Nyt, kun edessä on muutama tunti junassa istumista, antaa se sopivasti aikaa kirjoitella tänne blogiin.

Meneillään on kyllä melkoinen viikko. Maanantain olin Helsingissä tekemässä yhtä haastattelua tänne blogiin (Instagramista (@vieruska) pystyy jo kurkkaamaan kenestä on kyse), tiistaina jäi duunipäivä vajaaksi, kun nousi kuume ja se päivä menikin pitkälti peiton alla leväten.

Raksamiehille siinä koitin vilkutella… :D

Eilen pitikin sitten paikata tilannetta ja tehdä pitkä päivä hommia, jotta sain kaikki tän viikon toimistohommat ja kuvankäsittelyt valmiiksi, sillä loppuviikosta en enää koneen ääreen ehdi, vaan seuraavat päivät menevät tiukasti kamera kourassa.

Olen nyt nimittäin matkalla Turkuun, josta hyppään illalla uuden karhean Viking Gracen kyytiin kohti Tukholmaa. Kyseessä on pressimatka, jolla minä toimin valokuvaajana. Huominen saattaakin olla ihan kohtuullisen työntäyteinen päivä mä veikkaan, sillä vierailukohteita näytti olevan melkoisen monta.

Pakatessani kamerareppua, jonka painoksi tuli mun fiiliksen mukaan ainakin tonni, mä mietin vaan,että miksi ihmeessä en ole jo heivannut Canonin kamoja menemään ja vaihtanut kevyempään ja kompaktimpaan Olympuksen O-MD runkoon.

Hieman olis tällaiset matkustusta vaativat kuvausreissut miellyttävämpiä toteutta, kun kamerakaluston paino tippuis alle puoleen. Pitänee nyt kyllä pistää asiaihan tosissaan harkintaan.

Teen siis seuraavan 36 tunnin aikana rengasmatkan Pori-Turku-Tukholma-Helsinki-Pori ja pääsen kivasti kokemaan joukkoliikenteen monet eri muodot, juna, laiva,lentokone ja bussi. Onneks mä tykkään olla tien päällä. Tunnit esim. junassa tai bussissa ovat ihanasti omaa aikaa ilman velvollisuuksia.

Tän rundin jäljiltä heräilenkin sitten lauantai aamuna varmaan hirmuisen hyvin levänneenä syöksyäkseni koko päivän hääkeikalle. Not. Se päivä vedetään sisulla ja kiukulla. Mut ehkä mä selviän, kun muistan, että viikon päästä koittaa kesäloma.

Sunnuntaina puolestaan on juhlimisen vuoro, kun minun ja Tommin kummityttö saa kasteen ja nimen. Ja mulla ei ole vielä aavistustakaan mitä kiskon päälleni! Kai sieltä kaapista sitten joku kolttu löytyy 10 min ennen lähtöä. Toivotaan ainakin.

Kun tästä nyt tuntui tulevan tällaista kuulumisten höpöttelyä koko postauksesta,niin kerrottakoon sitten myös hieman blogikuulumisia. Minä nimittäin tuossa pari viikkoa sitten tulin tarkastelleeksi Google Analyticsistä blogin kävijämääriä hieman pidemmällä aikavälillä ja arvatkaas kuinka on käynyt!

Verrattuna vaikkapa viime syksyyn,aikaan ennen Naked Truth -hässäkkää, Blogin lukijamäärät ovat kasvaneet keskimäärin 35 %. Ihan huikeaa kasvua! Ei tässä nyt mitään megalomaanisia lukuja edelleenkään hätyytellä, mutta kyllä teitä lukijoita siellä ihan sievoinen määrä pyörii. Jännää. Todella jännää. :D

Kyllä se nimittäin on kiva tietää, että kaltaiseni 30+ ja vaatekooltaankin vaikka mikä + -ämmän jutut ja kuvat jaksaa kiinnostaa ja toivon mukaan joitakin myös ilahduttaa. Tää puuha nimittäin ilahduttaa myös itseäni todella paljon. En olis ikinä silloin kuusi vuotta sitten kuvitella miten tärkeä harrastus tästä bloggaamisesta muotoutuukaan.

Kuvituksen näiden kuulumisten väliin tarjoili maanantaipäivän asu jonka Iina ystävällisesti ikuisti.

