Posts Tagged ‘Asut’



keskiviikko 16. toukokuu 2012

Pehmeää nahkaa

“Näytätpäs sä tyylikkäältä!”, sanoi aamulla radiokanavamme tuottaja, kun saavuin studioon. Ihan se sama adjektiivi ei kyllä ollut itsellä mielessä lähtiessä eteisen peiliin vilkaistessa.  Mutta ehkä se on niin, että tää valkoinen paita + bleiseri -setti sitten hämää ja on ainakin mun normaalia rönttälookkia tyylikkäämpää. Mutta siis, johtuipa kiva kommentti mistä hyvänsä, niin lämmitti mieltä. :)

Tästäkin asusta näkee muuten taas, että mä olen patologinen hihojen ja lahkeiden käärijä. Mä vaan inhoan täyspitkiä hihoja, kun ne tuntuu olevan aina jotenkin tiellä. Ja lahkeet nyt pitää kääriä ihan jo senkin takia, että kengät ei vaan ikinä peittyis. Jos on jostain syystä jalassa sellaset kengät jotka haluais peittää, niin sitten on jotain vialla. :D

Nellyn nahkaballerinat alkaa pikkuhiljaa vihdoin muotoutua omalle kintulle sopivaksi, joten nämä tulevat varmasti olemaan yhdet tulevan kesän suosikkikengistä. Mukavaa nahkaa kun ei voita kesäjalkineissa mikään.

Muutakin ihanaa nahkaista tämän päivän asuun sisältyi, tuo musta Zaran laukku nimittäin. Ostin laukun maanantaina Helsingissä ollessani rakastuttuani sen pehmeään nahkaan ja yhtä aikaa löysän rentoon, mutta särmikkääseen olemukseen.

Läpän reunat ovat viimeistelemättömät ja tyhjänä laukku painuu rennosti ruttuun. Pohjaa kiertävä hopeanvärinen metallikehikko kuitenkin tuo veskaan hieman ryhtiä ja pitää huolen, että se pysyy jämäkästi pystyssä pöydällä.

Laukussa on myös ohut olkahihna, mutta sen saa näppärästi sujautettua piiloon laukun sisään jos haluaa kantaa laukkua clutchin tapaan.

Tuo olkahihna oikeastaan ehtikin jo saada otsasuoneni hieman pullistelemaan, sillä huomasin eilen töistä lähtiessäni, että hihna oli jo alkanut uhkaavasti irtoilemaan ompeleistaan. Ekaa päivää käytössä jumalauta!! Tai no oli se maanantai-iltana, mutta se nyt ei ehkä muuta asiaa. :D

Soittelin sitten tänä aamuna Zaraan ja kysyin, et mitenkäs toimitaan, kun teiltä ostettu veska ei ilmeisesti ole tarkoitettu kestämään enempää kuin huulipunan ja luottokortin painon. Kehottivat suuntaamaan suutarille ompeluttamaan hihnan paremmin paikoilleen ja toimittamaan sitten kuitin heille niin hyvittävät korjauskulut. Ystävällisesti ja hyvin siis hoitivat mielestäni tämän probleematilanteen.

Ja niinpä kipaisin samoin tein vakkarisuutarilleni Porin Isokarhuun ja nyt laukku kantaa sitten jälleen huulipunan ja luottokortin lisäksi myös koko lompakon, meikkipussin ja vielä kameran. Testattu on. Mahtuu. Eli kyseessä on juuri täydellisen kokoinen lähes kaiken kanssa yhteensopiva laukku. Tykkään.


tiistai 15. toukokuu 2012

Hyvää iltaa hyvät matkustajat

Hyvää iltaa hyvät matkustajat. Tervetuloa Indiedaysin lennolle nro. 768767. Hätäpoistumistie sijaitsee selaimen oikeassa ylänurkassa ja on merkitty rastilla.

Voi eiiiii! Mä näytin tänään ihan lentoemännältä. Ei kyllä ollut ihan tarkoitus, mutta niin siinä nyt vaan kävi.

Menin jossain mielenhäiriössä tilaamaan H&M:n aleosastolta tuollaisen sini!!valko-raidallisen mekon, kun hintaa oli vain onnettomat 12,45 €. Mekko tupsahti postiluukusta juuri sopivasti samalla hetkellä, kun ryntäilin ympäri kämppää etsien jotain päällepantavaa.

