Tämä päivä ei ole lähtenyt käyntiin ihan parhain mahdollisin tavoin. Heti aamusta nyrjäytin nilkkani taas kerran ja sitten oltiin studiossa tekemässä puhelinhaastattelua nauhalle tämän illan Sovituskoppia varten, niin ryssittiin jotain sihen malliin, että kaikki nauhoitettu katosi ja jouduttiin tekemään koko haastis uudelleen. Graaah. Ja nyt kun mun pitäis lähteä polkemaan töihin, niin mulla on jostain syystä aivan karmea olo ja mahassa muljuaa. Mahtoikohan se suuttua jostain mitä söin äsken lounaalla? Ei kiva.
Mutta eilen oli onneksi edes astetta iloisempaa!
Vappubrunssia kävin murun kanssa nautiskelemassa aurinkoisilla väreillä piristetyssä mustassa perusasussa.
Kaulassa loistaa Mamman käsissä syntynyt Alina-huivin kevyempi kesäversio. Punainen talvihuivi on kashmiria ja tämä oranssi ihanan vilpoista silkkipellavaa (45/55). Tämä on ihan ehdoton tämän kesän suosikkihuivi niin värinsä mallinsa kuin tekijänsäkin vuoksi.
Oranssia toistaa myös talvella neljällä eurolla kirppikseltä löytynyt mokkalaukku, joka on tämän oranssi-innostukseni myötä alkanut keikkua käsivarrellani todella ahkerasti. Kivan rento säkkimäinen malli yhdistettynä kaiken tarpeellisen nielevään kokoon tekee siitä loistavan arkiveskan.
Mutta ikävä puolihan noissa säkeissä on, että ihan kaikki tavarat on siellä pohjalla ja sieltä ei tosiaan löydä yhtikäs mitään ainakaan nopeasti. Aloin jo kiukuspäissäni lompakkoa taas kerran raivolla etsiessäni suunnittelemaan, että rupean kantamaan sitä sekä puhelinta, puhelinta ja kaikkea muuta tärkeää miesten tapaan taskuissani ja annan käsilaukun vain olla silmänilona ja koristeena käsivarrella. :D
Ja mitä tuohon päässä keikkuvaan tylliseen rusettihärpäkkeeseen tulee, niin aivan kuten eilen veikkasin, niin se ei jäänyt vain vappuasusteeksi, vaan on päässäni tänäänkin. Vähän tyttömäisyyttä kehiin minunkin rönttöiseen arkityylini!
Mutta nyt on niistä vatsanväänteistä huolimatta lähdettävä polkaisemaan työpaikkaa kohti! Pitäkää peukkua ettei lennä laatta jonnekin tienpientareelle. (Tai no parempi se siellä on kuin puserolla….)
PS: Tänään Sovituskopissa haastattelussa Tukholman shoppailuasiantuntija Minttu! Me porilaiset kun päästään vihdoin lentämään täältä perähikiältä suoraan tuonne lahden toiselle puolelle, niin pitihän se ottaa selvää, että mihin siellä voisi rahansa tuhlata. Sovituskopin voit kuunnella tänään, keskiviikkona klo 18 Radio Eazy101:n nettisivuilta.
Kuten on jo aiemminkin ilmi käynyt, niin minä tykkään hirmuisesti erilaisista huivi- ja turbaanivirityksistä. Vuosia sitten kirpputorilta eurolla tai kahdella ostamani leopardi/hässäkkä-huivi on nähty viime päivinä päässäni rusetinomaisesti sitten, että hiukset ovat kuitenkin jääneet esiin.
Tänään tukka oli siinä määrin lähmäinen, ettei sitä kehdannut paljoa esitellä, eikä pesupuuhinkaan kannattanut alkaa, kunillalla on tiedossa saunavuoro. Niinpä hätiin kiirehti jälleen tuttu hässäkkähuivi, mutta tällä kertaa melko surrealistisen turbaaniviritelmän muodossa.