Mekko on se jo aiemmin nähty Vero Modalta saatu yöpaidaksi kutsumani maksimekko, jalassa jo monta vuotta palvelleet Vagabondin nahkasandaalit, kaulassa helsinkiläisestä second hand -liikkeestä (nimeä en muista, sijaitsee Fredalla) ostettu kaulakoru. Ranteessa Björn Weckströmin lapponialle suunnittelema rannerengas ja Ideakorulta saatu ristisormus.

Nahkainen niittisäkki on lainattu Iinan kokoelmista. Laukku passasi mulle kuulema siinä määrin loistavasti, ettei Iinuska jossain vaiheessa päivää edes tajunnut sen olevan hänen laukkunsa. :D

Ai niin,muutama teistä kyseli kommenttiboksissa,että mitä mä käytän tuon maksimekon alla. Kerron nyt salaisuuden, mulla on käytössä kesällä lähes kaikkien mekkojen alla Anttilasta hankitut 12,95 maksavat Toppix-merkkiset lahkeelliset alushousut joiden “vyötärö” yltää rintsikoihin saakka. Löytyy myös netAnttilasta, täältä!

Ihan huikeen hyvät ja mukavat kapistukset eivätkä siis ole mitkään kuristusvehkeet. Tai mulle ainakin se isompi koko eli L/XL ei ole mitenkään kiristävä. Suosittelen lämpimästi! Värivaihtoehdot musta ja nude. Itse vannon mustien nimeen. Mustien lahkeiden vilahtaminen hameen alta kun ei tunnu jotenkin yhtään niin nololta kuin puuterien. :D

Mä en osais enää lainkaan elää ilman kyseisiä mummopantseja. Estävät reisien ikävän hikihinkkauksen, saavat mekot laskeutumaan paremmin, kun ei tule alkkareiden rajoja ja ruttuja vatsamakkaroiden välille ja imevät mukavan matskunsa ansiosta kosteutta iholta, joten kaikin puolin toimivat tapaukset.

Samalla merkillä on myös samasta polyamidi-elastaanista valmistettuja saumattomia toppeja samalla 12,95 € hinnalla ja mulla löytyy myös niitä. Itse kun tykkään käyttää lähes kaikkien vaatteiden alla tuollaisia saumattomia alustoppeja. Nekin siis hyviksi havaittuja ja hinta todella kohdallaan! Siloittaa kivasti vähän vatsamakkaroita.

No niin, juna on kohta Tampereella, täytyy kerätä kamat ja vaihtaa toiseen junaan, joten parempi lopetella. Kuullaan taas pian!

Olisko nyt hyvä aika julkaista vaikkapa tasan viikon takaiset asukuvat? Taitaa olla, sillä samoilla kuvilla voin näppärästi infota teitä missä vaatteessa olen heilunut tämän viikon aikana melko monta muutakin päivää.

 Kuvat siis viime perjantailta, kun pinkaistiin Encen kanssa illalla Baarikaapin synttäreille parille.

Tuosta Global Accesoriesin nudesta laukusta mainitsinkin jo pari postausta aiemmin. Oli siis kesäisen darrapäivän heräteostos Stockalta. Mutta hyvä heräteostos! Vagabondin kiilakorkonilkkurit ovat vanhat tuttavat, jotka kaivoin talviteloilta takaisin käyttöön. Tykkään suuresti edelleen.

Kengät, lauku ja muut asusteet saivatkin tässä asussa hieman enemmän huomiota varsinaisten rättien (tai tässä taoauksessa rätin) ollessa varsin yksinkertainen.

Sain trikoisen Vero Modan maksimekon Bestsellersin bloggaajatilaisuudesta monen muun blogisikon tapaan. Iina ehtikin jo nimittää sitä bloggaajamekoksi. :D Samantyyppinen minulla on ollut jo aiemmin H&M:n versiona, mutta siinä on painijaselkä, joten tämä on kivempi koska ihan normirintsikatkin olkaimineen passaa tuonne alle.

Mekon mukavuuteen toki tykästyin heti sen päälle kiskottuani, mutta näitä kuvia katsellessani älysin sen vielä näyttävänkin melko hyvältä jopa minun päälläni. Pitkä mekko korkojen kera taikoo jopa kaltaisestani pylleröstä astetta virtaviivaisemman näköisen. Voin vannoa, että tätä mekkoa tulen käyttämään kesän aikana paljon! Tälläkin viikolla se on päätynyt päälle kahtena tai kolmena aamuna.

mekko – Vero Moda (saatu)/ laukku-Global Accessories, Stockmann/ kengät-Vagabond/ranne- ja kaulakoru -Nouseva Myrsky (saatu)

Asussa ihanaa ja uutta on myös nuo Nousevan Myrskyn Graniitti-malliston kaula- ja rannekoru, jotka sain juuri kuvien ottopäivänä. Heti piti saada kumiset kaunokaiset päälle.