Mekko mahtui, tuntui mukavalta päällä ja näytti kaikesta sinistä väriä kohtaan tuntemastani ennakkoluulosta huolimatta mielestäni aika kivalta. Ja pirteisiin oransseihin ballerinoihin yhdistettynä kokonaisuus oli jopa itselleni ennennäkemättömän raikas. Joten niin se sitten kymmenen sekunnin puntaroinnin jälkeen jäi päälleni siitä huolimatta, että sininen väri tai raidat ei ole kumpikaan ollut ikinä mun juttu. (Mekkoa muuten löytyy alesta edelleen)

Matkalla töihin aloin sitten pohtia, että ehkä tämä uusista väreistä sun muista aiemmin vieraalta tuntuneista vaatteista tykkääminen johtuu nyt siitä, että sitä mukaa kun mun perse leviää ja vaatteita on sen myötä entistä vaikeampaa löytää, on mun vaan pakko opetella tykkäämään niistä vaatteista jotka sattuu mahtumaan päälle. :D

Oli muuten kevään eka päivä paljain kintuin! Menin kylläkin autolla töihin, joten ei tuo nyt akauhean hurja temppu ollut, mutta tuntuihan tuo nyt vähän oudon kesäiseltä. Ja ai että se on niin näyttävä tuo säärieni raakaa kalkkunafilettä muistuttava väritys. On siis ehkä aika testailla kaikki kaapeista löytyvät blogilahjoina tulleet itseruskettavat mömmöt. Ja todeta viimeistään viikon päästä, että ne ei vaan oo mun juttu.

*Loppupostaus sisältää mainontaa

Mekko ei sitten ollutkaan tämän päivän ainoa sinivalkoraidallinen asia. Kipaisin töihin mennessä noutamassa postista lähetyksen jonka pakettikortissa sisällöksi sanottiin Coca cola light. Hieman mietitytti, että mitä sieltä oikein tulee…

No sieltähän tuli suloinen pieni Coca Cola light -designer-pullo, jonka ulkoasun on suunnitellut Jean Paul Gaultier.

Tiedote kertoi, että tämän raitapaitaisen Day-version lisäksi Gaultier -Colasta on julkistettu myös pitsikorsettikuosinen Night-pullo. Myöhemmin julkaistaan vielä yksi tatuointikuvioin koristeltu Light Cola.

Suomessa nämä ihanat fashion-colapullot tulevat myyntiin Stocmann-tavarataloihin elokuun 30. päivä.

Nyt mä sitten mietin, että raskiiko tuommoisen söpöläisen avata ja juoda vai pitääkö se nyt sitten museoida. :D

Hyvät matkustajat, aloitamme nyt laskeutumisvalmistelut. Kiinnittäkää turvavyönne ja istukaa rauhassa paikoillanne kunnes turvavyön merkkivalo sammuu. Lentoemäntänne kiittää kaikkia tästä matkasta. Tervetuloa uudelleen!


lauantai 12. toukokuu 2012

Pienissä häissä

Voi ei.. mä sorruin tuohon otsikkoon!! :D No mut oli oikeesti pienet häät eilen. Vain vihkipari, bestman, kaksi todistajaa ja toisen todistajan mies.

Hämmensin Facebookissa kavereitani laittamalla statukseksi ennen kolmea, että “Matkalla maistraattiin”, mutta homman oikea laita selvisi kyllä pian toimituksen jälkeen.  Eli minä ja muru oltiin kyllä molemmat paikalla, mutta vain todistajan ja vieraan roolissa. Tällä kertaa rouva-säätyyn saateltiin ihananinen isosiskoni.

Vaikka oli toki sulhanenkin komeana, niin väittäisin silti, että sormuksista huolehtinut bestman oli päivän tyylikkäin ja upein mies. Vai mitä sanotte Hiiripupun lookista? Jätkä on ihan kuin englantilaiseen sisäoppilaitokseen menossa. :D

En ole koskaan ennen ollut maistraattivihkimisessä ja siskoni sanat toimituksen jälkeen kiteyttivätkin kaiken. “Siis oliko se nyt tässä?” :D Kohtuullisen nopea operaatio oli siis kyseessä. Tahdotko ja julistan ja siinäpä se. “En ehtinyt edes itkeä”, jatkoi siskoni johon henkikirjoittaja lohdutti, että “kyllä sinä vielä ehdit itkeä”. Mahtoiko tarkoittaa hääpäivää vai avioliittoa yleensä…

Hääpäivällistä siirryttiin sitten sitten nauttimaan aivan mahtavaan Tampereen Rautatienkadulla sijaitsevaan pieneen ravintolaan nimeltä Ravinteli Bertha.  

