Nyt nähtävät kuvat ei kuitenkaan ole tältä päivältä, vaan reilun viikon takaa Helsingistä päivältä jolloin puut olivat vielä paljaat, mutta kesän tulon saattoi jo haistaa. Ihan pelkällä t-paidalla ei vielä uskaltanut lähteä liikenteeseen, mutta aurinko lämmitti hetkittäin todella lupaavasti. Seurana ja valokuvaajana oli maailman paras Iina, jonka luokse pääsen ilokseni jälleen ylihuomenna.

Oranssia, valkoista, värikkäitä raitoja! Ja vain yhden vaatekappaleen verran mustaa. Olen kulkenut ainakin puolikkaan sateenkaaren mittaisen matkan vaikkapa NÄISTÄ AJOISTA. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. Huono ehkä siinä mielessä, että kaupoista löytyy nyt paljon enemmän vaatteita joita himoita ja haluta kuin silloin, kun kaikki oli pelkkää mustaa.

Mietin sitäkin, että korreloikohan tuo väriasia jollain tavalla myös mielialani kanssa, sillä fiilis on ollut parin viime vuoden aikana nousujohteinen. Ehkä hieman hitaasti kiipeävä, mutta on kuitenkin menty selvästi valoa kohti. Olen alkanut päästä irti siitä tahmeimmasta suosta, jossa tarvoin muutaman vuoden sairauksien kanssa tapellessani ja vielä pitkään niiden jälkeenkin. Pelko oli aina läsnä ja mieli ahdistunut. Hyvätkin asiat menivät ohi ikään kuin huomaamatta, kun päässä pyöri yksi ja sama stressin ja pahan mielen kakofonia.

Nyt kun katson aikaa taaksepäin, niin huomaan, että vaikka edelleen olen välillä melkoinen stressipeikko, niin siinä missä aiemmin moniin vuosilukuihin leimautui huonoja juttuja, niin esimerkiksi viimeisen vuoden ajalta muistan hirveästi kaikkia ihania, hyviä ja huikeita tapahtumia ja asioita.

farkut-Lindex Generous (saatu), t-paita-Cubus, pellavajakku – Soft Grey, Ellos, laukku – Topshop, kengät -Vans

Toki se olisi ihan turhan suoraviivaista keittiöpsykologiaa, jos vertaisi vaatekaapin väriskaalaa päänsisäisiin sävyihin, mutta kyllä näillä jotain yhteistä siltikin on. Olen oppinut ottamaan hieman rennommin ja uskomaan myös hyvien asioiden mahdollisuuteen (melkoisella varauksella edelleen, mutta uskon silti). Samalla olen relannut myös tällaisten pintapuolisempien asioiden kuin vaatteiden suhteen. Ehkä mä sen vuoksi olen uskaltautunut laajentamaan skaalaani myös värien suhteen.

Hyviä muutoksia on siis elämässä tapahtunut ja mä toivon niiden jatkuvan.

Niitä kivoja muutoksia on tapahtunut myös mun kenkäkaapissa tänä keväänä. Olen nimittäin löytänyt uuden nimen suosikki kenkämerkkieni listalle ja se on Vans! Vielä pari kuukautta sitten en omistanut ainuttakaan paria kyseisen merkin kenkiä, mutta nyt multa löytyy noita huikeita tpssuja jo neljä paria ja siitä on kiittäminen naapuritontin Nataa, joka on aiheesta kiitettävästi blogissaan saarnannut.

Kuvissa näkyvät kirjavat upeudet löytyivätkin Natan kirppispöydästä maaliskuussa ja saivat minut suunniltaan ilosta. Olin nimittäin etsiskellyt juuri kyseisiä kenkiä jo edelliskesästä saakka nähtyäni ne yhdellä tytöllä ratikassa, mutta omaa kokoani ei enää löytynyt mistään. Ja sitten tuli Nata kirppiskamoineen ja yllätti iloisesti. Hiphei! Olen käyttänyt noita tossuja jo ihan hurjasti. Olen kulkenut itse asiassa viimeisen kuukauden ajan 80 % ajasta Vanseissa. Mun täytyy esitellä mun vaatimaton kokoelmani täälläkin!

Nyt täytyy kiitää.. mua tullaan noutamaan kesän ensimmäiseen grillaus sessioon anopin kesäasunnolle. Shortsit jalkaan ja arskat päähän. Illalla sitten viisukatsomoa! Ihanaa lauantaita kaikille!

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/05/18/keittiopsykologiaa/feed/ 1 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/05/17/tavataanko-tampereella-sunnuntaina/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/05/17/tavataanko-tampereella-sunnuntaina/#comments Fri, 17 May 2013 20:38:43 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9584 Huikkailinkin tuossa jo eilen, että olen menossa sunnuntaina Tampereen Pakkahuoneella pidettävään muotikirppistapahtumaan ja asiaan liittyy myös Olympuksen kamerat. Tässä nyt hieman tarkempaa infoa asiasta!

Muotikirppis on yhdeksän Tampereen AMK:n Proakatemiassa yrittäjyyttä tiimiyrityksissä opiskelevan, muodista kiinnostuneen nuoren naisen ideoima ja toteuttama tapahtuma. Yksi porukan jäsenistä on täältä Indiedaysistäkin tuttu 365 days with Ida -blogin Ida.

Muotikirppiksen Facebook-sivut ovat päivittyneet ahkerasti jo yli kuukauden ajan ja sieltä pääsee kurkkimaan esimerkiksi sneak peakejä paikalle saapuvista myyjistä ja tapahtuman yhteistyökumppaneista. Kaikki kirppispöydät oli varattu alta aika yksikön, joten sieltä luulisi löytyvän paljon mielenkiintoista ja muodikasta tavaraa. Myymässä myös muutamia tunnettuja bloggaajia kuten Nelliina ja tietenkin aiemmin mainitsemani Ida.

Muotikirppis ei ole tyytynyt pikkuiseen koulun jumppasalissa puuhasteluun, vaan projektiin on lähdetty kunnon meiningillä ja mukaan menoon on hankittu myös läjä mainioita yhteistyökumppaneita. Tarjolla on siis muutakin ihasteltavaa ja ihmeteltävää kuin 2nd hand -löytöjä.

Yksi Muotikirppiksen yhteistyökumppaneista on kameramerkki Olympus ja tässä kohti meikäläinen tulee mukaan kuvioihin. Monenmoista reissua ja yhteistyötä on tässä parin vuoden aikana Olympuksen kanssa tullut tehtyä (esim. viime vuoden kohokohta, Amorphis-kuvaus!)  ja Muotikirppiksellä pääsen jälleen mukaan Team Olympukseen. Olen nimittäin sunnuntaina heidän edustajansa kanssa esittelemässä kameroita ja vastailemassa aiheesta kiinnostuneiden kysymyksiin. Mulla onkin aina välillä ollut ikävä takaisin kameramyyntitiskin taakse (työskentelin fotoliikkeen myyjänä 5 vuotta!), joten olen tästä keikasta ihan innoissani. :)

Mulla on mukana myös läjä PEN-kameroilla kuvaamiani valokuvia mm. reissuilta ja bändien keikoilta, joten kameroiden tuottamaa jälkeä pääsee tarkastelemaan ihan printeistä. Jos siis kameran hankinta on ajankohtaista, niin kannattaa tulla moikkaamaan mua! Ja vaikka ei olisikaan, niin tulkaa silti. :)

Luvassa on hyviä tarjouksia kuvassa näkyvistä Olympus-tuotteista ja ne tarjoaa verkkokauppa Topshot.fi. 

Tuolla Pakkahuoneella on vain esittelykamerat mukana, joten sieltä ei voi kameraa mukaansa ostaa. Tilauksia kuitenkin otetaan vastaan ja tarjoukset ovat sitten voimassa tietenkin myös tuolta verkkokaupasta tilatessa. Kuvassa on hintojen kohdalla vielä kysymysmerkkejä, sillä tarjoukset julkaistaan vasta huomenna eli lauantaina. Blogin FB-sivulle ainakin nuo heitän jahka saan tiedot. EDIT: Kuva vaihdettu, nyt hinnatkin näkyvissä!

Mut siis tiivistettynä: sunnuntaina Tamperella kirppislöytöjä, kameroita, kahvia ja pullaa ja muuta mukavaa, tulkaa mukaan!

Mitään kronologista järjestystä en kuitenkaan jaksa ylläpitää, sillä tänään tekee mieli julkaista eilisen kuvat muutamien aiempien jäädessä vielä odottamaan vuoroaan.

Mittarilukemat kipusivat eilen sen verran reippaiksi, että uskalsin ensimmäisen kerran tänä keväänä jättää takin kotiin ja nappasin käsilaukkuun varulta vain kevyen neuletakin, joka kyllä sekin jäi käyttämättä.