Näistä koruista muuten tulossa lisää infoa tässä viikonlopun aikana ja luvassa myös alekoodia Nousevan Myrskyn nettikauppaan, joten kannattaa pysyä kuulolla, jos heidän tyylikkäät kotimaista tuotantoa olevat korut kiinnostavat.

Viikonvaihteessa edessä kaikkea mukavaa kuten yhdet kolmekymppiset ja jälleen kerran reissu Helsinkiin. Parhautta.

-mainosyhteistyö-

Se on sit vissiin virallisesti kesä nyt! Vaikka johan tässä on niin kauan kuljettu hiki valuen hellekamppeissa, että viileämpiä aikoja ei meinaa muistaakaan. Minä kuitenkin löysin tuolta luonnoksista yhdet asukuvat, jotka on otettu joitakin viikkoja sitten, aikana jolloin puut eivät vielä olleet vihreitä ja farkut jalassa ei kuollut lämpöhalvaukseen, joten julkaistaan ne nyt kevätkuukausien päättymisen kunniaksi.

Duunipäivä on tässäkin ollut kyseessä, kun kerta tuolla meidän työpaikan nurkilla näissä kuvissa hengailen. Jalassa yksi kevään parhaista hankinnoista eli Lindex Generous -malliston farkut. Riitävän korkea vyötärö yhdistettynä just hyvällä tavalla kapenevaan lahkeeseen, joka sopii täydellisesti käärittäväksi teki näistä just eikä melkein täydelliset. Asuin näissä lähes koko huhtikuun.

Kullanvärisellä printillä ja blinblingillä varustettu pääkallopaita oli loistava syy vihdoin kaivaa laatikostaan jo talvella Spartoon alesta tilaamani kullanhohtoiset herrainkengät. (Montako kertaa olette lukeneet mun blogista sanan herrainkengät?! En vaan pääse yli kyseisen kenkämallin ihanuudesta.)

Sain kyllä ikäväkseni huomata, että vaikka silloin heti kengät saatuani, ne tuntuivat hyvän kokoisilta, niin nyt lämpimämmillä kesäkeleillä on kintut ileisesti sen verran turvoksissa, että kultsit tuntuvatkin nyt hieman ahtailta. Tokihan tuollainen nahkakenkä venyy käytössä, mutta jottei tarvitsisi tuntea kauheasti tuskaa sitä muotoutumista odotellessa, niin  suutarilla venyttämisen lisäksihän on olemassa myös hyväksi havaittu kotikonsti.

Itse olen onnistuneesti muokannut uudet hieman piukat tai yleisfiilikseltään jäykät nahkaiset kengät kiskomalla jalkaan märät (villa)sukat (siis ei mitään vettä tippuvia sukkia, vaan niin että ylimääräisen veden puristaa pois) ja tunkemalla sitten ne napakan kokoiset kengät jalkaan niiden sukkien kera. Tuntuu hetken aikaa ikävältä, mutta kotona aina vähän aikaa kerrallaan tepastelee tuolla tavoin, niin hyvin saa sen just hiertävän puoli numeroa kenkiä tilavimmiksi.

Tämän sukkatempun ajattelin toteuttaa jonain kiireettömänä iltana näidenkin kultatöppösten kanssa, sillä ne ansaitsevat päästä ahkeraan käyttöön ja minä ansaitsen tepastella niillä ilman epämukavuutta.

kuvat: Nelly Stenroos

farkut-Lindex Generous/t-paita-Lindex/pellavajakku-Ellos, La Redoute/laukku-Topshop/huivi-Urban Outfitters/kengät- Meline, Spartoo

Ei pitäis valittaa, kun on kesä, mutta mä olen viime päivät valunut niin hirveesti hikeä, että ottaisin kernaasti pari hieman viileämpää päivää väliin. Vaikkapa sellaisia päiviä jolloin voisi taas kiskoa jalkaan nuo lempparifarkut. Ihan vaan päivä tai kaks, sitten saa taas paistaa. Töiss olokaan ei raasta yhtään niin paljon, jos ulkona on vähän harmaata ja viileää.

