No niin… sinne meni teksti taivaan tuuliin jonkun errorin takia, joten aloitanpa naputtelemaan tämän koko postauksen uudelleen. Ei toki ärsytä yhtään…

Mutta, tässä siis muutamia poimintoja sunnuntaisilla häämessuilla silmiin sattuneista asioista. Itsehän olin paikalla siis töissä, mutta ehdin nopeasti kiertää myös muut näytteilleasettajat. Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen häämessujen tarjonta ei kyllä pääasiassa oikein kiinnosta eikä kosketa mua. Jotenkin kaikki missä on etuliite hää- on yleensä aina mun mielestä jotain tosi rumaa ja kamalaa. :D Mutta tässä siis muutamia kuvia mitä sunnuntaina tarttui kortille.

That’s what I call a päähärpäke! Tuo Cruella de Villemäinen tylliviritelmä on jo niin överi, että kelpais mullekin. Mä haluun bileet joihin voin väsätä tollasen.

Toinen ihana päähine löytyi naapuriosastollamme vierailleelta pikkuvauvalta. Miten suloinen pingviinineiti!

Paljettikorsetti ei tietenkään voinut olla kiinnittämättä minun huomiotani. Jaa miksei? No koska siinä on paljetteja! Mutta nuo helmasta roikkuvat kammotukset kyllä leikkaisin pois. Oon muuten usein sanonut, että mulle sais myytyä vaikka pilkkihaalarin, jos se ois kuorrutettu paljeteilla. :D

Ystävälläni on hääsuunnittelupalveluja tarjoava yritys nimeltä Lumihopea. Hänen osastollaan oli myynnissä kauniita Design Domin vartavasten Lumihopealle suunnittelemia vintage-henkisiä koruja. Vaikken omaan kaulaan tuollaista herkkää ja tyttömäistä pitsiä osaisikaan kuvitella, niin kauniita olivat silti. Jos muuten häähommat kiinnostaa, niin Lumihopean Tanja kirjoittaa myös hääblogia nimeltä Black.bling.White.

Porin seudun yksi upeimmista, tai oikeastaan upein jos minulta kysytään, juhlatiloista on upea vanha kartano nimeltä Villa Grankulla.

Olin viime kesänä kuvaamassa siellä yhdet häät ja ihastelin jo silloin heidän upeita, runsaita ja kauniita kattauksiaan jotka sopivat kristalleineen ja hopeineen täydellisesti menneitä aikoja henkivään ympäristöönsä. Myös ruoka oli ensiluokkaista ja voittikin kirkkaasti “kesän parhaat hääpöperöt”-tittelin. Minä kun tosiaan ehdin niitä ihan muutamat joka kesä maistelemaan. :D

Saattaakin olla, että pääsen tässä kevään aikana vielä toteuttamaan jotain kivaa kuvausprojektia tuonne Villa Grankullaan. Kauniissa miljöössä on aina ilo kuvata.

Vaikka ovatkin omaan mieleeni vähän turhan romanttisia söpöyksiä, niin silti messujen upeimmat kakut löytyivät ehdottomasti Marjon Herkkukakun -osastolta. Mun päähän ei vaan mahdu, miten joku osaa piiperrellä tuollaisia pikkutarkkuuksia.

Sitten ihastusta herättäneistä asioista tyhmiin ja rumiin.

Ainakin mun asu oli kiireestä ja pinkistä teepparista johtuen ihan kamala. Mutta kyllä mä nyt kaks kertaa vuodessa voin töiden vuoksi pinkkiä käyttää vaikken siinä viihdykään. Ehkä pinkkiä paitaa kamalampaakin oli nimittäin hirveä lahje-/kenkämokani.

Tajusin vasta hississä nilkkureiden vetoketjuja kiinni kiskoessani, että nyt ei kengät ja housut passannut lainkaan yhteen, mutta en ehtinyt vaihtamaan. Minähän en nimittäin ikinä ikinä koskaan milloinkaan pukeudu noin, että kengät ja housut on yhtä ja samaa tylsää mössöä. Mun periaate kun on, että kengät kuuluu näkyä.

