Pientä pukeutumiskriisiä pukkaa! Ja sitten vielä kerrotaan tuo äskeinen lause kolmella.

1. En tiedä mitä pukisin päälle perjantaisiin blogitytsyjen pikkujouluun, mutta se nyt ei oo iso huoli. Joku musta mekko ja korkonilkkurit. Tuskaa tässä aiheuttaa lähinnä pakkaaminen, eli se että vaatteet pitää päättää etukäteen eikä vasta minuutti ennen ovesta syöksymistä.
2. Lauantaina edessä olevat ystävän häät Suomenlinnassa aiheuttavat jo hieman enemmän päänvaivaa, mutta onneksi vain asusteiden osalta, mekko löytyy jo ja se on tuo kuvassa oleva H&M Bib-malliston ruusuinen kotelomekko. Siinä on taskut, ihanaa! Mutta tässä nyt kovasti pohdin, että millaiset korut ja minkä väriset kengät ja laukku tuon kanssa. Olisiko ok piristää tuota punaisilla kengillä? Muita ehdotuksia? Ja kai näin talvihäihin mustat sukkahousut? Mutta miten peittävät? En ole ksokaan ollut talvihäissä. Hopean vai kullan väriset korut?  Onko musta neuletakki lämmikkeenä liian synkkä? Auttakaa mua ja heitelkää ajatuksia ja ehdotuksia.
3. Mitä ihmettä mä puen mun omille synttäreille?! Ostin viime viikolla ihanan paljettimekon, joka olis kyllä kaivannut pienen nesteenpoistokuurin ennen kuin olis parhaimmillaan (miten perus ämmäostos, hieman liian pieni mekko ihan vaan siks kun oli alennuksessa, ihana ja viimeinen kappale :D) ja nyt veikkaan että se ei kyllä kauheen nätisti sujahda päälle viikonlopun kaksien bileiden jälkeen. :P

Mutta aatelkaa hei, tää on jo mun toinen kukkamekko tänä vuonna! Keväälläkin edustin yksissä häissä H&M ruusumekossa, pyllyvako leuan alla. Onko minusta siis hyvää vauhtia tulossa varsinainen Hyacinth Bucket? Vai olenko vain löytänyt hääjuhlatyylini, taskuilla varustetut kukkamekot. :D

Hieman vo sitten olla väsynyt ämmä ensi tiistaina, kun takana on muutaman päivän sisällä kolmet juhlitut juhlat. Huhhuh.

Mä en nyt oikein tiedä mitä ajattelisin. Kävin nimittäin tänään siellä ihotautilääkärin vastaanotolla eräässä yksityisessä lääkärikeskuksessa ja sen tapaamisen jälkeen olen ollut mm. pöyristynyt, ihmettelevä, kauhistunut, epäröivä, pelokas, hämmentynyt ja epätietoinen. Pillahdin jopa pieneen itkuun kun seisoin vartti lääkärikäynnin jälkeen apteekin ulkopuolella satasen maksanut sekava läjä lääkkeitä kassissani.

Ja ei, kyse ei ole mistään sellaisesta, että olisin kuullut lääkäriltä jotakin kamalia uutisia. Sekavat fiilikset johtuivat nimittäin ennemminkin siitä, että en saanut lääkäristä irti mitään (jos ei sitä reseptipinkkaa ja pahaa mieltä lasketa) ja kuinka tylysti koin tulleeni kohdelluksi.

Olen tottunut lääkärissä käydessäni siihen, että tohtori edes jollakin tavalla tutkii potilastaan lähempää kuin vilkaisemalla pari kertaa nopeasti päin reilun metrin etäisyydeltä. Juu, en toki odottanut, että mennessäni valittamaan ihoni kuntoa lääkäri tunkisi tikkua nieluuni tai kurkkisi korviini, mutta luulisi nyt, että ne potilaan valittamat paikat tutkittaisiin edes silmämääräisesti. Tätä valkotakkia ei sen sijaan kiinnostanut vilkaista esimerkiksi kainaloani jonka kerroin oireilleen rajusti jo pari kuukautta.

