Mä en ehdi julkaisemaan asukuvia sitä tahtia, kun niitä on viime aikoina tullut napsittua! Eli tätä pylleröpukeutumista on lähiaikoina luvassa normaalia tiheämmin.

Mitään kronologista järjestystä en kuitenkaan jaksa ylläpitää, sillä tänään tekee mieli julkaista eilisen kuvat muutamien aiempien jäädessä vielä odottamaan vuoroaan.

Mittarilukemat kipusivat eilen sen verran reippaiksi, että uskalsin ensimmäisen kerran tänä keväänä jättää takin kotiin ja nappasin käsilaukkuun varulta vain kevyen neuletakin, joka kyllä sekin jäi käyttämättä.

Tässä ekassa kuvassa näkyy hyvin tuo uusi laukkuni, jonka bongasin Campadrelta jokunen viikko sitten. Minulla on mielestäni ihan hyvä kokoelma käyttökelpoisia arkikäyttöön sopivia nahkalaukkuja, mutta yhden tarpeen olin silti viime aikoina huomannut. Tajusin nimittäin jokin aika sitten, että kaikki isot laukkuni olivat enemmän tai vähemmän sellaisia rentoja ja ryhdittömiä säkkejä, vähän niin kuin kantajansakin. Suurimman osan ajasta habitukseeni toki sopiikin parhaiten olalla rennosti roikkuva kassi, mutta aina toisinaan sitä on huomannut kaipaavansa sitä ryhtiä edes kantamalleen käsilaukulle.

Kaipasin siis yhden arkipäivän tavarat sisäänsä nielevän veskan, joka olisi astetta siistimpi, ryhdikkäämpi ja pelottavasti sanottuna ehkä hieman aikuisempi. (joo, ikä ei tule yksin. Ikä tulee pikkusievän käsilaukun kanssa) Niinpä minä sitten päädyin tilaamaan itselleni tuollaisen hitusen virallisemman ja naisellisemman italialaisen nahkaveskan kullanvärisillä yksityiskohdilla, kun sattui Campadressa eteen hyvän matkaa alle satasella.  Kyseessä oli sen verran hyvä diili, että päätin hetkeni tulleen ja etenin käsilaukun mitan verran kohti aikuisuutta.

Mitään joka päivän luottolaukkua tuosta ei tule, mutta toimii loistavasti päivinä jolloin hartiat ovat liian lysyssä estääkseen säkkimäistä olkalaukkua putoamasta. Niinä päivinä hämätään olemukseen ryhtiä kantamalla aikuislaukkua Muumimamman tapaan.

Käsilaukun kullanväriset metalliosat saivat seuraa Lindexin puseron olkapäitä koristavista kultaisista vetoketjuista, rauhanmerkin ja ristin yhdistävistä korviksista ja kirpparilta löytyneestä rannerenkaasta.

pusero-Lindex/housut-H&M Mama/balleriinat-Ellos

Oikeasti jouduin lymyämään koko päivän sisällä näytön kelmeässä valossa, mutta viiden minuutin kuvaussession ajan ehdin nautiskelemaan auringosta firmamme takapihalla. Yritin kyllä miettiä olisiko töistäni mitkään sellaisia jotka voisin hoitaa läppärillä ulkosalla. Ehkäpä väännän huomenna laskuja ja suunnittelen tulevan viikon koulutuskeikkaa sisätilojen sijaan ulkona auringossa..

Aurinkoiset kuvat nappasi jälleen kerran työkaverini Nelly, mutta pikainen kökkö värien ruuvaaminen menee ihan minun omalle häpeälistalleni.

-mainosyhteistyö-

Eilen kyselin fb-kavereiltani, että montako mehujäätä yhden päivän aikana on liikaa. Tänään mietin, että monetko herrainkengät on liikaa. Ainakin mehujäiden kohdalla kannustettiin, että mitä enempi, sen parempi. Haluan uskoa saman vastauksen pätevän myös näihin sydämeni suuresti vieneisiin herraskaisiin kävelykenkiin.

Herrainkenkäjoukkueen uusin kiinnitys ei sekään ole kuitenkaan ihan tuore. Nämä Italiassa valmistetut Meliné-merkkiset kultatöppöset saapuivat minulle Spartoolta jo maaliskuussa, mutta odottelivat sään selkenemistä kiltisti laatikossaan. Ja tänään koitti se päivä, kun mitkään muut kengät eivät olisi sopineet asuun yhtä hyvin kuin tämä pari.