On päiviä jolloin huivinsitomistouhut onnistuvat ja sitten taas niitä jolloin solmujen ja hiushaituvien kanssa pipertely on vaan ylivoimaisen hankalaa. Tänään oli onneksi ensiksi mainitun kaltainen päivä ja sain väkerreltyä aivan yllättävän huiman ja näyttävän rusetti-solmu-taideteoksen. Vapise rusettiturbaanien kuningatar Kirsi Nisonen! :D
Hahaa! Kyllä se eilen postaamani tantta-asu ilmeisesti ainakin muutamia teistä säikäytti. :D Voin kertoa, että kyllä oli naurussa pitelemistä, kun niitä vaatteita olin itselleni valitsemassa.
Syy miksi nuo itselleni täysin sopimattomat kuteet päälleni kiskoin, oli sellainen, että olin lupautunut meikkaajana ja opettajana työskentelevän ystäväni Satun malliksi ja opetusmateriaaliksi paikalliseen oppilaitokseen.
Teimme Satun kanssa pari vuotta sitten yhteistyötä paikallislehden muuttumisleikkien tiimoilta, joita Satu oli tekemässä minun kuvatessa lopputulokset. Satu olikin sitten eilen pitämässä kosmetologiopiskelijoille opetusta noista muuttumisleikeistä tekemänsä opinnäytetyön pohjalta ja halusi minut meikkimalliksi ja kertoilemaan hieman valokuvaajan kommentteja kuvausmeikin tekoon.
Toimenkuvaani kuului myös toimia live-esimerkkinä siitä miten erilaisilla vaatteilla vaikutetaan ulkomuotoon. Lähtökohta oli siis tuo eilen nähty itselleni täysin sopimaton tantta-look. Epäsopivan asun kohdalla sitten kerroin opiskelijoille hieman niistä asioista jotka tekevät noista vaatteista omalle kropalleni niin epäimartelevat.
Että mistä sitä nyt aloittaisi.. Ensinnäkin tuo huonosti laskeutuva tunika on juurikin mallia teltta ja piilottaa kaikki viimeisetkin vihjeet siitä, että alla piilee hieman kapeampikin kohta. Ei se minun vyötärö nyt kummoinen ole, mutta on siinä nyt kuitenkin vielä iso ero tuohon rinnanympärykseen joten on tyhmää piilottaa se löysän kaavun alle. Lopputulos on vain se, että näytän entistä suuremmalta joka suunnasta.
Myöskään pussimaiset hihat eivät varsinaisesti kaunista tilannetta, vaan luovat illuusiota melkoisesti totuutta muhkeammista olkavarsista. Hihan pituus näyttää kuvissa astetta inhimillisemmältä kuin se oli todellisuudessa. Oikeasti hihat päättyivät juuri hölmöön kohtaan käsivartta saaden kädet näyttämään lyhyiltä ja totaalisen väärästä kohtaa katkotuilta.
Lisäksi tuossa puserossa oli tuossa etu-yläosassa sellaista rypytystä, joka sitten loppui juuri tuossa rintojen korkeimmalla kohdalla. Eli tissien päälle tuli kivasti sellainen vaakasauma, joka ei todellakaan minun ryntäilläni siihen kuulu. Puseron helman loppuminen tuohon juuri lantion leveimmälle kohdallekaan nyt ei varsinaisesti imartele itseäni.
Kuosista ja väristä voi sitten joku ehkä tykätäkin, mutta omasta mielestäni tuollainen vaaleapohjainen ruutukuosi ei kyllä näytä kovin hyvältä itseni kokoisen ihmisen päällä. Näytän tuo tunika päällä yläkropastani niin jättiläismäiseltä, että pää alkaa näyttää jo liian pieneltä. :D
Ja mitä noihin housuihin tulee, niin varmaan ihan perussiistit housut ja puolustavat paikkaansa ehkä jossain missä pukeutumiskoodi vaatii suoria tummia housuja. Mutta jos tuollaiset joutuisin jostain syystä päälleni oikeasti pukemaan, niin yläosan olisi todellakin sitten oltava tyköistuvampi.