Tässä ekassa kuvassa näkyy hyvin tuo uusi laukkuni, jonka bongasin Campadrelta jokunen viikko sitten. Minulla on mielestäni ihan hyvä kokoelma käyttökelpoisia arkikäyttöön sopivia nahkalaukkuja, mutta yhden tarpeen olin silti viime aikoina huomannut. Tajusin nimittäin jokin aika sitten, että kaikki isot laukkuni olivat enemmän tai vähemmän sellaisia rentoja ja ryhdittömiä säkkejä, vähän niin kuin kantajansakin. Suurimman osan ajasta habitukseeni toki sopiikin parhaiten olalla rennosti roikkuva kassi, mutta aina toisinaan sitä on huomannut kaipaavansa sitä ryhtiä edes kantamalleen käsilaukulle.

Kaipasin siis yhden arkipäivän tavarat sisäänsä nielevän veskan, joka olisi astetta siistimpi, ryhdikkäämpi ja pelottavasti sanottuna ehkä hieman aikuisempi. (joo, ikä ei tule yksin. Ikä tulee pikkusievän käsilaukun kanssa) Niinpä minä sitten päädyin tilaamaan itselleni tuollaisen hitusen virallisemman ja naisellisemman italialaisen nahkaveskan kullanvärisillä yksityiskohdilla, kun sattui Campadressa eteen hyvän matkaa alle satasella.  Kyseessä oli sen verran hyvä diili, että päätin hetkeni tulleen ja etenin käsilaukun mitan verran kohti aikuisuutta.

Mitään joka päivän luottolaukkua tuosta ei tule, mutta toimii loistavasti päivinä jolloin hartiat ovat liian lysyssä estääkseen säkkimäistä olkalaukkua putoamasta. Niinä päivinä hämätään olemukseen ryhtiä kantamalla aikuislaukkua Muumimamman tapaan.

Käsilaukun kullanväriset metalliosat saivat seuraa Lindexin puseron olkapäitä koristavista kultaisista vetoketjuista, rauhanmerkin ja ristin yhdistävistä korviksista ja kirpparilta löytyneestä rannerenkaasta.

pusero-Lindex/housut-H&M Mama/balleriinat-Ellos

Oikeasti jouduin lymyämään koko päivän sisällä näytön kelmeässä valossa, mutta viiden minuutin kuvaussession ajan ehdin nautiskelemaan auringosta firmamme takapihalla. Yritin kyllä miettiä olisiko töistäni mitkään sellaisia jotka voisin hoitaa läppärillä ulkosalla. Ehkäpä väännän huomenna laskuja ja suunnittelen tulevan viikon koulutuskeikkaa sisätilojen sijaan ulkona auringossa..

Aurinkoiset kuvat nappasi jälleen kerran työkaverini Nelly, mutta pikainen kökkö värien ruuvaaminen menee ihan minun omalle häpeälistalleni.

Johtuikohan siitä, että olin itse pukeutunut tuona päivänä juurikin mustaan, valkoiseen ja oranssiin, että ihanaan neuletakkiin pukeutunut Mariam kiinniti huomioni Helsingin Punavuoressa. En ole koskaan ollut suuri farkkupaitojen ystävä, mutta tätä Mariamin asua katsellessa sekin alkaa näyttämään kovin houkuttelevalta. Plussaa vielä älyttömän makeista aurinkolaseista!

Mariam kertoi tyylinsä olevan yleensä hyvin minimalistinen ja androgyyni ja hänen pääasiallisen värinsä olevan musta. Hänelle oli kuitenkin käynyt tuona päivänä samoin kuin itselleni, että auringon paiste oli sekoittanut pään ja saanut pukemaan päälle sekä valkoista, että kirkasta väriä.

Porin kävikseltä bongasin kivaan baseball-rotsiin pukeutuneen Nooran, jonka korvissa killuneet papukaijakorvikset toivat ihanasti mieleeni oman ala-asteaikaisen korvakorukokoelmani kaikkine ysäriklassikoineen.

Noora itse kuvaili tyyliään sekoitukseksi kaikkea kivaa ja värikästä fiiliksen kallistuessa toisinaan androgyyniksi ja toisinaan tyttömäiseksi.

Mitä kuvallisiin asioihin tulee, niin tämä kuva on näistä ottamistani kamppiskuvista ehdoton lempparini tuon ikkunaheijastuksen vuoksi!

Suloisen Sinin harmaa kauluksellinen mekko toi kaukaisesti mieleeni entisaikojen Lotat. Mekon, sukkahousujen ja kenkien monotoninen värimaailma sai kivan piristyksen iloisen keltaisesta myssystä ja aurinkoisesta hymystä.

Sini kertoi olevansa tyttömäisestä tyylistä pitävä kirpparihai, joka tykkää murretuista sävyistä ja rakastaa kaikkia erikoisia sukkahousuja.

Näitä katumuotikuvia voi selailla enemmän tuolla Olympus-kampanjasivulla, missä voi tykätä lempparikuvistaan ja osallistua samalla PEN mini E-PM2-kameran arvontaan. Samanmoisella kameralla on kuvattu kaikki kamppiksen huikeat kuvat. Myös Olympus Finlandin FB-sivulta löytyy arvonta, jonka palkintona on myöskin PEN mini!

Omat aiemmin julkaisemani kuvat löydät TÄÄLTÄ.

PS. Tulevana sunnuntaina järjestettään Tampereen Pakkahuoneella muotikirppis ja tapahtumassa mukana myös Olympus kameroineen ja heidän messissä minä! Tästä kuitenkin lisää infoa vielä ennen sunnuntaita!

En juurikaan pistä toiveita siihen, että pyörä koskaan löytäisi enää takaisin luokseni, joten aloin heti tsekkailemaan, että minkäslaisen sykkelin sitä seuraavaksi hommaisi. Ennen kuin kuitenkaan kerron haaveistani haluan omistaa pienen hetken kaikille elämäni polkupyörille jotka ovat minua kuljettaneet. Tässä siis kertaus elämäni kaksipyöräisistä:

Ensimmäinen pyöräni ostettiin minulle, kun olin muistaakseni kolme-vuotias. Se käytiin isin kanssa yhdessä ostamassa ja sain kuulema itse kaupassa henkäistyä myyjälle asiani hyvin monisanaisesti. “Kerropa Veera sedälle, mikä se oli se sinun asiasi” “……*syvä hengenveto* pyörä!” En muista polkupyörän merkkiä, mutta se oli punainen ja sen rungossa kirmaili pikkuinen pupu. Siksipä se saikin nimen pupupyörä. Aluksi se kuljetti minua hiekkaista kotikatuani pitkin kahden apupyörän avustamana, mutta ehdimme hurjastella myös ilman apurattaita niin kuin isot tytöt tekevät.

Pyörä nro. 1

Muistan vieläkin sen aurinkoisen kesäpäivän jolloin heitimme hyvästit apurattaille. Ensimmäinen yritys päättyi pihassamme olleeseen pensaaseen setäni tuupattua minulle vahvat alkuvauhdit. Toisella yrittämällä poljin pitkälle toiseen päähän kotikatuamme ennen kuin tajusin kääntyä katsomaan setääni jonka kuvittelin edelleen pitävän tarakasta kiinni. Siellä se vilkutti satojen metrien päässä postilaatikon vieressä jolloin itsevarmuuteni loppui ja kaatua kellahdin soratielle. Mutta siitä se sitten lähti homma käyntiin ja sama pikkuruinen pyörä kuljetti minua aina ekaluokalle saakka, koska olin itsekin niin kirpun kokoinen.

Pyörä nro. 2

Olisikohan ollut ensimmäisen luokan kevät, kun pupupyörästä vihdoin loppui mitat koululaiselle ja pääsin valitsemaan uutta. Tuohon aikaan oli olemassa vain yksi ainoa oikea väri ja se oli tietenkin vaaleanpunainen. Pari seuraavaa kouluvuotta poljinkin sitten helmiäisen hohtavalla vaaleanpunaisella vaihteettomalla Nopsalla. Ja sinne kouluun kuljettiin polkupyörällä oli sitten kesä tai talvi. Monet kerran muistan harmistuksen itku kurkussa työntäneeni polkupyörää sohjossa renkaiden lakattua pyörimästä kunnolla nuoskalumen pakkaannuttua lokasuojan ja renkaan väliin.

Pyörä nro. 3

Kolmannen tai neljännen luokan korvilla pääsin vihdoin vaihteiden makuun, kun siirryin pituutta saneena ensimmäistä kertaa lasten pyöristä ns. tyttöjen pyöriin ja Valitsin alleni valko-violetin Tunturin jossa oli huimat kolme vaihdetta. Muistan, että jollain ihailemillani isommilla tytöillä oli samaa pyörää hieman isompana ja seitsemällä vaihteella. Tunsin samaan aikaan pientä kateutta, mutta myös ihanaa yhteenkuuluvutta heidän kanssaan. Polkupyörän keväthuolto oli aina tärkeä isän kanssa yhdessä tehtävä juttu ja tunsin itseni todella osaavaksi saadessani itse öljytä pyörän ketjut.