Nyt kuitenkin sattui noin, että kivasti kahta matskua yhdistelevät nilkkurit yksityiskohtineen jäävät lahkeiden alle piiloon ja näyttävät vain maailman tylsimmiltä talvikengiltä nahan ja kumikärkien sulautuessa iloisesti vahapintaisten farkkujen pintaan. Yäk! Ahdisti ihan oikeasti.

En tiedä huomaako tuota kenkäasiaa kukaan muu ikinä, mutta mulle se on käsittämättömän tärkeää, kuten ehkä avautumisesta voi huomata.

Ja sitten se yksi ihmettelyn aihe. Onko nuo morsius- ja juhlapukuliikkeiden vuodesta toiseen myymät eri tavoin rypytetyt ja laskostetut jäykät tafti-iltapukuhirvitykset jonkun mielestä muka kauniita? Ja mitä miesten juhlatyyliin tulee, niin ainakin häämessujen tarjontaa katsellessa hienointa maailmassa tuntuu olevan se, että miesten liivejä, plastroneita sun muita tarjotaan kaikissa mahdollisissa kamalissa väreissä mitä ihmiset keksivät häidensaä teemaväriksi valita. Mä en käsitä.

Tuosta kuvasta voisi tönkköjen pukujen ja tönkköjen kampausten perusteella kuvitella, että se on otettu vaikkapa vuonna 2002 eikä suinkaan yli 10 vuotta myöhemmin. Että tämmöinen on juhlavista juhlavin ja upein tyyli, mitä Satakunnassa on tarjolla ja mitä täällä ilmeisesti sitten ostetaan. En vaan tajua.

Omien töiden puolesta oli ihan jees-messut. Hääkuvausvarauksiakin alkoi ropisemaan heti tänään. Eli ei se monen tunnin höpöttäminen hukkaan vissiin mennyt. Ensi kesänä pääsee siis taas maistelemaan hääkakun jos toisenkin ja ikuistamaan parit häävalssit ja kimppujen viskomiset.

Edit: tää niin kiteyttää mun ajatukset.. :D http://porvarillaonvaraa.blogspot.fi/2011/03/unelmahaat.html?m=0

Terkkuja Linzistä! Tänään on ehditty jo avata peli tärkeimpien aktiviteettien osalta, eli on syöty Wienerschnitzelit, sacherkakkua, juotu viiniä sekä soviteltu itävaltalaisia perinneasuja. Nyt  hengataan Jonnan hurmaavassa asuntolahuoneessa kera kolmen euron viinipullon. Te muuten voisitte kätevästi pelata loppuviikon ajan juomapeliä mun blogia lukiessa. Eli joka kerta kun mainitsen joko sanan viini tai sacher, niin voitte ottaa huikkaa. Että kun nyt kerran deekuillaan, niin tehdään se sitten porukalla! :D

Mä jouduin yöllä lähtemään Porista sellaisella bussilla, että olin lentokentällä kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä ja ylimääräinen aikahan ei tunnetusti voi koitua muuta kuin lompakon kohtaloksi. Kosmetiikkaosastolta tarttui siis matkaan jotain tarpeellista, mutta myös yksi totaalinen heräteostos.

Diorin rajauskynä ja Diorshow Black Out -ripsari olivat ne tarpeellista-listan mukaiset ostokset. Edellinen Diorin rajauskynä kesti varmaan kolme vuotta eikä edes ehtinyt loppua ennen kuin katosi. Eli on melkolailla maksamani n. 16 € arvoinen. Kyseessä on siis ehdottomasti mun lemppari rajauskynä. Se on juuri sopivan pehmeä, väri on intensiivinen ja pysyy loistavasti.

Olen käyttänyt noita erilaisia Diorshow-ripsivärejäkin jo useamman vuoden ajan aina kun vain olen raskinut niihin sijoittaa (tai silloin, kun mamma on ostanut lapselleen räpsyvärejä lahjaksi :D), mutta tämä Black Out on uusi tuttavuus. Mutta en ainakaan jaksa uskoa, että mitään kauheaa pettymystä tuokaan versio tuottaisi, kun muutkaan eivät sitä ole tehneet.