Kultaiset, mustat paljettiset, punaiset, leopardikuvioiset, beiget mokkanahkaiset ja …. Häh! Enhän minä nyt ainakaan äkkilaskemalta saa päähäni kuin viisi paria jotka täyttävät herrainkenkäkriteerit. Se ei ole kuin kaksi enemmän kuin eilen syömieni mehujäiden loppusaldo!

Ja kun nyt tällaisista jalkineista on kyse, niin pakko vinkata yksistä upeuksista. Monikin on ihastellut tuolla yläbannerissakin näkyviä Bronxin leopardikenkiä ja nyt silmääni osui yhdet melkolailla samanoloiset.

Nämä kissat löytyvät myöskin Spartoon valikoimista ja ovat merkiltään Belmondo.  Jos minulla ei vielä olisi ihania Bronx-leopardejani, niin nämä lähtisivät tilaukseen välittömästi. Mutta en sentään pysty perustelemaan itselleni miksi tarvitsisin kokokissakuvioisten lisäksi vielä mustalla kärjellä terästetyt kävelykengät. Joskus ne kenkienostoperustelut loppuvat jopa minulta. :D

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo yhden pienen kuvan verran Helsingistä mukaan tarttunut kirppislöytö, mutta tässä se olisi sitten vähän tarkemmin asukuvien muodossa.

Iinan ja Jonnan luottokirpparilta, eli Kaivarin Kanuunasta löytyi tällä kertaa tuo raidallinen, neulepintainen Z.I.P. -merkinen rento jakku.

Kuvissa se ei näy, mutta jakussa on langan seassa pikkuruisia paljetteja, jotka kimaltavat hillitysti valon osuessa sopivasti.

Tosiasiahan on, että jakku on hitusen pieni itselleni. Etupuskurin kohdalta tietenkin. Tulin peilaillessa kuitenkin siihen tulokseen, että koska koko on ok hartioista, eikä vaatesiis tunnu pahalta,voin hyvin käyttää tätä tuollaisena avonaisena. Iina komppasi vierestä, joten kävelin kassalle.

Olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että vaatteiden on oltava oikean kokoisia ja että liian pienet vaatteet ovat hirveintä mitä tiedän. Erilaisten jakkujen ja muiden edestä avoimien yläosien kanssa on kuitenkin tilanne usein se, että on parempi valita koko joka ei yletä kiinni, mutta on sopiva hartioista, kuin mennä hartioista ja hihoista liian suureen versioon sen vuoksi, että vaate ylettyisi ryntäiden ympärille. Etenkin, kun en koskaan tykkäisi edes pitää tuollaisia vaatteita kiinni.

Joku kyselikin juuri pari postausta sitten,että mahtuuko mun rakas nahkarotsi kiinni, niin voi sanoa,että ei ole mahtunut aikoihin! :D Mutta en luovu siitä silti. Ei siis sääntöjä ilman poikkeuksia. Mutta muuten kyllä kannustan karsimaan kaapista kaikki pienet vaatteet.

Muuten päällä oli tuona aurinkoisena helatorstaina aika tuttuja juttuja. Jo pariin otteeseen nähdyt vitosen H&M mama -pöksyt, paksupohjaiset Tamariksen mokkaballerinat, CK:n aurinkolasit ja Glitterin kaulakoru.

Nämä ihanat kuvat minusta nappasi Iina, joka on aivan ihailtavasti imenyt itseensä valokuvausoppeja, siihen malliin se jo ottaa huomioon valonsuuntia ja käyttää hyväkseen syväterävyyden tarjoamia mahdollisuuksia sommittelussa. Oon ylpee mun oppilaasta! :)

Kylläpäs näitä asukuvia nyt pukkaa normaalia tiivimpään tahtiin! Mutta ei se kai huono juttu ole.

Tänään kiskoin ekaa kertaa jalkaan jotain värikästä mistä fb:a ja Instagramia seuraavat lukijat ovatkin nähneet vilauksen jo aikoja sitten. Ja mistäkö oikein on kyse? No mun jo maaliskuun lopulla ostamista housuista, jotka olen nimennyt puutarhapöksyiksi!

Olin jo viime kesästä asti haaveillut överikirjavista kukkakuosisista housuista, mutta omassa hehtaaripersekoossaani sellaisia ei tuntunut löytyvän mistään. Kakki perus ketjukaupat kyllä ovat pullistelleet kaikenmaailman horsmahousuja, mutta koot on aina loppuneet siihen 42 paikkeille, joten olen saanut vain haaveilla.