Pyörä nro. 4

Hyvin palvellut Tunturikin kävi pieneksi ja kuudennen luokan syksyllä koitti vihdoin ensimmäisen ns. aikuisten pyörän aika! Siinä vaiheessa käyräsarvet olivat kova juttu ja olinkin sellaisia jo pidemmän aikaa hinkunut, joten kippurat oli saatava. Ja ei kai nyt enää mitään jalkajarruja, ne on pikkulapsille. Valkoista ja vaaleanpunaista yhdistäneella kippurasarvisella ja seitsemän vaihteisella Helkamalla ajoinkin sitten ketjut kitisten aina lukion alkuun saakka. Helkama kuitenkin ehti kokea melkoisen ulkonäön muutoksen keksittyäni, että haluan maalata sen. Niinpä automaalari isäni neuvojen, työvälineiden ja avun ansiosta pyörä sai pintaansa kirkkaan keltaisen maalin ja päälle vielä käsin pensselillä taiteiltuja violetteja pikkuisia kukkasia. Jälkeenpäin ajateltuna väri ja kuviointi toi mieleen Vuokkoset terveyssidepakkauksen. Mutta olipa uniikki ja itse tehty!

1. Tunturi Bella, 2. Nopsa Classic, 3. Pelago Brooklyn

Pyörä nro. 5

Helkama-raukasta alkoi aika jättää. Vaihteet tai jarrut toimineet enää kunnolla vaikka kuinka koitti korjailla, ja ennen kaikkea kippurasarvinen kaupunkipyörä oli jo ihan out, joten lukion ykkösen syksyllä tuli aika kinuta itselle maastopyörä. Cooleinta oli tietenkin hankkia ns. poikien mallinen tankopyörä, mitä hankkiessa ei tietenkään tullut miettineeksi sitä kuinka monta kertaa tulevaisuudessa tulisinkaan näyttämämään ohikulkijoille alushousujani heittäessäni minihame päällä jalan satulan yli kivutakseni kyytiin. Mutta ei silloin mistään hienostuneesta naisellisuudesta välitetty, poikien maastopyörä nyt vaan oli jotenkin paljon katu-uskottavampaa ja hienompaa kuin vaikkapa mummopyörät. Vuonna 1997 hankitusta mustasta Nishikistä tulikin sitten se pyörä jonka menettäminen kirpaisi kaikkein eniten, sillä sen kanssa me lukion jälkeen muutimme yhdessä uuteen kaupunkiin ja aloitimme opiskelijaelämän.

Pyörä nro 6.

Kun rakas haalistunut, mutta edelleen hyvin palvellut pikkuhousujenpaljastelija-Nishikini sitten joskus kuutisen vuotta sitten varastettiin, pääsi minulta itku. Se oli mulle niin rakas. Se oli rotjake jo niin vanha, ettei vakuutuksestakaan tainnut irrota enää juuri mitään, joten seuraava ajopeli oli hankittava asenteella “joku suht. edullinen nyt äkkiä” ja jostain tarjouksesta mukaani lähti punainen tylsä Nopsa Yazzy jonka kanssa ehdimme taivaltaa vain vajaat pari vuotta ennen kuin sekin vietiin. Tässä kohti tosin olin ennemminkin vain iloinen, sillä en pitänyt pyörästä oikeastaan lainkaan, joten olin innoissani päästessäni valitsemaan uutta.

Pyörä nro. 7

Olin fiksuna maksanut jonkun muutaman kympin hintaisen lisäturvan, joka kattoi vakuutuksen omavastuuosuuteni, joten sen ja Nopsan suht nuoren iän ansiosta sain tuosta kökkö-Nopsastani ihan hyvät eurot vielä takaisin. Löysinkin sitten sisälläni asuvaan pikkutyttöön vedonneen helmiäisvaaleanpunaisen Raleigh-merkkisen peruspyörän sopivasti sellaisella hinnalla, että sain sen hankittua vakuutusrahoilla. Eli pyörä ikään kuin vain vaihtui mieluisampaan. Ainoa pyörävarkaus, joka on ilahduttanut.

Nyt kuitenkin joku pitkäkyntinen päätti, että minun ja vaaleanpunaisen hattarani yhteiset matkat on poljettu ja erotti meidät toisistamme. Nyt ei enää tässä kohtaa vakuutuksesta tipu penniäkään, joten hankintabudjetti ei ole oikein kohdallaan. Siitä huolimatta halusin vähän haaveilla ja miettiä, että jos ei tarvitsisi miettiä kustannuksia, niin millaisen pyörän minä haluaisin seuraavaksi lenkiksi tässä elämäni pyörien ketjussa.

Kuten edellä kuvailluista kertomuksista voi lukea, niin kunkin ajan trendit ovat olleet vahvasti läsnä valinnoissa. 80- ja 90-lukujen vaihteessa kaikilla oli Nopsa tai Tunturi. Muita merkkejä ei ainakaan meidän koulun pyörätelineissä juuri näkynyt. Käyrät sarvet, poikien maastopyörä, paluu jalkajarruun jne. Kaikki liikkeet ovat vahvasti kulkeneet vallitsevien pyörätrendien perässä eikä ainakaan merkkiuskollisuutta ole näkynyt.

Nyt kolmekymmentäyksivuotiaana tunnustelin sisintäni ja tajusin haluavani hyvin yksinkertaisen perus naistenpyörän, ehkä jopa klassisen mummiksen. Kollaasissa muutama pikaisella netin selailulla silmiini osunut lemppari, jotka kaikki kuitenkin ovat tämän hetkisen budjettini uloittamattomissa. Siispä taidankin taas illalla kääntyä sellaisten sivustojen puoleen kuin tori.fi tai huuto.net. Pitäkää peukkuja, että jotain löytyy, sillä työmatka jalkaisin on on ihan plääh.

Millainen on ollut tai olisi sinun elämäsi polkupyörä?

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/05/15/elamani-kaksipyoraiset/feed/ 6 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/05/14/porissa-bongattuja/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/05/14/porissa-bongattuja/#comments Tue, 14 May 2013 13:22:57 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9552 Olen mukana Indiedaysin ja Olympuksen yhteistyökampanjassa, jossa meidän bloggaajien tehtävänä oli ikuistaa kaduilla kohtaamiamme persoonallisia tyyliniekkoja lainaksi lähetetyllä Olympus PEN E-PM2 kameralla. Kuten blogista on jo aiemmin käynytkin ilmi, niin itse olen kuvannut kaikki työn ulkopuoliset kuvat Olympuksen PEN-vehkeillä jo lähes parin vuoden ajan, joten kokemusta noista mikrojärkkäreistä on ehtinyt kertyä jo melkoisesti.

Siinä missä aiemmin en jaksanut raahata järeää peilijärkkäriä  vapaa-ajalla mukanani, eikä pokkarien ominaisuudet olleet riittävät, kulkee näppäränkokoinen minijärkkäri kassissani nykyään lähes aina. Jopa pikkuinen iltalaukku vetää kevyesti kameran ja pari objektiivia. Noista kameroista olen ajatellut kirjoitella vielä ihan erikseen., minulla on nimittäin tällä hetkellä kotonani kaksi eri PENiä, joten voisin tehdä niistä hieman vertailua.

Mutta siihen postauksen pääaiheeseen siis! Minkälaisia tyyppejä mä oikein kameran eteen bongasin? Tässä ensimmäinen kolmen satsi, jonka kuvasin Porissa. Toinen kolmen kuvan sarja luvassa vielä myöhemmin tällä viikolla.

Nämä minun kuvaamani kuvat löytyvät kymmenien muiden katumuotikuvien seasta tuolta kamppissivustolta. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä tykkäilemässä omista suosikeistaan ja osallistua samalla arvontaan, jossa palkintona on näidenkin kuvien taltioimisessa käytetyn kaltainen Olympus PEN E-PM2 -kamera! Tykätä voi ihan niin monesta lookista kuin haluaa, mutta muistathan arvontaa osallistumista varten sitten täyttää kertaalleen sen kuvasta tykätessä aukeavan kilpailulomakkeen!

Kuvia on lisätty sivustolle useamman viikon ajan ja jokaisen viikon tykätyin kuva osallistuu kaksiviikkoiseen finaaliin, jonka voittavassa kuvassa esiintynyt tyylikäs tyyppi ja hänen kuvaajansa saavat myöskin nuo PEN minit itselleen.

Olin itse asiassa juuri jututtamassa muutamaa naista näiden kuvausten tiimoilta, kun tuo komea nuorimies, Joona, ilmestyi näköpiiriin. Jokaisen paikalla olleen välitön reaktio oli, että “tuo on saatava kuvaan!”.  Arvaatteko mikä oli asia joka ensimmäisenä kiinnitti minun huomioni? No tietenkin nuo kenkien ja käärittyjen lahkeiden välistä pilkistävät raitasukat! Minun käärityt lahkeet + sukat -intoiluahan on ehditty nähdä täällä blogin puolella melkoisesti.

