vaan hiersivät jalkapöydän päältä. Nyyh. Olisin niin kovin tykännyt ihanasti ysärin mieleen tuovista kukkaihanuuksista. Näin samat kengät Berliinissä yhden mimmin jalassa ja ne näyttivät niiiiiin superhyviltä! Mutta jouduin tosiaan ikäväkseni palauttamaan nuo kukkakimput ja palasin tähän ihan alkuperäiseen suunnitelmaan vaihtaen kukat mustaan kiiltoon.

Mä muuten tiedän, että siellä on ainakin yksi kukkaisia Martenseja himoinnut lukija! Tsekkaa ihmeessä nämä ihanuudet!. :)

Tässä yhden toisenkin nettikaupan kenkäpaketin viime aikoina palauttaneena täytyy antaa EMP:lle pointsit siitä, että palautuslappu on ihan perinteisesti siellä paketissa mukana. En nimittäin vihaa mitään muuta niin paljoa kuin joidenkin nettikauppojen tapaa hautoa palautuslipukkeita netissä, josta ne täytyy erikseen printata jostain omien tunnusten takaa.

Huomaan asian aina just sillä hetkellä kun olisin jo lähdössä kiikuttamaan pakettia takaisin postiin ja sitten en juuri sillä hetkellä pääsekään tulostamaan missään ja argh ja ärrinpurrin. Arvostan siis kovasti ihan perinteistä paperi ja kynä -tekniikka aika monessakin asiassa. Miksi tehdä kaikesta niin pirun monimutkaista?

Mutta Martensien vaihto toisiin kävi siis EMP:llä ainakin näppärästi eikä uutta pakettiakaan joutunut kauaa odottelemaan.

Siinä missä punaiset martensini olivat heti ensi kosketuksella ihan täydelliset jalkaani, niin nämä uudet kaverit päättivät ekan käyttökerran kunniaksi hieman hinkata toisen jalan akillesjäneen kohdalta toisen istuessa aivan mainiosti. Pitänee siis pehmitellä kavereita muutamat käyttökerrat niin että on rakkolaastari vaara-alueella. Mutta joutuvat nyt ehkä odottamaan hieman viileämpiä päiviä ennen kuin pääsen heitä taltuttamaan. Mutta hitsi ne on hienot ja passaa yhteen suurinpiirtein kaiken kanssa niin kuin punaiset sisaruksensakin!

Ensimmäisenä uudet Martit pääsivät maustamaan punaisten pillin (H&M mama) ja KISS-paidan (UFF) -komboa.

Mä innostuin tuosta mun KISS-teepparista niin suuresti, että aloin hinkuamaan jotain muitakin bändipaitoja. Miehelle jo yhden lempparibändinsä paita tuolta EMP:stä löydettiinkin, joten munkin pitänee syventyä bändipaitaosaston koluamiseen.

Kaksi kysymystä sitten teille.

1. Onko Martens-käyttäjillä vinkkejä tuon kannan pehmittämiseen?

2. Mikä ton teidän suhtautuminen bändipaitoihin? Täytyykö mielestäsi olla fani voidakseen käyttää jonkin bändin paitaa vai riittääkö syyksi se, että kyseessä on siisti paita?

Olen ihastunut kaikenmoisiin kuviollisiin keveisiin kesähousuihin. Minut on viime aikoina nähty niin leopardilahkeissa kuin seeprapöksyissäkin.  Tällä viikolla kaappiini muutti yhdet keveät ja rennot viskoosihousut lisää, kun kulutin yhden lahjakortin jämät Lindexin Holly & White -malliston pilkkupökiin.

Ja päälle ne päätyivät heti parina seuraavana työpäivänä. Housut ovat mukavat, vilpoisat ja mahdollistavat rentoutensa puolesta kaiken maailman kyykkimisen ja kiipeilyn, eli passaavat hyvin myös minun työvaatteksi.

Iloinen yllätys oli se, että suurin koko L oli itselleni vallan passeli. Olen nimittäin usein tullut siihen tulokseen, että tuon Holly & White -malliston vaatteet eivät noin pääsääntöisesti ole yltäneet itseni ympäri numerokokojen päättyessä kokookn 44. Mutta tällä kertaa kävikin sitten niin, että näiden housujen lisäksi ostin saman malliston oranssin pellava t-paidan, josta itselleni paras koko olikin sitten M L-koon muodostaessa yhdessä etupuskurini kanssa festariteltan. Päädyin siis hieman istuvampaan versioon. Tämä taas siis loistava esimerkki siitä, että kokolappu ei todellakaan ole aina oikeassa.

kuvat: Nelly Stenroos

Tänään olenkin sitten hengaillut töissä urheilutrikoissa ja lenkkareissa. Sitä näkyä en ajatellut teille kuvata. Mutta tänään pääsivät ekaa kertaa päälle yhdet uudet urheilurintsikat, joista on pakko teillekin vielä muistaa kertoa. Pitänee kuvata kyseinen rintapanssari viikonloppupna mikäli vielä YO-rysiksen jälkeen jaksan kameraa kädessäni pidellä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja ihanaa kesäkuuta, sehän on täällä jo huomenna!

Mä en ehdi julkaisemaan asukuvia sitä tahtia, kun niitä on viime aikoina tullut napsittua! Eli tätä pylleröpukeutumista on lähiaikoina luvassa normaalia tiheämmin.