Se ylläripylläri heräteostos oli sitten tuo kuvassa oleva törppö joka on täynnä ihanan näköisiä “kuulia”. Kyseessä on Guerlainin hieman hehkua antava meikinalusvoide Météorites Perles. Myyjän kehut ja se kuinka vaivattomasti meikkivoide levittyi tuon voiteen päälle, yhdistettynä sen antamaan sopivaan hehkuun sekä tuotteen kauniiseen ulkonäköön olivat niin pettämättömän tuntuinen yhdistelmä, etten pienessä lomahuumassani pystynyt vastustelemaan.

Köyhdyin 44 euroa, mutta ensi kokeilujen perusteella tuo 30 ml pumppupullo tulee kestämään lähes ikuisuuden. Voin koittaa muistaa kertoilla tarkempia käyttökokemuksia jahka niitä ehtii kertyä.

Sellaisialankeamuksia siis lentokentän kosmetiikka-ansoista! Näiden lisäksi tein koruliikkeestä yhden melko odottamattoman ostoksen. Ostin nimittäin itselleni  yhden ihanan Lapponia-korun myöhäisenä 30 v -lahjana. Mutta siitä lisää ihan omassa postauksessaan, kun ehdin kaunottaren kuvata.

Eli loma on lähtenyt käyntiin ihan perusmeiningillä ja olen unohtanut finanssistressit muutamaksi päiväksi kotiin. Reissussa ollessa sitä jotenkinkummasti raskii hankkia aina sellaisiakin asioita jotka normaalisti edellyttäisivät ainakin tarkempaa harkintaa. Pankkitilini taitaa kuitenkin olla todella kiitollinen siitä, ettei tämä reissu kestä kuin muutaman päivän. :D

Mitenkäs teillä muuten on, muuttuuko rahankäyttönne huolettomammaksi lomareissuilla vai pidättekö samanlaista kulutuslinjaa niin arkena kuin lomillakin?

Puhelinta selatessa silmiin osui tammikuussa häämessuilla napattu kuva Jukka Rintalan upeasta puvusta, tai tarkemmin ottaen sen yläosasta.

Tykkään kovasti tuosta säihkyvästä ja kimaltavasta materiaalista ja myös huppu on tässä kohtaa todella kaunis ratkaisu. Se on kyllä eri asia kuinka käytännölistä oikeasti olisi jos hääkoltussa olisi huppu.. Toki se kävisi ikään kuin modernista hunnun korvikkeesta pään peittona kirkossa, mutta kuka oikeasti haluaisi olla koko päivän huppu päässä. Ja veikkaan, että huppu alas laskettuna tuo yläosa ei ole enää puoliksikaan niin kauniin ja mielenkiintoisen näköinen.

Eli niin paljon kuin tuosta ihanasti kimaltavasta huppuyläosasta ensinäkelmältä innostuin ja inspiroiduinkin, niin taitaa silti kuulua kategoriaan “ei ehkä sittenkään ihan mun juttu”. Mutta jotain tuollaista kimallusta voisin kyllä haluta ainakin pieniessä määrin myös omaan naimamekkooni.

Well.. täytynee nyt koittaa keräillä ihan vaan kaeikenmoisia vähänkään innostavia kuvia erilaisista mekoista, niin ehkäpä joskus se idea siitä omasta puvusta kypsyisi mielessä..

Hääpäivää ei ole vieläkään lyöty lukkoon, mutta nyt on taas yksi uusi ajankohta harkinnassa. Jotenkin vaan ei jaksais ne järjestelyhommat kiinnostaa yhtään..  :P Mutta laitoin mä sentään jo yhteen kivaan juhlapaikkaan tiedustelua varaustilanteesta ja hinnoista. Kahdenkeskiset häät jossain palmurannalla alkaa koko ajan vaan houkuttaa enemmän ja enemmän.. :D

Jotta ymmärtäisitte miten laajoilla radoilla minun ajatukseni vielä poukkoilevat sen suhteen millaista hääpukua voisin ajatella, niin pistetäänpä heti tähän pitsisen kotelomekon perään hieman toisenlaisia mekkoinspiraatiokuvia.