Mutta ei se olleet pelkät sukat mitkä tekivät Joonasta loistavan kuvauskohteen, se oli ihan tuo koko samaan aikaan rento ja supertyylikäs kokonaisuus, joka kiinnitti tyttölaumamme huomion. Joona itse kertoi pukeutumisessaan olevan tärkeintä vaatteiden mukavuus, mutta uskaltaisin väittää, että herralla on kyllä myös nuo harkitut yksityiskohdat hallussa, sen verran hyvin passaa kaikki palaset tässäkin asussa yhteen.

Keltaista Kånkenia kantaneen Hannan asussa tykkäsin erityisesti tuosta värien yhdistelystä. Khakivihreä, viininpunainen ja keltainen eivät ajatuksen tasolla kuulosta itseäni viehättävältä kombolta, mutta tuolla tavoin mustalla rauhoitettuna nuo värithän toimivat yhdessä aivan loistavasti! Aina oppii näköjään uutta, kun katselee toisten tyylejä.

Hanna kertoi pukeutumisidoliensa olevan pääasiassa miehiä ja tyylikkäimmät tyypit löytyvät kuulema brittimuusikoista.

Eerika oli mätsännyt käsilaukkunsa huikeisiin niittiballeriinoihin jotka minäkin kelpuuttaisin kaappini koska vain. Nainen tunnusti olevansa kaltaiseni kenkäfriikki ja shoppailija, joka löytää ostettavaa lähes kaikkialta. Ja koska vaatteita ja kenkiä löytyy kotoa hurjat määrät, on hän kuulema järjestellyt ne kaikki värikoordinoidusti! Voisinkohan mä palkata mimmin järjestämään minunkin vaatehuoneeni?

Niittikenkien lisäksi toinen todella kiva yksityiskohta Eerikan asussa oli hänen kaulakorunsa, joka oli kuin pieni lasipurkki täynnä helmiä. Ympärillä olleet kaverit kertoivatkin erilaisten kaulakorujen olevan hyvin usein toistuva elementti Eerikan tyylissä.

Kaikkia kilpailussa mukana olevia kuvia pääset siis katselemaan ja äänestämään TÄÄLLÄ!  Jos haluat tuplata mahdollisuutesi voittaa tuo kamera, niin Olympus Finlandin FB-sivuilla arvotaan toinen samanmoinen. Osallistu ihmeessä TÄÄLLÄ!

Eilen kyselin fb-kavereiltani, että montako mehujäätä yhden päivän aikana on liikaa. Tänään mietin, että monetko herrainkengät on liikaa. Ainakin mehujäiden kohdalla kannustettiin, että mitä enempi, sen parempi. Haluan uskoa saman vastauksen pätevän myös näihin sydämeni suuresti vieneisiin herraskaisiin kävelykenkiin.

Herrainkenkäjoukkueen uusin kiinnitys ei sekään ole kuitenkaan ihan tuore. Nämä Italiassa valmistetut Meliné-merkkiset kultatöppöset saapuivat minulle Spartoolta jo maaliskuussa, mutta odottelivat sään selkenemistä kiltisti laatikossaan. Ja tänään koitti se päivä, kun mitkään muut kengät eivät olisi sopineet asuun yhtä hyvin kuin tämä pari.

Kultaiset, mustat paljettiset, punaiset, leopardikuvioiset, beiget mokkanahkaiset ja …. Häh! Enhän minä nyt ainakaan äkkilaskemalta saa päähäni kuin viisi paria jotka täyttävät herrainkenkäkriteerit. Se ei ole kuin kaksi enemmän kuin eilen syömieni mehujäiden loppusaldo!

Ja kun nyt tällaisista jalkineista on kyse, niin pakko vinkata yksistä upeuksista. Monikin on ihastellut tuolla yläbannerissakin näkyviä Bronxin leopardikenkiä ja nyt silmääni osui yhdet melkolailla samanoloiset.

Nämä kissat löytyvät myöskin Spartoon valikoimista ja ovat merkiltään Belmondo.  Jos minulla ei vielä olisi ihania Bronx-leopardejani, niin nämä lähtisivät tilaukseen välittömästi. Mutta en sentään pysty perustelemaan itselleni miksi tarvitsisin kokokissakuvioisten lisäksi vielä mustalla kärjellä terästetyt kävelykengät. Joskus ne kenkienostoperustelut loppuvat jopa minulta. :D

Iinan ja Jonnan luottokirpparilta, eli Kaivarin Kanuunasta löytyi tällä kertaa tuo raidallinen, neulepintainen Z.I.P. -merkinen rento jakku.

Kuvissa se ei näy, mutta jakussa on langan seassa pikkuruisia paljetteja, jotka kimaltavat hillitysti valon osuessa sopivasti.

Tosiasiahan on, että jakku on hitusen pieni itselleni. Etupuskurin kohdalta tietenkin. Tulin peilaillessa kuitenkin siihen tulokseen, että koska koko on ok hartioista, eikä vaatesiis tunnu pahalta,voin hyvin käyttää tätä tuollaisena avonaisena. Iina komppasi vierestä, joten kävelin kassalle.

Olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että vaatteiden on oltava oikean kokoisia ja että liian pienet vaatteet ovat hirveintä mitä tiedän. Erilaisten jakkujen ja muiden edestä avoimien yläosien kanssa on kuitenkin tilanne usein se, että on parempi valita koko joka ei yletä kiinni, mutta on sopiva hartioista, kuin mennä hartioista ja hihoista liian suureen versioon sen vuoksi, että vaate ylettyisi ryntäiden ympärille. Etenkin, kun en koskaan tykkäisi edes pitää tuollaisia vaatteita kiinni.

Joku kyselikin juuri pari postausta sitten,että mahtuuko mun rakas nahkarotsi kiinni, niin voi sanoa,että ei ole mahtunut aikoihin! :D Mutta en luovu siitä silti. Ei siis sääntöjä ilman poikkeuksia. Mutta muuten kyllä kannustan karsimaan kaapista kaikki pienet vaatteet.

Muuten päällä oli tuona aurinkoisena helatorstaina aika tuttuja juttuja. Jo pariin otteeseen nähdyt vitosen H&M mama -pöksyt, paksupohjaiset Tamariksen mokkaballerinat, CK:n aurinkolasit ja Glitterin kaulakoru.

Nämä ihanat kuvat minusta nappasi Iina, joka on aivan ihailtavasti imenyt itseensä valokuvausoppeja, siihen malliin se jo ottaa huomioon valonsuuntia ja käyttää hyväkseen syväterävyyden tarjoamia mahdollisuuksia sommittelussa. Oon ylpee mun oppilaasta! :)

PR-toimisto Polhemin pressipäivässä minä innostuin sovittelemaan silmälaseja, kun taas Iina löysi tyyliinsä täydellisesti sopivan päähineen. Pokat JOOP!, niittilätsä muistaakseni Gina Tricot.

Minulla oli drinksu vielä kesken, kun Iina ja Mimmi jo ehdottelivat matkan jatkamista, siitäkö johtunee tuo tympeä ja huolestunut ilmeeni neiti Moukolan nappaamassa runway-kuvassa. Ei saa nainen rauhassa juoda lasiaan tyhjäksi, kun jo pitää kiiruhtaa. :D

Olin viemässä Iinuskaa jossain vaiheessa kierrätykseen, mutta harmiksemme UFFin laatikosta löytyi asian estänyt merkintä.

Hietalahdenrannasta löytyvästä kauneushoitola Miira C:stä löytyy kauneshoitolapalveluiden ja kosmetiikkatuotteiden lisäksi tätä nykyä myös suunnittelija ja stylisti Lalli Savolaisen putiikki. Lallin oman vaatemalliston lisäksi myynnissä on mm. noita kuvassa näkyviä herkullisen värisiä käärmeennnahkaclutcheja. Huikeita! Minulle kelpaisi erityisesti tuo oranssi. Käsilaukun mallinen käärme, paras käärme.

Pienempi veska olisi ollut tarpeen siinäkin tilanteessa, kun menetin hermoni keskellä katua huomattuani puhelimen löytämisen laukustani mahdottomaksi. Käänsin sitten koko laukun sisällön keskelle katua vain huomatakseni unohtaneeni puhelimen Iinan luokse.

YSL:n tarjoamalla aamiaisella tuoksuteltiin mm. heidän Manifesto-nimistä tuoksuaan jonka kauniiseen pulloon olin kiinnittänyt huomioni jo kaupassa. Myös pullon sisältö vaikutti varsin miellyttävältä. Saatiinkin sitä sitten pikkuiset pullot mukaammekin. Mulla on sääntö, etten saa ostaa hajuvesiä, koska niitä on hyllyssä jo niin monta, joten oli kiva saada tuollainen pieni uutuus tuomaan vaihtelua niihin omasta mielestä jo tylsiltä tuntuviin tuoksuihin.