Olin jo menettänyt toivoni oman kukkapuskan löytymisen suhteen, mutta sitten alakerrassani sijaitseva Muotiliike Bonita jakoi Facebookissa kuvan juuri saapuneista uutuuksistaan ja toivoni heräsi uudelleen. Eikä turhaan.

Tanskalaisen KjBrandin housut olivat kuosinsa ja värioksennuksensa puolesta täysin mieluisat, mutta mallissa oli hieman toivomisen varaa. Lahkeet olivat alunperin hieman lyhyemmät ja lahkeensuut leveämmät. Malli oli siis caprimitassaan pari astetta keski-ikäisempi eikä lahkeiden keveä lepatuskaan oikein iskenyt.

Ilokseni Bonitalta kuitenkin löytyi korjausompelupalvelu ja lahkeidensuusta muutama sentti käänteitä, joten housuja muokattiin lahkeista enemmän mieleisekseni. Pöksyihin saatiin siis ueampi sentti mittaa lisää ja puntteja kavennettiin polvista lähtien. Ja niin saatiin aikaan minulle passelit kukkahousut!

Tilanne on hyvin usein se, että isompia kokohaarukoita tarjoavat vaatemerkit on imagoltaan suunnattu hyvin erilaiselle pukeutujalle mitä itse olen. Näiden housujenkin takana oleva KjBrand näyttäisi nettisivujensa kuvien perusteella kyllä merkiltä jonka kiertäisin itse kaukaa. Helvetisti kirkkaita värejä, tätimäisiä ruutupaitoja ja tunikoita. Nämäkin housut osuivat silmiini kuvasta, jossa stailaus oli mitä hirvittävin. Vai mitä sanotte? :D

Joskus niitä etsimiänsä juttuja voi kuitenkin löytyä mitä yllättävimmistä paikoista. Etenkin kun oman vaatekoon vuoksi etenkin ketjuliikkeiden valikoimissa tulee rajat nopeasti vastaan, on pitänyt opetella haravoimaan kaikki omaa kokoa tarjoavat puljut siitäkin huolimatta, että ensivaikutelma näyttäisi pelottavaltakin. Omaan tyyliin taipuvia aarteita saattaa löytyä juuri sieltä mistä ei ehkä tajuaisi edes etsiä. Ja kuten näidenkin housujen tapauksessa, pienet muokkaukset vievät pitkälle.

Ja ainakin omasta mielestäni mmustan nahkarotsin kanssa näistäkin puutarhapöksyistä tuli ihan oman näköiset vaikkei sitä olisi ehkä tuon housuvalmistajan sivuilta otetun kuvan perusteella heti uskonutkaan. ;D

Eilen väsytti. Eilen oli myös kevyt hangover. Miehellä se ei ollut edes ihan kevyt. Ulkona piipahdettiin tasan sen verran, että hankittiin murua rinnan alle. Ikuistin (tai siis Tommi ikuisti) kuitenkin huomattavasti edellistä iltaa kurjemman olemukseni jälkipolville ja teille. Kyllä voi sama mimmi muuttua kovasti yhden vuorokauden aikana.

 housut-H&M Mama/raitapaita-Gina Tricot/nahkarotis-Saki/kengät-Tamaris/huivi-French Connection/aurinkolasit-CK/laukku-joku iltalialainen nahkaveska

H&M:n mammaosasto tarjosi taas viime viikolla jotain ihan huippua. Alerekistä löytyi vitosella rennot 100% lyocellia olevat housut, joissa mikään ei edes viittaa raskausvaatteeseen. Näissä ei siis ole mitään ylimääräistä vyötärökaistaletta tms. vaan ihan normaalin korkuinen kuminauhavyötärö ja kiristysnyörit. Housut on todella miellyttävät päällä ja materiaali sellainen, etteivät rypisty ihan helposti. Nujusin esimerkiksi eilisillan samoissa housuissa sohvalla, mutta housuihin ei tullut rypyn ryppyä. Täydelliset siis tällaiselle maailman laiskimmalle silittäjälle. Ja muutenkin varsin oivat kevät/kesähousut. Voisinko saada samanlaisia eri väreissä ja kuoseissa, kiitos!

Miksi muuten aina raitapaidan kanssa pitää saada päälle jotakin punaista? Se vaan on klassikkoyhdistelmä jota ei voi rikkoa. Olen varma, että tapahtuisi jotain pahaa, jos raitapaidan kaverina olisi joskus muu piristysväri kuin punainen. Muilla samanlaisia pakkoyhdistelmiä?