Farkut ja rotsi lainattu Porin Isokarhun Riveristä, loput vaatteet ja asusteet omia.
No mutta, sitten meikkihommien jälkeen kiskaisin lopuksi päälleni asun joka ainakin oman pukeutumisfilosofiani mukaan saa minusta esiin vähän imartelevampiakin puolia kuin tuo “lähtötilanne”. Opiskelijat totesivat olemukseni selkeästi nuorentuneen ja kokoni visuaalisesti pienentyneen. Ja empä kyllä lähtisi väittämään vastaan.
Asun lähökohtana oli farkut jotka korkean vyötärönsä ansiosta pistivät sopivasti vatsamakkaroita kuriin. Pusero on selkeästi ensimmäistä istuvampi ja sen materiaali laskeutuvampaa, minkä ansiosta se ei laskeudu tissien päältä telttana vatsan ylle. Pusero on myös ruutupaitaa hieman lyhyempi ja paljastaa mun farkkuahterini, jossa ei mielestäni ole yhtään mitään hävettävää eikä peiteltävää.
No farkut on muuten Riverissä myytävää InTown -merkkiä ja tuo jalassani oleva malli yllätti mut tosi iloisesti loistavalla vyötärökorkeudellaan ja mukavuudellaan. Jäin jopa harkitsemaan pöksyjen ostoa, mutta haluaisin lahkeiden olevan alhaalta ehkä pikuisen kapeammat, joten jäivät vielä kauppaan.
Koska nilkat ja ranteet ovat niitä vartaloni harvoja kapeita kohtia, niin tykkään korostaa niitä käärimällä sekä hihoja, että lahkeita hieman lyhyemmiksi lämpötilojen niin salliessa.
Puseron päälle avoinaisena puettu rotsi ja pitkä kaulakoru ovat molemmat puolestaan luomassa kokonaisuutta kapeammaksi hämääviä pystylinjoja.
Myös asun voimakkaammaan värimaailman todettiin tuovan olemukseen rutkasti lisää itsevarmuutta ja näyttävyyttä sekä väriä kasvoille, kontrastiltaan laimeaan huonoon asuun verrattuna.
Rusetille solmitun huivin funktio puolestaan on tietenkin näytää nätiltä, mutta itse tällaisena pallopäänä tykkään myös siitä miten tuollainen korkealle nouseva yksityiskohta päähineessä feikkaa kasvoihin lisää mittaa pystysuunnassa, kun leveyssuunnassa noita poskia on ihan omasta takaakin.
Kuvat: Anu Lindfors
Tässä lopuksi vielä vertailun vuoksi vierekkäin nämä esimerkkiasut. Kyllä siinä mun mielestä on jokunen vuosi ja jokunen kilo eroa noissa kokonaisuuksissa.
Jotkut jo ehtivät kommenttiboksissa esittää harmistumisensa siitä, että tällä tavoin tuota tantta-asua minä ja jotkut kommentoijat haukuimme ja sen mukaisen tyylin lyttäsimme. Muistuttaisin kuitenkin, että tässä blogissa on edelleen kyse pääasiassa minusta itsestäni ja minun tyylistäni. Minä näytän tuollaisissa vaatteissa ihan hirveältä piste. Ja välillä on kiva kirjoitaa omasta pukeutumisesta myös tällaisesta vertailevasta näkökulmasta.
Mutta mitäs ajatuksia tuo “muodon muutos” teissä herätti?
PS. Kiitokset vaatelainoista Riveriin, kivasta kokemuksesta Satulle ja kuvista harjoittelijalleni Anulle!
Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja tänään minä taas niiiiin allekirjoitan tuon lauseen. Ensiksikin aamuisen kehonkoostumusmittauksen tulokset eivät varsinaisesti saaneet minua kiljumaan riemusta, mutta niiden tietojen lisäksi sitten vielä tämä…
Nahkaisia Bagguja on nyt saatavilla vaikka missä himottavissa herkkuväreissä! En kestä!