Löysimme Iinan Audrey Hepburnmaiseen asuun täydellisesti sopivan auton! Tuon näköisen tytön kuuluisi todellakin huristella juurikin mintunvärisellä söpöllä minillä.

Kaivarin Kanuunaan suuntautunut kirppisreissu ei ollut täysi huti, sillä minun matkaani tarttui kiva raitajakku. Tarkempia asukuvia luvassa myöhemmin.

YSL:n meikkaajan ohjauksessa opin uusia niksejä mm. poskipunan käyttöön ja sain silmiini huikeat kissarajaukset.

Viikon aikana tuli maisteltua mm. todella kohteliaiden baarimikkojen väsäilemiä Sailor Jerry -drinkkejä sekä Miira C:ssä tarjoiltua vihersmoothieta. Perjantaina puolestaan duunikeikka oli niin ikävä, että jouduin syömään kuvaamani herkullisen jälkiruoan Ravintola Panimossa.  Mikä hirvittävä kohtalo. :D

Kotiin palattuani minua odotti paketti, jonka sisältö oli jotain upeaa. Sain nimittäin Olympukselta tuon makean alumiinisalkun PEN-kamerakamoilleni. Tuossa kuvassa olen tehnyt kolot vasta osalle tavaroista, mutta loppujen lopuksi pikkuinen salkku veti sisäänsä kamerarungon, kuusi objektiivia, laturin ja akun. Aikamoinen tilaihme! (Osa käyttämistäni Olympuksen kuvauskamoista on saatuja, osa lainassa ja osa itse hankittuja)

Ihan ilman ostoksia ei tästä viikosta selvitty vaikka en ruokakauppaa lukuunottamatta astunut jalallanikaan putiikkeihin. Kävi nimittäin niin, että onnistuimme Iinan kanssa ennen sängystä ylösnousemista vinguttamaan luottokorttia Nellyllä hänen bongattua alennuksesta himoamani Jeffrey Campbellin Brit-2-buutsit mustana. (kyllä, ne on ne samat, jotka ostin itselleni synttärilahjaksi ruskeana…)

Sopivasti oli vielä Indiedaysin ja Ostohyvityksen kampanja käynnissä, joten alennushinnastakin saadaan vielä hieman rahaa takaisin ja niinpä tilattiin meille tiimibuutsit. Laskeskeltiin, että taitaa olla jo meidän neljäs tai viides tiimikenkäpari.

Mun äidillä on aina ollut sanonta, että “tonni menee, kun tontilta poistuu” (tämä sai alkunsa markka-aikana), mutta näyttäähän tuo siltä, että ei tarvii kaivautua pois edes peiton alta onnistuakseen siinä. :D

Kaikin puolin aika kiva viikko!

PS. Mulla on ihan hirveästi kaikkea blogattavaa ja kuvia varastossa, missä välissä mä ehdin suoltaa kaiken tänne eetteriin!?!

Tilaisuudessa näki taas kasapäin tuttuja, mutta parasta seuraa olivat ehdottomasti alla olevassa kuvassa söpöilevät Iina ja Kaisa.

Itse näytöksestä ei valitettavasti ole juurikaan kuvia, mutta mallisto oli kyllä kaikin puolin mielenkiintoinen ja lumoava. Itse ihastuin erityisesti tuohon mustapohjaiseen värikkääseen kuosiin. Kyseisestä kankaasta oli tehty mm. yksi aivan ihana lyhyt jakku sekä tuossa alemmassa kuvassa näkyvä upeasti laskeutuva pitkä iltapuku.

Ehdinkin eilen jo jutella Mirkan kanssa josko yhdestä suosikkimekostani olisi mahdollista teettää oman kokoinen versio, nuo valmiskoot kun eivät yllä lähellekään omia tarpeitani. Ja onnistuu kuulema teettäminen, joten pitää ottaa ensi viikolla yhteyttä suunnittelijaan ja kysellä tarkemmin hintaa ym. Olisi nimittäin tuloillaan sellaisia juhlia joiden vuoksi voisi taas hyvinkin satsata upeaan mekkoon.

Jos tuo mallisto kiinnostaa, niin ainakin Pupulandiasta löytyy sen virallisia kuvia.

Näytöksen jälkeen saatiin nauttia vielä huikeasta voguing-esityksestä, jonka yleisölle tarjoili tanssiryhmä Fe’Fellas. Jätkät hurmasi ainakin minut ja Iinat ihan täysin muuveillaan ja asenteellaan.

Loppuun vielä oma asuni illalta. Olin pakannut kassini maanantaiaamuna klo 5 aamulla ihan silmät ristissä ennen kouluun lähtöä, joten sen sisällöstä ei kummoisia asuvaihtoehtoja löytynyt. Mammaosaston vitosen pöksyt ja paljettitoppi olivat ainoat vähänkään farkkuja ja t-paitaa edustavamman kombinaation mahdollistavat vaatekappaleet, joten vaatteiden valinta ei tuottanut juurikaanvaikeuksia.

Onneksi majoittajallani Iinalla on saman kokoinen jalka, joten nudet korkkarit löytyivät lainaan hänen kenkäkokoelmistaan. Iltalaukun virkaa pääsi toimittamaan YSL:n blogitilaisuudesta saatu kosmetiikkaa sisällään pitänyt pikkuveska. Kehuja keränneet hieman pitsimäisen näköiset korvakorut ovat mamman tuoma Rooman tuliainen.

Iinan ja Kaisan kanssa suoritettujen asukuvaussessioiden jälkeen mun ja Iinuskan tie jatkui lasien äärelle VinVin -viinibaariin. Siellä oli aika petollisen hyviä viinejä tai siltä se ainakin aamulla tuntui. :D

Viime talvena jostain kemuista palatessamme pääsi joku Iinan naapuri todistamaan kuinka minä onnistuin pimeässä rappukäytävässä kompastumaan rappusissa suoraan naamalleni ja tuli tarjoamaan apuaan. Viime yönä sitten minä puolestaan nostelin samoista rappusista ylös siihen sammuneen tyypin ja autoin kotiovelleen. Se taisi sattumoisin olla se sama mies joka oli sattunut paikalle minun kompuroidessa, joten nyt oli karma kohdillaan, apu kiersi takaisin ja olemme nyt tasoissa.

Kaikin puolin huikea ilta siis, mutta sitähän ne tuppaa aina tuon Iinuskan kanssa olemaan. Mä sanonkin aina Helsinkiin matkustaessani lähteväni Iinan luokse nauruterapiaan. Se nainen pidentää mun elinikää vuosilla.

Nyt alkaa bussi lähestyä jälkeen kohti kotia. Huomenna olisi vuorossa paluu töihin. Viikon lepuutus on tehnyt tehtävänsä kädelle, joten on toivoa että se huomenna kestää jo kamera- ja hiirityöskentelyn. Parempi olis, sillä tiedossa on mm. ruokakuvausta ja hääkuvausta.

Vaikka toisaalta olenkin iloinen siitä, että sain koulua taas tuon näytön verran eteenpäin, niin samalla olen vähän pettynyt. En ehtinyt tehdä näyttötehtävää niin hyvin ja monipuolisesti kuin olisin halunnut ja olin jotenkin varma, että olisin voinut reputtaa. Siispä minusta tuntuukin nyt, että rima oli liian matala, koska pääsin läpi ja eihän se matalan riman ylittäminen nyt juurikaan ilahduta. Ai miten niin olen vähän itsekriittinen? :D

Tämä itsekriittinen koululainen nautiskeli eilisen aurinkoisesta ilmasta rakastamissaan GT:n leohousuissa ja iki-ihanassa, mutta liian pienessä nahkarotsissa. Jälleen kerran asukuvia, olkaa hyvä!

Loppuun vielä kiva kisavinkki! Ihanista ulkomaanmatkoista haaveilevien kannataa klikata itsensä Rantapallon sivuille, sillä siellä on meneillään viinimerkki Yellowtailin kilpailu, jossa voi voittaa käsittämättömän 5000 € matkalahjakortin! Mä sekoisin ihan täysin, jos onni osuisi omalle kohdalle. Ääää! Mä tahdon matkustaa!

Tarpeisiini passeli kuvauspaikka löytyi Porin jokirannassa sijaitsevasta Ravintola Panimosta, jonka tiloja olin kuvaamassa juuri pari viikkoa aiemminkin. Siellä yhdistyi hyvällä tavalla samoissa tiloissa luonnonvalo ja keinovalo.

Muodostui siis hyvä win-win tilanne, kun menin sinne kamerani kanssa hästäämään. Minä sain aiheen koulutehtävään ja Ravintolan omistava kaverini lisää kuvia yrityksestään ja henkilökunnastaan. Alla muutamia esimerkkiotoksia.

Muru oli ystävällisesti mulle assarina toimien kuvissa esim. asiakkaan takaraivona tiskillä ja pyöräillen kotiin hakemaan sinne unohtuneen vara-akun. Urheasti se myös joi kaikki kuvausta varten lasketut oluet. Reipas poika!

