Mä ajattelin, että alan varmaan kohta kirjoittaa blogia jossa keskitytään pelkästään sukkiin ja kenkiin. Asukuvat näyttäis tältä kuten tässä alla. Näitähän täällä on viime aikoina muutenkin näkynyt. :D

Olen viime aikoina viihtynyt ihan yllättävän paljon farkuissa. Syynä on varmaankin se, että löysin Lindexin Generous-osastolta farkut joissa oli kerrankin ihan just mielesiseni väri. Ostopäätökseen ja housuihin kiintymiseen on toki vaikuttanut myös farkkujen superkiva malli, jonka vuoksi ne on just passelit tuollaiseen lahkeiden vajaamittaiseksi käärimiseen. Eli niiden sukkien vilautteluun. :D

takki ja farkut-Lindex/neule-Benetton/laukku -Alternative/kengät-joku pikku putiikki Roomassa/huivi -French Connection/hattu -Volcom kirppikseltä/nahkahanskat-H&M

Mä tuijotan tota kuvaa ja mietin, että mikä hemmetin sekamelska musta oikein on tullut?! En tajua. Mikään ei oikein passaa minkään kanssa, ja on vihreetä ja punasta ja sinistä ja harmaata ja ja ja. Mutta silti tuntuu kivalta pukeutua just näin.

On jännää miten mä toisaalta kiskon päälleni työaamuina aika pitkälti mitä sattuu käteen, mutta sitten samaan aikaan kuitenkin hifistelen jotain yhtä asiaa kuten nyt noita kengät ja sukat -yhdistelmiä. Yhtenäkin iltana, kun lähdin kaverin kanssa tsekkaamaan lähelle auennutta uutta viinibaaria, nappasin farkkujen kaveriksi ekan neuleen jonka näin, mutta sitten mietiskelin sukkahyllyllä pidemmänkin tovin ja päädyin kimaltavien sukkien ja beigejen herrainkenkien yhdistelmään.

Mä tuijotan vaan nilkkojani, mutta kannattais ehkä välillä kattella tuonne ylemmäksikin. Nim. hatut on ystäviä, kun kampaajalle ei oo taaskaan ehtinyt. Mut älkää huoliko, tää sukkahurmos menee varmasti pian ohi, mä nimittäin jo lauantaina kauppareissulla testasin paljaita nilkkoja! Ei ihan vielä hyvä idea, mutta pian, hyvin pian. (en suostu huomioimaan ulkona myllertävää lumisadetta)

kuvat: Nelly Stenroos

Viimeisten kuvien iloiset kertokoot tämän viikon tunnelmista. Pääsin tosiaan tänään sinne hammaslääkärille ja kuin ihmeen kaupalla mulle löytyi peruutusajat vielä kahdelle seuraavallekin maanantaille. Se tarkoittaa siis sitä, että ensi viikolla tehdään muotit ja seuraavalla viikolla jo saan purentakiskon. Ihan uskomatonta tuuria tilanteessa missä jonot on tosiaan kuukauden mittaisia.

Mutta todella tarpeeseen se vehje tulee, suun avaus oli taas vaan onnettomat 27 mm (ihmisten normaali avaus väh 40 mm) ja senkin tuloksen saaminen vaati jo epämukavaa repimistä. Akuutein kipu talttui perjantaina ja lauantaina onneksi lääkkeillä ja levolla, mutta ei tämä leipäläpi nyt ihan mahtavalta tunnu tänäänkään. Siksi hihkunkin ihan onnesta, että kiskohommat järjestyi näin nopeasti.

Lisää iloa tähän viikkoon tuo mm. se, että työviikkoni on vain kolmepäiväinen ja sitten suuntaan loppuviikoksi lomailemaan Helsinkiin. Luvassa Aussie Blog Awards -kekkerit, romanttinen illallinen kahdelle, ystäviä, hengailua, nauramista ja mitä kaikkea sitten eteen sattuukaan. Kerrankin ehdin viettää siellä muutaman päivän ilman, että joka hetki on jo valmiiksi aikataulutettu, joten kivoja yllätyksiäkin voi eteen tulla. Ois vaan huomattavasti kivempi hymyillä, jos ei se sattuis!!

Voin heti kertoa, että kuvan hymy on feikki ja kiskottu naamalle ainoastaan sen leuanalusheltalle tekemän kiristysefektin vuoksi. Muuten ei ole muutamaan päivään juuri hymyilyttänyt. Pääsiäisloma isin ja äidin luona kyllä oli ihana ja rentouttava. Latasin akkujani viettämällä suuren osan ajasta pää tyynyssä. Hereillä ollessa vietin aikaa vanhempien kanssa ja näin mummia ja paria ystävää. Just hyvä katko arkeen, mutta..