Itselläni on siis Katokosta saamani M-kokoinen kassi platinan värisenä, mutta nyt alan tuota kuvaa katsellessani olla sitä mieltä, että kesää ei tule ilman sitruunaa tai greippiä. S-kokoinen pikku kassi aurinkoisessa värissä olisi niin loistava kesäkaveri.
Oma kulta-kassini (minusta se on vaalea kulta, vaikka värin nimi onkin platina) on palvellut todella loistavasti. Iso kassi nielee sisäänsä yllättävän määrän tavaraa, mutta näyttää erityisen nätiltä säkiltä silloin kun lasti on hieman vaatimattomampi.
Koska laukku tosiaan on malliltaan avonainen säkki, kannattaa pienimmät tavarat toki pakata ensin johonkin erillisiin pussukoihin. Mutta toisaalta pienten tavaroiden löytäminen on kassista helppoa, sillä ne ovat aina takuuvarmasti ihan siellä pohjalla. Kassin tilavuuden saa helposti hyödynnettyä mitä omituisemman mallisillekin tavaroille, kun ei ole sen kummempaa pohjaa tai väliseiniä rajoittamassa sen “asentoa”.
Itselläni nahka-Baggu on ollut niin arkisen duunipäivän laukkuna kuin edustavampana juhlakassinakin. Siis tilanteissa, kun juhliin mennessä pelkkä pikkulaukku ei riitä, vaan mukaan on saatava vaihtokengät, tukkalakka jne, mutta ei halua kanniskella edes matkalla mitään tylsää ja arkista veskaa.
M-kokoinen Bagguni on osoittanut vahvuutensa myös reissunaisen käsimatkakassina. Kun varsinainen matkakassi/-laukku on levännyt lentokoneen ruumassa tai bussin matkatavaraluukussa, on Baggussa kulkenut käsivarrella kaikki matkustamista helpottavat tarvikkeet kuten kasa naistenlehtiä, evästä, villasukat, neuletakki, läppäri ja vielä sitten kaiken päälle nakattu pikkulaukku joka on niellyt lompakon, puhelimen, avaimet ym. pakollisen.
Ja yleensä kassi on onnistunut kaiken tuon jälkeen vielä vetämään sisäänsä vielä sen jonkin viime hetkellä eteisestä mukaan tarttuvan “mä tarviin vielä tämän!”-nimisen asian. Ja kaiken yllämainitun Baggu on kantanut ilman pelkoa ratkeilemisesta tai sankojen pettämisestä. Sellaisiakin hetkiä kun on joidenkin kassien kanssa tullut koettua ja yleensä juuri väärällä hetkellä.
Eli jos et jaksanut lukea koko selostusta, niin tässä kaikki yllä lukeva pähkinänkuoressa: Hemmetin hyvä ja ihana kassi!
Ja niitä saa siis ihanasta porilaisesta putiikista nimeltä Katoko ja heidän verkkokaupastaan.
PS. Bloggaaja on saanut tässä hehkuttamansa tuotteen veloituksetta. Olet siis juuri joutunut mainoshyökkäyksen kohteeksi.
Te joudutte nyt valitettavasti katselemaan näitä mun hurmaavia täpläkenkiä kerta toisensa jälkeen. Mut en voi mitään sille, että olen ihan totaalisen rakastunut niihin, etenkin kun ovat nyt mukavasti muotoutuneet jalkaani.
Syy miksi leotöppöset pääsivät kuvaan tänään, oli se miten mahtavasti ne passasivat yhteen pirteän oranssien sukkien ja tummien farkunlahkeiden kanssa.
Nappasin nuo Falken oranssit sukat mukaani Wienin lentokentältä nimenomaan nämä kengät mielessäni ja mielikuvani osoittautuivat oikeaksi. Tykkään!
30-vuotias kenkäfriikki nainen haavekuvien ja todellisuuden törmäyskurssilla. Haaveena toimiva ja laadukas vaatekaapin sisältö josta löytyisi aina jotakin päällepantavaa. Motto on, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"