Berthan konsepti on mahtava, menu vaihtuu raaka-aineiden saatavuuden mukaan joten lista muuttuu lähes tulkoon viikkottain. Tarjolla on aina kolme alkuruokavaihtoehtoa, kolme pääruokaa ja kolme jälkkäriä. Valitsetpa minkä tahansa kustakin kategoriasta on kolmen ruokalajin menun hinta aina 39 €. Käsittämättömän halpa hinta niin laadukkaasta illallisesta.

Itse söin alkuun parsaa ja kananmunaa bearnaisekastikkeen ja Pecorino-krutonkien kera. Pääruoaksi possua kahdella tapaa (possun poski oli niiiiin mureaa!) kera ohran, herneiden ja bataattipyreen ja jälkkäriksi appelsiinia, kermavaahtoa ja mustaherukkaa. Oih ja voih. Melkoisia nautintoja kaikki. Jo se aluksi pöytään tuotu uunituore luomuleipä sai kaikilla silmät pyörimään päässä silkasta onnesta.

Voin suositella Berthaa todella lämpimästi!

Syöminkien jälkeen oli hetki aikaa nappailla asukuvia ennen taksin tuloa. Minä sain kuviini vauhdikasta seuraa.

Minun ja murun lähtö Porista Tampereelle oli taas töiden jälkeen melko viimetinkaista. Vihkiminen oli klo 15 ja vielä kaksi tuntia aiemmin muruseni ajeli tukkaansa ja minä säntäilin kämppää ympäri repien vaatteita kassiin.

Laittautumiseen ei ollut kummemmin aikaa, joten tuuppasin päähän höyhenkoristeisen mustan pannan ja kiskoin päälleni varman valinnan eli Nanson tiilenpunaisen mekon joka sai kaverikseen Guessin leopardikorot. Yksinkertaista ja nopeaa. Meikki hoitui naamaan autossa matkalla Tampereelle.

Maistraatin parkkihalliin kurvattiin tasan 14.46 eli minuuttia miehekkeen arviota myöhemmin. Eli ei mennyt edes tiukalle. :D

Morsian oli kauniina ja keväisenä omenanvihreässä silkkileningissä ja pinkeissä koroissaan. Kaulassa oli isoimmalta siskolta lainatut helmet jotka siskojeni isä on aikoinaan ostanut äidillemme ensimmäisen lapsen syntymisen kunniaksi. Eli helmet olivat asun “jotain vanhaa”.

Mekon alla piilossa olleen “jonkun sinisen” sulhanen nakkasi kotiin päästyämme seurueen ainoalle naimattomalle miehelle eli minun murulleni. Hiiripupua ei vielä otettu mukaan sukkanauhasta taistelemaan. :D

Naimiasten (hiiripupun sana) juhliminen jatkui valkoviinin ja Suomi-Kanada matsin parissa kotosalla. Tai no minä en kyllä katsonut matsia vaan Hiiripupun kanssa jännää elokuvaa nimeltä Pikku Kananen. Melkoista avaruusrytinää oli se. Ja leffaseurani osasi laulaa kaikki elokuvan biisit mukana ja taisipa olla vuorosanatkin tuttuja.

Kaikin puolin kiva päivä siis. Ei niitten naimiasten tosiaan tarvitse aina olla mahdoton spektaakkeli.


sunnuntai 06. toukokuu 2012

Ilta-auringon aikaan

 ”Onpas sinulla taas paljon väriä päällä! Oranssi paita, oranssi laukku, vihreät korvikset ja huulipunaa.” Vuosien mustan jälkeen tämän kevään väripurskahdukseni jaksavat aina yllättää murun.

Mutta kyllä sitä mustaakin tarvitaan, ainakin nahkatakkien muodossa. Tänään naulakosta löytyi päälle jo talvella Elloksen outletin alen rippeistä 28 € hintaan tilaamani nahkatakki. Takin ostamisesta oli jo niin kauan aikaa, olin melkein jo ehtinyt unohtaa sen kokonaan.

Oranssi silkkitoppi on viime kesäinen löytö Helsingin Forumin Silkki Centeristä. Täysin mummokaupalta vaikuttava liike on oikeasti todella vierailun arvoinen, sillä sieltä löytyy laajalla väriskaalalla ihanat silkkitopit ja -puserot samalla rahalla minkä saa maksaa ketjuliikkeissä polyesteriversioista. Silkki-Centerillä on liikkeet ainakin Forumissa ja Itäkeskuksessa.

Ja toi huivi… joko mä oikeesti huomenna muistaisin varata sen kampaaja-ajan?