Arkeen paluu ei sitten sujunutkaan kovin sulavasti. Kaikesta levosta huolimatta mä olen ollut edelleen ihan hirvittävän väsynyt. Aamulla nouseminen ja ovesta ulos pääsy ovat tuntuneet ehkä vieläkin hankalammalta kuin aiemmin. Olo on ollut vetämätön, ahdistunut ja kipeä. Yläkroppaa vaivannut ahdistuksen, kivun ja jäykkyyden tunne räjähti eilen illalla sitten vihdoin tarkemmin paikallistettavaksi ja entistä pahemmaksi.

Aamulla lääkärisetä sitten kosketteli päätä, hartioita ja kasvoja sellaisista kohdista, että meinasi itku päästä, kun sattui niin s****nasti. Se on kulkaa jälleen ilmeisesti purennassa vikaa, eli yöllistä (ja päivälläkin) hampaiden  yhteen puremista ja sen myötä on tuonne leuan ja kaulan alueelle ja ties minne kehittynyt karmeita jumeja. Miks mä en ole tätä taas itse tajunnut?

Pari päivää saikkua, ohje syödä lihasrelaksanttia sekä kipulääkettä ja hieroa kipupaikkoja varovasti sen verran mitä kivulta pystyy. Ja kehotus ottaa yhteyttä hammaslääkäriin purentakisko asioissa. Soitinkin samointein ajanvaraukseen ja sain kauhukseni kuulla, että aikoja olisi vasta ensi syksylle.

Hieman siinä hiipi jo itku kurkkuun, kun ajattelin että joutuisin odottamaan kuukausitolkulla koko naama kipuillen. Kuin ihmeen kaupalla, ajanvaraustädin siinä muilta neuvoa kysellessä ja kalenteria varatessa, jostain kuitenkin ilmestyi ensi maanantaille yksi peruutusaika purentakiskohommia tekevälle lääkärille. Tuntui kuin olis voittanut lotossa!!

Nyt siis koitan täällä hoidella tätä akuuteinta kipua ja odotan maanantaita. Vuosien takaisen leukapulmani vuoksi tiedän, että kisko todellakin auttaa. Pidin edellistä kiskoani pahimpina aikoina jopa päivisin, koska se rentoutti ja vei näin ollen kipua. Mulla on nyt jotenkin niin helpottunut olo, kun tiedän että saan apua! Parhaimmassa tapauksessa kaikki ne mun viime kuukausien päänsäryt on tätä samaa probleemaa ja saan helpotuksen moneen vaivanneeseen asiaan. Toivotaan parasta.

Jottei menis ihan pelkäksi ruikuttamiseksi, niin kerrotaanpa jotain kuvissa nökyvistä jutuistakin. Se hymy oli tosiaan feikki, mutta tekee ulkonäölle aina ihmeitä. Upea Volcomin lätsä on löytö Natan ja Jarskin kirpparipöydästä toissaviikonlopulta. Ihan mahtava! Hattu on käytännössä katsoen juurtunut päähäni.  Lindexistä saatu huivi on toinen viime viikkojen juurtuja, olen innostunut yhdistämään sitä erityisesti raitojen kanssa. Camo ja raidat yhdessä kiinnostavat mua jostain syystä nyt todella kovasti.

Toisessa kuvassa jälleen osoitus mun sukkaintoilusta. Uusien Lindexistä ostettujen lempparifarkkujen ja viime syksynä Roomasta hankkimieni mokkakenkien välistä kurkistaa nimittäin kimaltavat blingbling-sukat. Parhautta!

Semmosia kuulumisia siis tänne. Nyt taas lihaksia rentouttava nappi naamaan ja varovaista naaman hieromista. Pitäkää peukkuja, että pahin särky alkaisi helpottaa pian!

Haikailin tuossa muutama päivä sitten kirkkaan väristen sukkien perään. Tahdoin veikeitä sävyjä kurkkimaan käärittyjen lahkeiden ja herrainkenkien välistä nyt, kun paljain nilkoin ei vielä tarkene. Pistäydyttiin eilen Encen kanssa Lindexillä ja Henkkamaukalla ja mä sekosin sukkahyllyillä.

Vielä paketeissa olevat sukat kaikki Lindexistä. Neonpinkit olivat normihintaiset, muut löytyivät eurolla tai parilla alekorista. Irtonaiset sukkaparit ovat puolestaan kotoisin H&M:n lastenosastolta, missä seitsemän sateenkaaren sävyn sukkapaketti kustansi 9,95 €.