Tuo reipas bloggaajan poikaystävä myös ikuisti minut sen kertaisissa vetimissäni panimon kuparisena hohtavien pannujen äärellä.

Oranssit pöksyt saatu Lindexin Generous -kamppiksesta, Bronxin leopardikengät hankin aikoinaan itselleni 30v lahjaksi ja jonkun random mustan teepparin päällä leuhottaa Ellokselta tilattu La Redouten pellavajakku.

Panimolla on ollut todellinen ilo käydä kuvaamassa, sillä sieltä ei ole koskaan tarvinnut lähteä nälkäisenä. Edellisellä kerralla Master Chefistä tuttu Matti taikoi eteeni maukasta makkaraa ja eilen herkuttelin helmikanalla.

Mikäli päädyt lähiaikoina Panimolle pöydän ääreen, suosittelen ehdottomasti kevätlistalta löytyvää veriappelsiinia ja mascarponevaahtoa yhdistelevää kielen mennessään vievää jälkkäriä!

Kiitos hirmuisesti kaikille osallistuneille. Aivan ihania kommentteja olitte jättäneet ja oli erityisen kiva huomata, että blogilla on niin monen ikäisiä lukijoita. Ikähaarukka oli pikavilkaisulla 13-65! Tulee itsellekin iätön olo. :)

Kyselin siinä tosiaan, että mitä toivoisitte lisää blogiin ja vastauksia oli laidasta laitaan: asukuvia, arkielämää, mielipidekirjoituksia, valokuvausjuttuja, kosmetiikkaa, lisää postauksia, sisustusta, Poria yms.

Pääasiassa fiilis oli, että tämä sillisalaatti passaa oikein hyvin. Asukuvissa alkoikin jo petraus ja kommenteistanne motivoituneena lupaan rohkeammin kirjoitella joistakin vähemmällekin huomiolle jääneistä aiheista.

Mutta, ne voittajat siis. Kaksi teistä on saanut juuri maanantaiaamua piristävää meiliä, ne ovat nimimerkit Mari ja Esberalda.

Vaikka tässä arvonnassa ei nyt onni olisikaan suosinut, niin aina kannattaa yrittää uudelleen. Olethan huomannut, että nyt on meneillään kilpailu, jossa voi voittaa S-ryhmän 100 € lahjakortin!
Osallistumaan pääset TÄÄLLÄ.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! Mä matkaan just ammattitutkinnon näyttötilaisuuteen. Jännittää. Pitäkää peukkuja!

Tänään kiskoin ekaa kertaa jalkaan jotain värikästä mistä fb:a ja Instagramia seuraavat lukijat ovatkin nähneet vilauksen jo aikoja sitten. Ja mistäkö oikein on kyse? No mun jo maaliskuun lopulla ostamista housuista, jotka olen nimennyt puutarhapöksyiksi!

Olin jo viime kesästä asti haaveillut överikirjavista kukkakuosisista housuista, mutta omassa hehtaaripersekoossaani sellaisia ei tuntunut löytyvän mistään. Kakki perus ketjukaupat kyllä ovat pullistelleet kaikenmaailman horsmahousuja, mutta koot on aina loppuneet siihen 42 paikkeille, joten olen saanut vain haaveilla.

Olin jo menettänyt toivoni oman kukkapuskan löytymisen suhteen, mutta sitten alakerrassani sijaitseva Muotiliike Bonita jakoi Facebookissa kuvan juuri saapuneista uutuuksistaan ja toivoni heräsi uudelleen. Eikä turhaan.

Tanskalaisen KjBrandin housut olivat kuosinsa ja värioksennuksensa puolesta täysin mieluisat, mutta mallissa oli hieman toivomisen varaa. Lahkeet olivat alunperin hieman lyhyemmät ja lahkeensuut leveämmät. Malli oli siis caprimitassaan pari astetta keski-ikäisempi eikä lahkeiden keveä lepatuskaan oikein iskenyt.

Ilokseni Bonitalta kuitenkin löytyi korjausompelupalvelu ja lahkeidensuusta muutama sentti käänteitä, joten housuja muokattiin lahkeista enemmän mieleisekseni. Pöksyihin saatiin siis ueampi sentti mittaa lisää ja puntteja kavennettiin polvista lähtien. Ja niin saatiin aikaan minulle passelit kukkahousut!

Tilanne on hyvin usein se, että isompia kokohaarukoita tarjoavat vaatemerkit on imagoltaan suunnattu hyvin erilaiselle pukeutujalle mitä itse olen. Näiden housujenkin takana oleva KjBrand näyttäisi nettisivujensa kuvien perusteella kyllä merkiltä jonka kiertäisin itse kaukaa. Helvetisti kirkkaita värejä, tätimäisiä ruutupaitoja ja tunikoita. Nämäkin housut osuivat silmiini kuvasta, jossa stailaus oli mitä hirvittävin. Vai mitä sanotte? :D

Joskus niitä etsimiänsä juttuja voi kuitenkin löytyä mitä yllättävimmistä paikoista. Etenkin kun oman vaatekoon vuoksi etenkin ketjuliikkeiden valikoimissa tulee rajat nopeasti vastaan, on pitänyt opetella haravoimaan kaikki omaa kokoa tarjoavat puljut siitäkin huolimatta, että ensivaikutelma näyttäisi pelottavaltakin. Omaan tyyliin taipuvia aarteita saattaa löytyä juuri sieltä mistä ei ehkä tajuaisi edes etsiä. Ja kuten näidenkin housujen tapauksessa, pienet muokkaukset vievät pitkälle.

Ja ainakin omasta mielestäni mmustan nahkarotsin kanssa näistäkin puutarhapöksyistä tuli ihan oman näköiset vaikkei sitä olisi ehkä tuon housuvalmistajan sivuilta otetun kuvan perusteella heti uskonutkaan. ;D

Vaatteet valikoitui päälle aika sattumanvaraisesti kuoharipullon jo puolitettuamme. Mutta täytyy sanoa, että melkoisen kivasti puhaltaa yhteen hiileen noi leokengät ja oranssi nahkahame. Tykkään!

Ihanpikkuisen ahdistuin ulos päästyämme siitä, että päällä oli nahkaa+nahkaa, se kun on ajatuksissani ollut aina vähän nounou, mutta koska rotsi ja hame olivat eri värisiä, pystyin elämään asian kanssa.

Sain jälleen kerran huomata, että napitettavat paitapuserot ei oo tällaisten hinkkilissujen juttu. Että terkut vaan kaikille tyypeille Hesburgerin aamuöisessä jonossa, joille tietämättäni vilauttelin lempiliivejäni! Itsehän huomasin asian vasta hissin peilistä kotiin mennessä. Success!!

Muistikortille oli illan aikana tallentunut asukuvien lisäksi mun ja Emmiksen ehkä paras kaverikuva ever. :D

Ääh. Kuten kuvasta näkyy, niin tämän päivän väripilkku on ollut pinkki kinesioteippi. Muuta kivaa kuin teipin pirtsakka väri tässä tilanteessa ei sitten olekaan.

Fyssarini tilannearvion mukaan olkapää-, kyynäärpää- ja rannekipuni aiheuttaja on hermopinne kaularangan alueella. Enpä olisi kipukohtien perusteella osannut itse paikallistaa syyllistä sinne, mutta vääntelyn, kääntelyn ja havainnollistusten jälkeen se tuntui todella järkeenkäyvältä.

Erilaiset hermopinteiden aiheuttamat oikean käden oirehdinnat ovat itselleni tuttuja jo vuosien ajoilta. Toisinaan menee pitkiäkin aikoja oireitta, mutta välillä saankin kärsiä sitten ihan kunnolla.

Nyt tuntuu olevan se kunnolla. Kädestä on puristusvoima huonontunut, rannetta ei voi taivuttaa kivutta kuin toiseen suuntaan, olkavarsi ja kyynärpää särkee ja kädelle ei tahdo löytyä yhtään asentoa, jossa olkapää ei kärsisi.

Kättä ei voi nostaa kunnolla moneenkaan suuntaan muuten kuin jäytävän olkapään ja lavan kipuilun kanssa. Ja jotta, elämävarmasti vaikeutuisi, on kyseessä tietenkin oikea käsi.

Tänään ei siis voinut kuvitellakaan menevänsä töihin en keksi mitään, mitä voisin tehdä töissä pelkällä vasurilla. Huomenaamuna pääsen sitten lääkäriin, saa nähdä minkä aikaa tässä joutuu lepuuttamaan.

Ei kyllä passais just nyt kalenteriin tällainen kädettömyys, sillä maanantaina olis näyttökoe ja sitä varten vielä muutama kuva kuvaamatta. Että helvetin helvetti.

Sori tää vinkuminen. Ei oo mikään vakava juttu kyseessä ja kipeämpänäkin oon elämässäni ollut, mutta ei tää nyt riemunkiljahduksia aiheuta. :P

Me ei Tommin kanssa harrasteta mitään vaatemätsäilyä oikeastaan muulloin kuin esim. häissä tms. Pukua vaativissa juhlissa jolloin murun krakan, taskuliinan ja/tai paidan värit valikoituu usein minun asun perusteella.