Jalassa oli tänään Bronxin leopardikenkien rinnalle toisiksi kevään suosikeiksi nousseet Vagabondin Mapale-nimiset mokkaiset herrainkengät, joissa on vaaleanoranssit pohjat. Nämä ovat jalassa puhdasta mukavuutta.

Ihan meidän lähistöllä olevan kerrotalon seinään on muotoutumassa hieno maalaus! Jos asuisimme vielä vanhassa asunnossamme, saisimme ihailla tuota kuuden tai seitsemän kerroksen kokoista teosta makuuhuoneemme ja olohuoneemme ikkunoista. Mutta nyt asutaan eri puolella toria. Höh. :(

Toinen höh on se, että mulla oli ajatuksena mennä huomen aamuna kokeilemaan kahvakuulatuntia, mutta mulla on vieläkin toinen puoli selästä aivan tuskaisen kipeä torstain salitreenien jäljiltä ja mietinkin, että olen tainnut venäyttää sitä jotenkin. Voi siis olla, että jotkut kahvakuulaliikkeet voisivat tuottaa vähän liikaa kipua, joten täytynee hieman muuttaa huomista liikuntasuunnitelmaa ja testata kahvakuulailu myöhemmin.

Nyt uuden Jäkiä jättämättä -tuotantokauden avaus ja unille. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!


keskiviikko 02. toukokuu 2012

Auringonpilkkuja

 Tämä päivä ei ole lähtenyt käyntiin ihan parhain mahdollisin tavoin. Heti aamusta nyrjäytin nilkkani taas kerran ja sitten oltiin studiossa tekemässä puhelinhaastattelua nauhalle tämän illan Sovituskoppia varten, niin ryssittiin jotain sihen malliin, että kaikki nauhoitettu katosi  ja jouduttiin tekemään koko haastis uudelleen. Graaah. Ja nyt kun mun pitäis lähteä polkemaan töihin, niin mulla on jostain syystä aivan karmea olo ja mahassa muljuaa. Mahtoikohan se suuttua jostain mitä söin äsken lounaalla? Ei kiva.

Mutta eilen oli onneksi edes astetta iloisempaa!

Vappubrunssia kävin murun kanssa nautiskelemassa aurinkoisilla väreillä piristetyssä mustassa perusasussa.

Mokkanahkaiset aurinkotossut täällä on jo aiemmin esiteltykin.

Kaulassa loistaa Mamman käsissä syntynyt Alina-huivin kevyempi kesäversio. Punainen talvihuivi on kashmiria ja tämä oranssi ihanan vilpoista silkkipellavaa (45/55). Tämä on ihan ehdoton tämän kesän suosikkihuivi niin värinsä mallinsa kuin tekijänsäkin vuoksi.

Oranssia toistaa myös talvella neljällä eurolla kirppikseltä löytynyt mokkalaukku, joka on tämän oranssi-innostukseni myötä alkanut keikkua käsivarrellani todella ahkerasti. Kivan rento säkkimäinen malli yhdistettynä kaiken tarpeellisen nielevään kokoon tekee siitä loistavan arkiveskan.

Mutta ikävä puolihan noissa säkeissä on, että ihan kaikki tavarat on siellä pohjalla ja sieltä ei tosiaan löydä yhtikäs mitään ainakaan nopeasti. Aloin jo kiukuspäissäni lompakkoa taas kerran raivolla etsiessäni suunnittelemaan, että rupean kantamaan sitä sekä puhelinta, puhelinta ja kaikkea muuta tärkeää miesten tapaan taskuissani ja annan käsilaukun vain olla silmänilona ja koristeena käsivarrella. :D

Ja mitä tuohon päässä keikkuvaan tylliseen rusettihärpäkkeeseen tulee, niin aivan kuten eilen veikkasin, niin se ei jäänyt vain vappuasusteeksi, vaan on päässäni tänäänkin. Vähän tyttömäisyyttä kehiin minunkin rönttöiseen arkityylini!

Mutta nyt on niistä vatsanväänteistä huolimatta lähdettävä polkaisemaan työpaikkaa kohti! Pitäkää peukkua ettei lennä laatta jonnekin tienpientareelle. (Tai no parempi se siellä on kuin puserolla….)

PS: Tänään Sovituskopissa haastattelussa Tukholman shoppailuasiantuntija Minttu! Me porilaiset kun päästään vihdoin lentämään täältä perähikiältä suoraan tuonne lahden toiselle puolelle, niin pitihän se ottaa selvää, että mihin siellä voisi rahansa tuhlata. Sovituskopin voit kuunnella tänään, keskiviikkona klo 18 Radio Eazy101:n nettisivuilta.