Mitään kronologista järjestystä en kuitenkaan jaksa ylläpitää, sillä tänään tekee mieli julkaista eilisen kuvat muutamien aiempien jäädessä vielä odottamaan vuoroaan.

Mittarilukemat kipusivat eilen sen verran reippaiksi, että uskalsin ensimmäisen kerran tänä keväänä jättää takin kotiin ja nappasin käsilaukkuun varulta vain kevyen neuletakin, joka kyllä sekin jäi käyttämättä.

Tässä ekassa kuvassa näkyy hyvin tuo uusi laukkuni, jonka bongasin Campadrelta jokunen viikko sitten. Minulla on mielestäni ihan hyvä kokoelma käyttökelpoisia arkikäyttöön sopivia nahkalaukkuja, mutta yhden tarpeen olin silti viime aikoina huomannut. Tajusin nimittäin jokin aika sitten, että kaikki isot laukkuni olivat enemmän tai vähemmän sellaisia rentoja ja ryhdittömiä säkkejä, vähän niin kuin kantajansakin. Suurimman osan ajasta habitukseeni toki sopiikin parhaiten olalla rennosti roikkuva kassi, mutta aina toisinaan sitä on huomannut kaipaavansa sitä ryhtiä edes kantamalleen käsilaukulle.

Kaipasin siis yhden arkipäivän tavarat sisäänsä nielevän veskan, joka olisi astetta siistimpi, ryhdikkäämpi ja pelottavasti sanottuna ehkä hieman aikuisempi. (joo, ikä ei tule yksin. Ikä tulee pikkusievän käsilaukun kanssa) Niinpä minä sitten päädyin tilaamaan itselleni tuollaisen hitusen virallisemman ja naisellisemman italialaisen nahkaveskan kullanvärisillä yksityiskohdilla, kun sattui Campadressa eteen hyvän matkaa alle satasella.  Kyseessä oli sen verran hyvä diili, että päätin hetkeni tulleen ja etenin käsilaukun mitan verran kohti aikuisuutta.

Mitään joka päivän luottolaukkua tuosta ei tule, mutta toimii loistavasti päivinä jolloin hartiat ovat liian lysyssä estääkseen säkkimäistä olkalaukkua putoamasta. Niinä päivinä hämätään olemukseen ryhtiä kantamalla aikuislaukkua Muumimamman tapaan.

Käsilaukun kullanväriset metalliosat saivat seuraa Lindexin puseron olkapäitä koristavista kultaisista vetoketjuista, rauhanmerkin ja ristin yhdistävistä korviksista ja kirpparilta löytyneestä rannerenkaasta.

pusero-Lindex/housut-H&M Mama/balleriinat-Ellos

Oikeasti jouduin lymyämään koko päivän sisällä näytön kelmeässä valossa, mutta viiden minuutin kuvaussession ajan ehdin nautiskelemaan auringosta firmamme takapihalla. Yritin kyllä miettiä olisiko töistäni mitkään sellaisia jotka voisin hoitaa läppärillä ulkosalla. Ehkäpä väännän huomenna laskuja ja suunnittelen tulevan viikon koulutuskeikkaa sisätilojen sijaan ulkona auringossa..

Aurinkoiset kuvat nappasi jälleen kerran työkaverini Nelly, mutta pikainen kökkö värien ruuvaaminen menee ihan minun omalle häpeälistalleni.

-mainosyhteistyö-

Eilen kyselin fb-kavereiltani, että montako mehujäätä yhden päivän aikana on liikaa. Tänään mietin, että monetko herrainkengät on liikaa. Ainakin mehujäiden kohdalla kannustettiin, että mitä enempi, sen parempi. Haluan uskoa saman vastauksen pätevän myös näihin sydämeni suuresti vieneisiin herraskaisiin kävelykenkiin.

Herrainkenkäjoukkueen uusin kiinnitys ei sekään ole kuitenkaan ihan tuore. Nämä Italiassa valmistetut Meliné-merkkisetkultatöppöset saapuivat minulle Spartoolta jo maaliskuussa, mutta odottelivat sään selkenemistä kiltisti laatikossaan. Ja tänään koitti se päivä, kun mitkään muut kengät eivät olisi sopineet asuun yhtä hyvin kuin tämä pari.

Kultaiset, mustat paljettiset, punaiset, leopardikuvioiset, beiget mokkanahkaiset ja …. Häh! Enhän minä nyt ainakaan äkkilaskemalta saa päähäni kuin viisi paria jotka täyttävät herrainkenkäkriteerit. Se ei ole kuin kaksi enemmän kuin eilen syömieni mehujäiden loppusaldo!

Ja kun nyt tällaisista jalkineista on kyse, niin pakko vinkata yksistä upeuksista. Monikin on ihastellut tuolla yläbannerissakin näkyviä Bronxin leopardikenkiä ja nyt silmääni osui yhdet melkolailla samanoloiset.

Nämä kissat löytyvät myöskin Spartoon valikoimista ja ovat merkiltään Belmondo.  Jos minulla ei vielä olisi ihania Bronx-leopardejani, niin nämä lähtisivät tilaukseen välittömästi. Mutta en sentään pysty perustelemaan itselleni miksi tarvitsisin kokokissakuvioisten lisäksi vielä mustalla kärjellä terästetyt kävelykengät. Joskus ne kenkienostoperustelut loppuvat jopa minulta. :D