Ainoa kommetti jonka sain koskien kainaloitani ja deodorantteja oli, että “no kuule, käsidesi käy ihan hyvin deodorantista! Siinä on spriitä, niin se tappaa kaikki pöpöt ja pitää hajun poissa.” Aha, okei… Mitään enempää selitystä en minun mielestä oudon kuuloiseen asiaan saanut vaikka koitin kysyä. Ei kyllä nyt ihan heti tulis mieleen heittää näihin kutiseviin ja välillä aukinaisiin koloihin käsidesiä!

Kuvaillessani oireitani, yritin samalla näyttää hänelle muutamaa pahimpien päivien kasvokuvaa kamerastani, mutta nainen ei ehtinyt niitä vilkaista kiivaalta reseptin kirjoitukseltaan. Ainoat kysymykset jotka hän minulle esitti, oli että mille olen allerginen, mitä lääkkeitä syön ja millä puhdistan kasvoni. Kun kerroin nykyisen kasvojenpesuaineeni nimen (aco, cliniderm) tokaisi hän lähes vihaisen kuuloisesti, että “sun kuuluis puhdistaa vaan pelkällä perusvoiteella!”. Ok, ohjeita olen täältä hakemassakin, mutta niitä voi esittää vähän eri sävylläkin kuin syyttävällä.

Ensin hän oli kirjoittamassa minulle jotain sieni-infektiolääkettä kunnes lääkkeiden yhteisvaikutuksia tarkastaessaan totesi, ettei se minun normaalilääkitykseni kanssa sovikaan. Sitten hän hakkasi minulle neljä liuskaa reseptejä kertoen kirjoittamistaan aineista todella nihkeästi, lykkäsi ne ja laskun kouraani ja sanoi, että “eiköhän näistä jonkin nyt pitäisi tehota”.

Yritin vielä esittää hieman kysymyksiä. Onko mitään veikkausta, että mistä tämä voisi johtua? Onko tämä jokin tulehdus, sairaus, allergiaa vai mitä?  “No kaipa se jotain allergiaa on”, oli vastaus. (no miksi sitten se ensin ajateltu sieni-infektiolääke???)  Sitten  se sulki suunsa tiukaksi viivaksi tehden hyvin selväksi, että käynti oli nyt sitten siinä.

Apteekissa sitten yritettiin yhdessä farmaseutin kanssa selvitellä että mitenkähän se lääkäri on mahtanut ajatella mitäkin troppia käytettävän. Kun resepteistäkin puuttui monella kohtaa kunnon ohjeet ja minulle tohtori ei ollut vaivautunut kirjoittamistaan tropeista ja voiteista sen kummemmin mitään oikein  kertomaan. Tällaisen setin se sitten kirjoitti:

• Aqualan L -perusvoide. Lapussa lukee vain “pitkäaikaisen ihosairauden hoitoon”. Eli läträän vissiin nassuun sen minä kerkiän.
• Ceridal perusvoide. (öljymäistä tavaraa). Tässäkin ohje vain, että “perusvoide pitkäaikaisen ihosairauden hoitoon”. Pitäiskö tätäkin nyt sitten survoa naamaan tuon Aqualanin lisäksi häh? Ei mitään käryä.
• Aerius-allergialääke “kutinaan aamuisin”
• Atarax -allergialääke “kutinaan iltaisin”  (miks kaks eri nappulaa kutinaan??)
• Kefeksin -antibiootti tabletit. Tämä kuuri ilmeisesti oli siksi, että kasvoissani on nyt ns. auki raavittuja kohtia. En oo ihan varma. Onkohan tää oikeasti ihan tarpeellinen.. ahdistaa antibioottien syönti.
• Oftan Dexa-chlora -silmävoide. “max kahden viikon ajan”. Ok.. vähän samanoloista töhnää oonkin jo reilun viikon käyttänyt yleislääkärin määräyksestä. Ei kummempia vaikutuksia.
• Dalacin -liuos. “ohuelti aamuin illoin hoidettavalle ihoalueelle” Tästä ei kuitenkaan mitään mainintaa, että kuuriluontoisesti vain viikon tai pari vai niin kauan kuin törppö riittää vai miten. Ensin en edes tiennyt, että mitähän ihoaluetta tällä nyt sitten on tarkoitus sivellä, mutta pakkausselosteen perusteella “ei saa joutua kosketuksiin silmien kanssa..” päättelin, että ei tätä siis ainakaan luomille tarkoitettu, vaan kasvoille muuten. Kivasti vaan, siellä sanotaan myös, että “ei saa joutua kosketuksiin rikkoutuneen ihon kanssa” ja mullahan on siis melkein puoli naamaa auki. Ei sitten kertonut mitään kummempaa että missä vaiheessa tätä nyt sit pitäis käyttää. Ja kyseessähän on pakkauselosteen mukaan lääke keskivaikean tai vaikean aknen hoitoon…