Vappupäivänä kuitenkin tarjoutui loistava tilaisuus pukeutua sävysäsvyyn, kun näin Tommin kiskovan jalkaan minun hänelle jokin aika sitten ostamat Espritin punaiset sammarit. Musta ja punainen on niin meikäläisen väriyhdistelmä, että oli helppo pukeutua murun kainaloon sopivaksi.

Tommin sammarit – Esprit, molempien rotsit – Saki, laketti ja mirri – Cailap by Kirsi Nisonen (saatu), Veeran mekko – S.T.I., kengät – Cubanas

Mekon pallot komppasivat murun valkoisia tennareita ja punaiset herrainkengät sointuivat täydellisesti herran sammareihin.

Punamustat asut kruunattiin molempien pukeutumiseen oleellisesti kuuluvilla nahkarotseilla ja koristeltiin YO-asusteilla. Itse valitsin päähän viime vuonna Cailapilta saamani Kirsi Nisosen suunnitteleman YO-laketin ja Tommille piti tietenkin sitten kietoa kaulaan saman suunnittelijan tämän kevään uutuustuote YO-mirri, joka tuli meille ylläripakettina viime viikolla. Tommi ajatteli, että enempi parempi ja heitti kehiin tuplalyyrat vetämällä vielä YO-lakinkin päähänsä.

Passattiin mielestäni tosi kivasti yhteen olematta kuitenkaan liian samankaltaisesti puetut. Mä olen etenkin noista Tommin sammareista ihan fiiliksissä, sillä mä rakastan punaisia housuja miehillä! Nuo on melkoisen poikkeava, mutta piristävä näky pitkän linjan farkkumiehellä.

Varsin kivannäköinen tuo YO-mirri. Lyyra on irrotettava kuten laketissakin, joten propelia voi käyttää halutessaan muulloinkin kuin vappuna tai YO-päivänä.

Toinen kivannäköinen asia on ihan tuo koko mies nyt kun se pari päivää sitten vihdoin siisti naamakarvansa. Se play offien ajan kasvatettu risukasa kun onnistui piilottamaan taskseen paljon komeutta.

Päivän ohjelmaan kuului herkullinen vappubrunssi Ravintola Panimossa kera aamulla sängystämme löytyneen Encen. Ruokailun jälkeen jatkettiin tuon näyttelyjulisteen otsikon mukaisissa merkeissä. Mahtava rento päivä mahtavassa seurassa!

Mitäs mieltä pariskuntapukeutumisesta? Mätsäättekö itse koskaan vaatteitanne puolison kanssa?

Kun kaksi ihmistä lyö hynttyyt yhteen, on monta käytännönasiaa ratkottavana. Saako toinen tuoda sen sikaruman, mutta niin mukavan nojatuolin yhteiseen kotiin, kuka käy kaupassa ja kenen homma on puhdistaa lattiakaivo. Vielä suurempi juttu on kuitenkin se, että miten yhteisen talouden kulut jaetaan. Pistetäänkö kaikki tasan vai olisiko tuloihin suhteutettu prosenttimäärä reilumpaa? Kumpi vastaa, että laskut tulee hoidettua? Pitääkö kumppanin osallistua kuluihin, jos sinä päätät, että vanha sohva on ruman värinen ja tekee mieli uutta?

On ihan yleisesti tiedossa, että raha on yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteissa. Tavat ja tottumukset eivät aina mene yksiin ja jämptimpää osapuolta toisen tuhlailu helposti rassaa. Raha-asiat ovat myöskin melkoinen stressin aiheuttaja etenkin silloin jos toimeentulon kanssa joutuu joka kuukausi kamppailemaan.

Ohessa olevalta muutaman minuutin videolta selviää millaisella systeemillä meidän taloudessa kulut jaetaan. Se paljastaa myös miltä näyttää tämän pariskunnan jääkaappi juuri tilipäivän alla. Skumppaa ja sisäfilettä, vai jotain muuta? Entäpä millaisia rahaongelmia minä ja muru kohtaamme suhteessamme? Eli videolla on siis luvassa liikkuvaa kuvaa tuosta melko harvoin blogissa nähtävästä otuksesta nimeltä muru, eli Tommi. Toimikoon hän vetonaulana! :D

Jos nyt et jostain syystä pystynyt katsomaan videota (teknisiä ongelmia tietenkin, kaikkihan se haluaisi katsoa! :D ), niin kerrotaanpa lopussa mainitusta klilpailusta tässäkin.

Minua ja S-Pankkia kiinnostaa millä tavalla ihmiset ovat järjestäneet yhteiset raha-asiansa. Kerro siis kommenttiboksissa miten sinä ja kumppanisi hoidatte talousasianne tai jos olet sinkku, niin miten toivoisit raha-asiat järjestettävän yhteistaloudessa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan S-ryhmän 100 € lahjakortti. Vastausaikaa on ruhtinaallisesti 2.6. klo 23.59 saakka. Muista nimimerkki sekä sähköpostiosoite! Kilpailun viralliset säännöt löydät täältä.

Ja siihen arkea helpottavaan S-Pankin ruokatiliin voi tutustua TÄÄLLÄ.

Viime viikolla kampaajalla käydessäni tuli Maikun kanssa juttua kengistä. Kauhukseni hän totesi, että “Mulla ei ole kuin parit kengät, mä en vaan osaa ostaa kenkiä”. Siis apua, nainen joka ei osaa ostaa kenkiä!

Tällainen kenkähamsteri kuunteli ihan huuli pyöreenä ja mietti, että miten ihmeessä se pärjää. Aloin siinä samoin tein listaamaan mitä kaikkia kenkiä mä ainakin ehdottomasti minimissään tarvitsen. Päästiin siinä sitten siihen tulokseen, että mä teen tänne blogiin listan sellaisista kengistä mitä meikäläisen mielestä ainakin olisi hyvä omistaa, jotta on jotain jalkaan pistettävää joka tilanteeseen.

Niinpä kokosin tällaisen oman minimivalikoimani blogiyhteistyökumppanini Spartoon sivuilta. Eli tällaisia perusasioita nyt ensiksi hankkimaan, Maikku! Mä tuun vaikka avuksi sinne kenkäkauppaan, jos et itse saa kenkiä kannettua kassalle asti. :D

Tennarit – Vans, Ballerinat -Mosquitos, Sandaalit -Steve Madden, Peruskorkkarit – Jonak, Herrainkengät -Atelier Voisin, Remmikorkkarit – Terry De Havillan, Maiharit – Dr. Martens, Bikerit -Steve Madden

Mä meinasin alkaa kirjoittamaan tähän jotkin perustelut jokaiselle parille, mutta sitä on hirveän vaikea alkaa jotenkin rautalangasta vääntämään. Itse kun näen ihan selkeästi millaisiin asuihin ja tilanteisiin mitkäkin noista tarvitsen.

Kaikki tähän valitsemani kengät ovat sellaisia, että käyvät niin hame kuin housuasujenkin kanssa. Talvella on luontaista olla vähän tylsä, joten jos pakko olisi, voisi talven läpi tallustella bikereilla tai maihareilla ilman sen useampia vaihtoehtoja.

Valitsisin kuitenkin jotkut vuorettomat, kuten Martensit, jotta samoja kenkiä voisi käyttää myös muina vuodenaikoina. Musta olisi helppo ja klassinen värivalinta. Haluaisin kengissä myös olevan jonkin jujun kuten mielenkiintoinen materiaali (esim tuo kiiltonahka) tai näyttäviä yksityiskohtia (kuten nuo Maddenien niitit).

Kevään tullen kaivaisin kaapista monikäyttöiset ja mukavat herrainkengät joiden ilme muuttuu näppärästi erilaisilla sukilla. Rennonpaan menoon nappaisin jalkaani tennarit, jotka saisivat ehdottomasti olla jotain muuta kuin mustaa.

Peruskorkkareita tuskin tarvitsee sen kummemmin selitellä. Korkokenkiä kiljuvia juhlia nyt vain tulee eteen. Musta väri, klassinen mantelikärki ja omaan jalkaan sopiva korko ovat yhdistelmä jolla pärjää monta tilannetta.

Kesäisin tallustelen itse mieluiten balleriinoissa ja sandaaleissa, joten hankkisin yhden parin (ei kun tahdon monta!!!) molempia. Väriksi valitsisin jotain suht neutraalia ja helposti yhdisteltävää.

kaikkien noiden helposti yhdisteltävien peruskenkien lisäksi haluaisin, että kaapista löytyisi myös yhdet ns. Vautsivau-kengät. Jotkut upean väriset tai erikoisen malliset jalkineet jotka jalassa tulee aina upea olo.