Täysin yllättäen ensimmäisenä käyttöön pääsi tänään kirkkaansiniset sukat. Minähän olen aina vannonut inhoavani sinistä. Mutta vallan hauskaltan tuo väripilkku näytti tuolta kirkuvanoranssien housujen ja maltillisen beigejen kenkien välimaastosta. Ennustan, että herrainkenkien ja silmiinpistävien sukkien yhdistelmää saatetaan tulla näkemään jaloissani lähiaikoina lähes kyllästymiseen saakka.

Mihin tämä viikonloppu taas livahti? Ajan nopealla kululla ei varmaankaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että lauantaina paukutin unta palloon iltapäivä kolmeen saakka eikä tänäänkään könytty punkasta ylös ennen kuin kahdelta. Sitähän sanotaan, että se on kuin pankkiin panis, kun nuori ihminen nukkuu. Mutta mitä se sitten mahtaa olla, kun tällanen entinen nuori nukkuu?

Viikonlopun asut ovat siis pääasiallisesti koostuneet sellaisista vaatekappaleista kuin pyjamahousut, turkistossut, villapaita ja kylpytakki. Ruikutettuani eilen illalla naamakirjassa olevani epäsosiaalinen hylkiö sain kuitenkin riittävän syyn muuntautua ihmiseksi kaverin pyydettyä minua kanssaan ulos.

Kommenttiboksissa jo vähän huolestuneena kyseltiin, että mitä oikein on tapahtunut Veeralle, joka vannoi pukeutuvansa mustaan, kunnes keksitään jotain tummempaa. Sitä mä aina välillä itsekin mietin kiskoessani päälle jotain sellaista kuin esimerkiksi perjantaina. Mutta ei huolta, kyllä mä edelleen oon omimmillani mustiin verhoutuneena. Niinpä eilenkin mentiin tutusti mustalla päästä varpaisiin pienten leopardipilkkujen ollessa ainoat poikkeamat yleisvärityksestä.

Kuten on viime aikoina blogistakin varmasti näkynyt, niin olentällä hetkellä ihan koukussa tukkapantoihin ja huiveihin. Mulla on jotenkin kauhea tukkakriisi. Ollut jo kuukausia. En vaan keksi millaiset hiukset tähän pallonaamaan passaisi. Kriiseily aiheuttaa sitten sen, että en jaksa tehdä karvakasalle oikein mitään,vaan tuuppaan kupoliin mieluummin jonkun hämäysartikkelin. Toinen syy noiden erilaisten rusettiasioiden käyttöön on se, että ainakin masta mielestäni ne nuorentaa mua. Passaa hyvin siis tukkakriisin lisäksi tähän vallitsevaan ikäkriisiin.

Ei siis yhtään mitään uutta täällä. Mutta näytin omasta mielestäni sen verran ihmiseltä, että piti se nyt yöllä kotiin tullessa ikuistaa. Nyt mä jatkan eloa flanellipöksyissä ja villapaidassa, tukka pystyssä, huomista maanantaita masistellen. Moro!

Vuosi vaihtuu uudeksi ihan parhaassa seurassa. Olen Iinuska rakkaan luona ja odotellaan muutamaa ystävää kohta saapuvaksi.

Eilen nautittiin olostamme Vain Elämää -konsertissa ja tänään ollaankin sitten mietitty tulevia häitä. Siis Iinan ja Keekin (cheekin) ja mun ja Jonnen.

Tänään puolestaan käytiin shoppailemassa iinalle uusi mekko ja mulle uusi vyötärö (läskinkuristusmekko. Ette usko että nauraa kätkötin sovituskopissa sen kans ähertäessä. :D) ja kissanaamari. Tärkeitä, oleellisia ja ulkonäköä kohentavia asioita molemmat.

Vasta 1,5 pikkoloskumppaa takana ja mä oon jo ihan viikset vinossa.

Uuden vuoden lupauksia en ajatellut tehdä sen kummemmin kuin, että koitan vähentää stressaamista ja viettää entistä enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa joiden seurassa on ihanaa.

Parin tunnin puunauksen jälkeen juhlalookit alkaa vihdoin olla kunnossa. Meidän paardien teema on headpiece & mustache. Iina vaan ei muistanut laittaa sen mahtavaa untuvilla koristeltua muovitiaraa tuohon kuvaan. Mut eiköhän meidän koko upeus vielä tule esiteltyä ensi vuoden puolella.

Nyt me jatketaan Fresita-bileistä jääneiden juomien nauttimista (skumpat siis saatu. Eli kaverin sanojen mukan sponssikeittoa.) ja aletaan kiljua Singstarin parissa.

Mahtavaa tulevaa vuotta kaikille teille jotka täällä vierailette!

Vessasta kuului juuri, että “Se tunne, kun niistää nenää ja kaikki räkä jää viiksiin!” Raportti on hyvä päättää tähän.