Näiden lisäksi lääkäri vielä kehotti ostamaan Daktarinia, eli jotain sieni-infektion hoitoon tarkoitettua lääkettä. Tarkempaa ohjetta en saanut. Että mihin sitä olis pitänyt laittaa, ilmeisesti luomille. No apteekin täti puolestaan oli aivan ymmällään kun esitin asian ja sanoi, että hän ei kyllä uskaltaisi suositella kyseistä ainetta silmien ympäristöön. Että kaipaisi kyllä tarkempia ohjeita lääkäriltä. No en sitten enää sitä mömmöä hankkinut. Jännä juttu tässä on vaan se, että tuon mun silmävoiteen selosteessa sanotaan, että ei saa käyttää jos on jokin sienien aiheuttama tulehdus. Että jos se sitä sienilääkettä ajatellessaan mietti, että vois olla jokin sieni-infektio, niin miksi sitten laitetaan toista jota ei saisi silloin käyttää? En tajua. Ja jos sit kuitenkin kyseessä on “joku allergia”.

Kaiken kaikkiaan jäi siis olo, että lääkäriä ei tippaakaan kiinnostanut mikä mua oikeasti vaivaa, vaan hän vaan kirjoitti tukon reseptejä asenteella, että “olipa se mitä tahansa, niin jollain noista se lähtee”. Ja tosiaan mitä niistä turhaan potilaalle mitään selittämään, että miksi mitäkin määrätään. Apteekissa sitten kysytään, että “otatko näitä kaikkia?”. mitä mä nyt siihen osaisin sanoa muuta kuin että joo. Eikö se ole sen lääkärin homma kertoa mitä tarvitaan. Mutta tämän kalliiksi tulleen lastin kohdalla on kyllä olo, että onko nää kaiki nyt tosiaan tarpeellisia kerralla. Vähän antibioottia ja kortisonia ja lisää antibioottia kaikkia vaan päällekäin.

Eli. Pahoittelen tätä todella kuivaa farmakologista avautumistani, mutta piti vähän purkaa. Lopputulos on siis, että ei vieläkään mitään käryä, mikä mun naamaa, silmiä ja kainaloita vaivaa, mutta troppeja on niin että pelottaa ja epäilyttää. Hip huraa! Kylläpä on hoidettu olo. Lähden nyt rätväämään rasvoja ja liuoksia naamaani.

(Oon niin satavarma, että mun tuurilla nää kaikki yhdessä tekee sen, että mä vaan saan pelkkiä harvinaisia haittavaikutuksia. Mun silmänpaine nousee, näkö sumenee, ripuloin viikon, saan entistä pahemman ihottuman, genitaalialueen kutinan, maksatulehduksen, karvatuppitulehduksen ja niveltulehduksen. Ai miten niin luen kauhulla haittavaikutukset!? :D )

Huomenna toivottavasti jo jotain pukeutumisaiheista lätinää taas vaihteeksi. Tänään oli niin kivat vaatteet päällä, että ne ratkaisee huomisenkin pukeutumispulmat. Täytyy siis pyytää jotain ottamaan pari kuvaa!

Meillä kaikilla on varmasti aina sillöin tällöin rumapäiviä. Kukaan muu ei huomaa mitään eroa, mutta omasta mielestä näyttää vähintään sata kiloa lihavammalta, 20 vuotta vanhemmalta ja kaikin puolin vaan kamalammalta kuin normaalisti. Mitkään vaatteet ei istu päälle ja olo on suoraan sanottuna ihan paska. Useimmiten nuo rumapäivät eivät kuitenkaan johdu mistään oikeasti päälle päin näkyvästä vaan ovat vain oman mielikuvituksen/hormonitoiminnan/v*****ksen tuotetta. Mutta mielikuvitusta tai ei, niin ihmistenilmoille meno on rumapäivinä aina yhtä tympeää.