Olen ihastunut kaikenmoisiin kuviollisiin keveisiin kesähousuihin. Minut on viime aikoina nähty niin leopardilahkeissa kuin seeprapöksyissäkin.  Tällä viikolla kaappiini muutti yhdet keveät ja rennot viskoosihousut lisää, kun kulutin yhden lahjakortin jämät Lindexin Holly & White -malliston pilkkupökiin.

Ja päälle ne päätyivät heti parina seuraavana työpäivänä. Housut ovat mukavat, vilpoisat ja mahdollistavat rentoutensa puolesta kaiken maailman kyykkimisen ja kiipeilyn, eli passaavat hyvin myös minun työvaatteksi.

Iloinen yllätys oli se, että suurin koko L oli itselleni vallan passeli. Olen nimittäin usein tullut siihen tulokseen, että tuon Holly & White -malliston vaatteet eivät noin pääsääntöisesti ole yltäneet itseni ympäri numerokokojen päättyessä kokookn 44. Mutta tällä kertaa kävikin sitten niin, että näiden housujen lisäksi ostin saman malliston oranssin pellava t-paidan, josta itselleni paras koko olikin sitten M L-koon muodostaessa yhdessä etupuskurini kanssa festariteltan. Päädyin siis hieman istuvampaan versioon. Tämä taas siis loistava esimerkki siitä, että kokolappu ei todellakaan ole aina oikeassa.

kuvat: Nelly Stenroos

Tänään olenkin sitten hengaillut töissä urheilutrikoissa ja lenkkareissa. Sitä näkyä en ajatellut teille kuvata. Mutta tänään pääsivät ekaa kertaa päälle yhdet uudet urheilurintsikat, joista on pakko teillekin vielä muistaa kertoa. Pitänee kuvata kyseinen rintapanssari viikonloppupna mikäli vielä YO-rysiksen jälkeen jaksan kameraa kädessäni pidellä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja ihanaa kesäkuuta, sehän on täällä jo huomenna!

“Mä en ikinä yhdistä pukeutumisessani eri kuoseja.” “Mä en osaa käyttää printti- tai bändipaitoja.” Mm tuollaisia totuuksia tiedän joskus päässen suustani. Pukeutumisessa lupaukset on kuitenkin tehty rikottaviksi ja takki käännettäväksi. Lauantaina mä nimittäin vedin omaa pukeutumishistoriaani silmällä pitäen niin sanotusti överit. Tuuppasin päälle yhtä aikaa kaikki kivoimmat vaatteet jotka sillä hetkellä matkalaukusta löytyivät ja kaiken järjen vastaisesti tuloksena oli kokonaisuus johon rakastuin ihan täysin. Mutta mitä mahdatte te sanoa tästä sekametelisopasta?

paljettihame-Ellos/leopardikorkkarit-Guess/Kiss-pait-UFF/camotakki-UFF/clutch-katukauppiaalta Roomasta

Mä en pysty oikein edes itselleni selittämään miksi mä tykkään tuosta kuosien ja blingblingin ylitsevyöryvästä yhdistelmästä niin hirvittävästi. No yksi syy on tietenkin se, että siinä lyövät kättä vanhat lempparit (paljetit ja leopardit) uusien salamarakkauksien kanssa. (Viimeisen viikon aikana on ikuistunut melkoisen monet asukuvat niin, että niissä on ollut osallisena joko tuo takki tai sitten huikea KISS-paita. Tai sitten molemmat. Eli varoitus, tulette näkemään niitä kerran jos toisenkin!) Mutta muuten en osaa oikein itsekään hahmottaa miksi sisälläni asuva kuosi- ja printtiöverien vastustaja antautui lopullisesti nämä vaatteet nähdessään. Olen kenties seonnut. Ihanasti seonnut.

Ystäväni Ence on aina tavannut kuvailla omaa pukeutumistaan sanonnalla “parempi överit kuin vajarit” ja itse taas olen mielestäni aina edustanut juurikin sitä toista laitaa. Mutta tällä kertaa joudun sanomaan, että tällä kertaa överit oli juuri se juttu mitä kaipasin!

Mitäs te sanotte, lähtikö mulla skumpan myötä vaan mopo käsistä vai oletteko kanssani samaa mieltä, että jollain kierolla tavalla tää yhdistelmä on just hyvä?