Tämä Asos Black -malliston mekko on osunut silmiini kerta toisensa jälkeen noita sivuja selaiillessani ja aina s evaan viehättää. Ehdin jo jossain välissä miettiä, että häämekkoni ei ehkä sen vuoksi pitäisi olla musta, että se saattaisi tuntua liian arkiselta jokapäiväisen väritykseni ollessa juurikin tuota synkkyyttä, mutta tätä mekkoa katsellessani olenkin taas ihan toista mieltä. Täysin normaaleista mekoistani poikkeava malli yhdistettynä mielenkiintoisiin materiaaleihin läpikuultaviin yksityiskohtiin erottaisi asun kyllä normaaleista bilemekoistani varsin tehokkaasti.

Ihan noin alas asti avonainen selkä ei kuitenkaan sopisi itselleni, sillä  mekon takaosan suhteen pitää mennä rintaliivien ehdoilla. Myöskään tuollainen läpikuultava kangas tuollaisessa kylkiläskit armottomasti paljastavassa paikassa on ihan nounou. Mutta noin niinkuin puvun teettämistä ajatellen nämä kuvat on hyvä säilyttää sillä tuo erilaisten mustien materiaalien yhdistely sekä helman kerroksellisuus ja epäsymmetrisyys ovat ehdottomasti harkitsemisen arvoisia ideoita.

Hieman samanlaisia fiiliksiä tarjoilee myös tämä toinen Asoksen valikoimista löytynyt leninki. Tässä viehättää erityisesti nuo kauniit laskostukset ja rypytykset.

Ainoastaan yksi asia on ollut lähes sataprosenttisen varmaa jo vuosikausia. Hääpukuni on oltava sellainen, että siihen voi yhdistää punaiset kengät. Punaisissa kengissä tunnen oloni kotoisaksi ja omaksi itsekseni ja silloin mikään ei voi mennä pieleen. :)

Mustista hääasuista puheenollen..Kyllähän minut on täällä blogissakin jo kerran nähty mustana “morsiamena”… Ja kyseinen lookkihan päätyi sitten myös lehden kanteen. :D

Jos olisi joku pakottava syy jonka vuoksi minun pitäisi pukeutua häissäni kokovalkoiseen, niin mekko voisi näyttää esimerkiksi tältä. Ja seuraksi tietenkin kirkkaanpunaiset kengät.

mekko: IGIGI

Jos mekko näyttää jotenkin kaukaisesti tutulta, niin se voi johtua siitä, että blogissani on aiemminkin nähty pitsisiä kotelomekkoja esimerkiksi TÄÄLLÄ.

Mutta, onneksi ei ole mitään pakotetta minkä vuoksi minun pitäisi verhoutua valkoiseen, tuohon itselleni väreistä ehkä vieraimpaan. Ja niinpä ollaankin edelleen siinä tilanteessa, ettei minulla ole hajuakaan millaisen koltun tärkeään päivääni tahtoisin. Mutta eipä ole tietoa vielä mistään muustakaan, joten ei hätää mekonkaan suhteen.

Hääpäivä on lähes tulkoon lukkoonlyöty, mutta mitään peliliikeitä ei ole asioiden suhteen tehty. Haluan naimisiin ja sen kunniaksi kekkerit, mutta niiden järjestelyhommat ei kiinnosta sitten pätkääkään. Jos olisin rikas, niin palkkaisin jonkun tyypin hoitelemaan kaikki käytännön asiat. Itse keskittyisin miettimään ainoastaan miestäni, mekkoani ja kenkiä ja pitäisi  huolen, että olen oikeana päivän oikeaan aikaan alttarilla.

Mutta jos ei jotain pientä veikkausvoittoa pian tipahda (siihen vois tietty auttaa, jos joskus laittais jonkun looto- tai kenolapun vetämään..), niin pakko kai se on ite kääriä hihat ja alkaa hommiin…

Tuo IGIGI, mistä tuon kuvan mekonkin bongasin, on muuten meille pylleröille suunnattu nettikauppa josta löytyy etenkin paljon juhlamekkoja aina hääpukuihin saakka. Postikulut Eurooppaan melko suolaiset, mutta jos tarvitsee isommalle perälle ja purjeille passaavaa naisellista leninkiä, niin kannattaa tarkastaa.