Mutta mitenkäs sitten suu pannaan, kun rumapäivä iskee päälle ihan fyysisesti, niin että kamaluus näkyy kotoa kirkolle asti eikä uskalla laittaa edes mitään pakkelia peitoksi.  Mua katsoi torstaiaamuna peilistä niin karmea Quasimodo, että säikähdin itsekin. Saatoin vain kiitellä tuuriani, että karmea naama osui tyhjille lomapäiville eikä mihinkään julkista esiintymistä vaativaan työpäivään.

Edes kuvat eivät onnistu näyttämään totuutta niin karmivana, mitä se oikeasti oli. Molemmat silmäluomeni olivat turvonneet moninkertaisiksi, turvotusta oli myös alahulessa, silmänaluset olivat kuivat ja hilseilevät ja kasvot olivat kauttaaltaan pienten näppylöiden peitossa.  Kasvot myös kutisivat kauttaaltaan aivan kuin miljoonat muuraihaiset olisivat juoksennelleet ihollani.

 Ajattelin kyseessä olevan jonkin nopeasti ohimenevän allergisen reaktion, mutta kun kutina ja luomet eivät olleet eiliseen iltaankaan mennessä juuri rauhoittunee allergialääkkeiden syömisestä huolimatta, suuntasin päivystykseen. Sain sieltä toista, eritoten kutinaoireisiin tarkoitettua allergialääkettä,ohjeen sivellä naamaan 1% hydrokortisonia ja kehotuksen tulla kiireesti takaisin mikäli ilmenisi esim. hengenahdistusta tai kaulanalueen turvotusta.  Mitään sellaista ei onneksi kuitenkaan ilmennyt ja lääke ja voide yhdessä ovat hillinneet kutinaa ja luomienturvotuskin alkaa jo pian olla lähes kokonaan poissa. Mutta karmiva näppykasa tämä naama on edelleen ja sekä ylä-, että alaluomet ovat kuin karheaa ja kuivaa sementtiä.

Mitään aavistusta ei ole, että mikä tällaisen reaktion aiheutti. Jokin yliherkkyys-/allergiareaktio tässä mitä ilmeisemmin on kyseessä, mutta sen kun tietäisi, että mistä johtuva. Olen moniallergikko, mutta olen perinteisesti reagoinut itselleni sopimattomiin ruoka-aineisiin ja eläimiin lähinnä hengitysoirein ja turpoavilla sarveiskalvoilla. Iho-oireita ei ole juurikaan ollut, varsinkaan kasvoilla. Yhden kerran aiemmin on silmäluomeni reagoineet samanlaisella kuivumisella ja sen aiheuttajaksi jäljitin sitten YSL:n vuosia käytössäni olleen valokynän. Oireet katosivat heti, kun nakkasin kynän roskikseen.

Jollekin kosmetiikkatuotteelle herkistymiseltä tämäkin siis vaikuttaa. Olen nyt noin kolmen viikon ajan käyttänyt ELF:in mineraalimeikkejä jotka ovat itselleni uusi tuttavuus, muuten kaikki ennen tätä reaktiota käyttämäni tuotteet ovat itselleni jo vanhoja tuttuja. (mikä ei tosin sulje pois niiden mahdollista syyllisyyttä) Voisikohan syy siis olla ELF:eissä?

Tämä on nyt itse asiassa toinen kerta vähälle aikaa, kun näyttää siltä, että jokin kosmetiikkatuote on itselleni todella epäsopiva. Joskus reilu kuukausi sitten nimittäin kainaloni alkoivat kutista aivan vimmatusti ja toiseen kainaloon ilmestyi melko iso punainen ja kuiva läikkä. Kutina oli välillä niin karmivaa, että raavin kainaloni lähes verille. Meni melkein pari viikkoa ennen kuin tajusin lopettaa deodorantin (Garnier Mineral sensitive) käytön. En osannut ajatella oireiden voivan johtua siitä, sillä olin käyttänyt samaa dödöä jo kuukausikaupalla. Mutta kuinkas ollakaan, oireet alkoivat vähentyä heti kun jätin deodorantin kaappiin. (oli muuten hienoa olla helteellä pari viikkoa ilman deodoranttia.)

Olen nyt käyttänyt eri deodoranttia ja kutina on pysynyt poissa, mutta kuivat ja hilseilevät läikät eivät ole vielä kokonaan parantuneet. Yksi läikkä itseasiassa jotenkin ns. aktivoitui nyt tämän naamaoireilun kanssa yhtäaikaa ja kainalo taas hieman ns. aukesi. En tiedä voiko näillä asioilla olla jokin yhteys, mutta hieman kyllä hirvittää joka tapauksessa.

Nyt on tilanne siis sellainen, että en oikein tiedä mitä pakkeleita uskaltaisin naamaani laittaa. Ihan hetkeen en nyt varmasti yhtään mitään perusvoidetta kummempaa, mutta pidemmän päälle tällainen paljasnaama-look ei oikein vetele. Jotenkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa testailemaan mitä tähän kestää pistää.

Haluaisinkin nyt kuulla muiden kokemuksia kosmetiikkayliherkkyydestä ja sen aiheuttamista oireista. Miten tajusitte mistä tuotteesta oireet johtuivat? Miten pääsitte oireista eroon? Millaisia tuotteita nykyään käytätte? Ihan mitä tahansa ajatuksia mitä tämä aihe herättääkään, niin kirjoitelkaa ihmeessä kommenttiboksiin.

Elämässä joutuu aina välillä tekemään vaikeita päätöksiä joiden pähkäileminen on tehdä hulluksi. Vastauksen lukitseminen pelottaa, koska asian kanssa on elettävä tiiviisti pitkiäkin aikoja ja koko ajan arveluttaa josko nurkan takaa sittenkin kävelee vastaan jotain vielä parempaa kuin mitä jo valitsi.

Ja ei, minä en puhu nyt miehistä vaan silmälaseista.

Sain ensimmäisen kerran lasit jo kuusi vuotta sitten, mutta en vaan koskaan tottunut kakkuloihin ja tunsin kehysten olevan koko ajan tiellä näkökentässäni. Loppujen lopuksi ne vaan hautautuivat lipaston laatikkoon ja hajataitosta huolimatta jatkoin elämääni ilman. Nyt päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkiuduin näöntarkastukseen aikomuksenani hankkia lasit joita myös oppisin käyttämään.

Näöntarkastuksessa kävi ilmi, että kovin kummoisia voimakkuuksia en edelleenkään tarvitse, mutta silmälaseista olisi ehdottomasti hyötyä haja- ja kaukotaiton kanssa. Pientä piilokarsastustakin kuulema oli havaittavissa, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Vaikka asia ei minua aktiivisesti vaivaakaan esimerkiksi päänsäryn muodossa, niin totuus on, että silmäni joutuvat näyttöpätetyöskentelyssä ja kuvaushommissa melkoiseen rasitukseen korjatessaan virheitä eikä asiaan ole iän myötä luvassa ainakaan helpotusta. Optikon mukaan en arvitse laseja kaikenaikaa, mutta etenkin lähityöskentelyssä niistä olisi suuresti apua.  Nyt siis ajattelin olla järkevä ja hankkia lasit ja todella käyttää niitä ainakin lukiessa ja tietokoneella työskennellessä.

Mutta apuaaa! miten minä ikinä osaan valita ne joiden kanssa oikeasti halua olla. Vaikka en käyttäisikään laseja kokoaikaisesti, haluan saada sellaiset joiden kanssa pidän peilikuvastani.

Kovin monia kakkuloita en ole vielä ehtinyt edes sovitella, mutta näyttää vahvasti siltä, että joihinkin mustiin nörttilaeihin olisi kallistumassa. Vaikkakin yhdet huikeat kissalasitkin kiinnostavat. Mutta aion tehdä vielä lisätutkimuksia aiheesta. Pääsiäislomareissulla ehdin testailla muutamat lasit myös kotikonnuilla ja tykästyin ainakin näihin kuvissa näkyviin Ray Banin yksinkertaisiin kehyksiin.

Olisiko tällainen tyyli raadin mielestä aivan pöllö valinta? Lisää sovittelukuvia tulossa varmaan jahka taas saan aikaiseksi mennä testailemaan.