Nuo kuvassa näkyvät Terry De Havillanin tolppakorot ovat oiva esimerkki siitä millaiset voisivat olla minun kenkäkaappini vautsivaut, jos kenkäkokolema pitäisi nitistää alle kymmeneen pariin. (itkettää jo pelkkä ajatus). Voin kuvitella räväkät kaunottaret niin farkkujen kuin mekkojenkin kaveriksi ja värimaailmaltaankin ne sopisivat suureen osaan vaatekaapistani.

Tämän vähemmällä en vain osaa kuvitella tulevani toimeen. (first world problems, I know)

Mitenkäs sinä, monellako kenkäparilla tulisit toimeen?

PS. Hauskaa Vappua kaikille!

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/30/kenkakaapin-pakolliset/feed/ 13 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/29/aitiysvaateosastolta-taas/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/29/aitiysvaateosastolta-taas/#comments Mon, 29 Apr 2013 13:37:29 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9431 Eilen väsytti. Eilen oli myös kevyt hangover. Miehellä se ei ollut edes ihan kevyt. Ulkona piipahdettiin tasan sen verran, että hankittiin murua rinnan alle. Ikuistin (tai siis Tommi ikuisti) kuitenkin huomattavasti edellistä iltaa kurjemman olemukseni jälkipolville ja teille. Kyllä voi sama mimmi muuttua kovasti yhden vuorokauden aikana.

 housut-H&M Mama/raitapaita-Gina Tricot/nahkarotis-Saki/kengät-Tamaris/huivi-French Connection/aurinkolasit-CK/laukku-joku iltalialainen nahkaveska

H&M:n mammaosasto tarjosi taas viime viikolla jotain ihan huippua. Alerekistä löytyi vitosella rennot 100% lyocellia olevat housut, joissa mikään ei edes viittaa raskausvaatteeseen. Näissä ei siis ole mitään ylimääräistä vyötärökaistaletta tms. vaan ihan normaalin korkuinen kuminauhavyötärö ja kiristysnyörit. Housut on todella miellyttävät päällä ja materiaali sellainen, etteivät rypisty ihan helposti. Nujusin esimerkiksi eilisillan samoissa housuissa sohvalla, mutta housuihin ei tullut rypyn ryppyä. Täydelliset siis tällaiselle maailman laiskimmalle silittäjälle. Ja muutenkin varsin oivat kevät/kesähousut. Voisinko saada samanlaisia eri väreissä ja kuoseissa, kiitos!

Miksi muuten aina raitapaidan kanssa pitää saada päälle jotakin punaista? Se vaan on klassikkoyhdistelmä jota ei voi rikkoa. Olen varma, että tapahtuisi jotain pahaa, jos raitapaidan kaverina olisi joskus muu piristysväri kuin punainen. Muilla samanlaisia pakkoyhdistelmiä?

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/29/aitiysvaateosastolta-taas/feed/ 2 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/28/epavarmuutta/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/28/epavarmuutta/#comments Sun, 28 Apr 2013 17:47:26 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9422 Nyt onkin siitä harvinainen tilanne, että mulla on useammatkin asukuvat jemmassa odottamassa julkaisua. Se tarkoittanee sitä, että olen viime päivinä jaksanut jopa hieman katsoa mitä päälleni kiskon. Sitä se kevät, aurinko ja iloinen mieli teettää.

Yhdet Berliinin asukuvatkin on vielä julkaisematta, mutta heitän nyt ensin tähän väliin eilisiltaiset otokset, jotka napattiin ystäväni kolmekymppisillä.

Kun kyselin Lumene-arvonnassa, että mitä kaipailisitte lisää blogiin, osui silmiini parikin kommenttia joissa haikailtiin lisää aiemmin enemmänkin näkyneitä minihame ja korkkarit -asuja. Korkojen ja mekkojen käyttö on tosiaan vähentynyt radikaalisti samalla, kun viikonloppujen baarijuoksut ovat jääneet poissa. Alkaa ikä painaa siinä määrin, ettei enää jaksa kekkeröidä ihan samaan tahtiin kuin vielä muutama vuosi sitten, joten ihan luonnollinen kehityssuunta.

Eilen kuitenkin oli aihetta juhlaan ihanan ystävättären täyttäessä kolmekymmentä. Berliinissä vietetyt aurinkoiset ja lämpimät päivät onnistuivat virittämään minut sopivasti kevätmoodille, joten pitkästä aikaa minihame ja korot tuntuivat luontevalta yhdistelmältä. Päälle päätyi sellaisia minulle ominaisia elementtejä kuin paljetteja, nahkaa ja leopardia.

Paljettihame – La Redoute, Ellos/wear your own bra-alusmekko – change/rintaliivit-Fantasie/pusero -Only/korkkarit-Guess/rotsi-Saki

Sen kyllä huomaa heti, että ei ole tullut lähiaikoina tullut vietettyä juurikaan aikaa tämänkaltaisissa asuissa. Oli nimittäin aluksi hirveä huoli, että onko lyhyt hame + korot jotenkin liikaa, tai että onko yläosa liian paljastava. Välillä sitä vaan sortuu itsekin sellaiseen “lihavana naisena, mun kuuluu peitellä itseäni”-ajatukseen. Ikään kuin se voisi ärsyttää ja ällöttää jotakuta, jos multa näkyy tissivako.

Päätin kuitenkin viitata epävarmuudella kintaalla ja hyvä niin, sillä tykkäsin asusta hirmuisesti. Täytyy ehdottomasti taas rohkaistua pukeutumisen suhteen ja kiskoa useammin päälle tällaisia asuja joissa tulee kivan naisellinen ja nätti fiilis.

Ässien fanihuivi ei sentään kuulunut asuuni, mutta pääsi mukaan kuvaustilanteessa. En minäkään voi täysin sivuuttaa ja olla iloitsematta Pojan saamisesta Poriin, niin iso ja tärkeä juttu se on ollut monelle ihmiselle lähipiirissäni. Muru on ollut koko viikon yhtä hymyä ja onnesta mykkyrällä. :D

Nyt rauhallista sohvailua murun kanssa. Parin päivän reissu ja siihen kekkerit päälle, oli yhdistelmä joka vei mehut aika tehokkaasti.

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/28/epavarmuutta/feed/ 12 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/28/ohikiitavia-hetkia/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/28/ohikiitavia-hetkia/#comments Sun, 28 Apr 2013 05:00:41 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9409  Kuten jo aiemmin olen usein maininnutkin, niin matkoilla lempipuuhaani on vaellella kamera kädessä ympäriinsä uuttaa kaupunkia tutkaillen. Tuolla konseptilla vietimme Natan kanssa torstai-iltapäivänkin Berliinissä. Vapaata aikaa saapumisen ja iltaohjelman väliin jäi lähes kokonaisen työpäivän verran, joten ehdimme tallustella kilometrin jos toisenkin aurinkoisessa säässä. Välillä pysähdyttiin kadunvarsikahviloihin nauttimaan auringosta ja leppoisasta tunnelmasta.

Sitä leppoisaa tunnelmaa Berliinissä ainakin riitti. Kaupunki tuntui keskellä torstaipäivääkin jotenkin kiirettömältä ja rauhalliselta. Suurkaupunkeihin yleensä kuuluva härdelli ja melu loistivat jotenkin poissaolollaan. Mahdoinkohan vahingossa lipsahtaa johonkin rinnakkaistodellisuuteen?

 Minusta on ihanaa kuvata paikallisia ihmisiä arkisissa askareissaa ja menoissaan. Tässä siis pieni kooste ihmisistä joiden kanssa elämämme ristesivät pienen hetken ajan eräänä päivänä Berliinin aurinkoisilla kaduilla. Kuvat otettu tämän reissunkin järjestäneen Olympuksen PEN-minillä, joka on minulla parhaillaan lainassa.

Lisää kuvia reissusta löytyy blogin FB-sivulta!

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/28/ohikiitavia-hetkia/feed/ 3 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/27/ihania-asioita-suuntaydelta/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/27/ihania-asioita-suuntaydelta/#comments Sat, 27 Apr 2013 11:08:35 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9401 Parin viikon takaisella Helsingin reissulla tuli porsasteltua ihanissa ravintoloissa oikein olan takaa. Iinan kanssa syöpöteltiin lauantaina kahdestaan, mutta edellisenä iltana juhlistimme Iinan syntymäpäiviä viiden mimmin voimin, kun saman pöydän ympärille kerääntyi itseni lisäksi Iina, Jonna, Aino ja Nina.

Nautimme syntymäpäiväillallista Kalevankadulla sijaitsevassa upeassa A21 Dining-ravintolassa, joka oli kutsunut meidät tutustumaan heidän Maisemareitti-menuunsa. Meille tarjoiltiin viiden ruokalajin kokonaisuus ja kaikille annoksille oli juomana niihin sopivat cocktailit. Kyllä, luit aivan oikein, cocktaileja ruoan kanssa. Juuri tämä ruoan ja drinkkien saumaton yhdistäminen on A21:n erikoisuus. Toki juomiksi voi valita myös perinteisesti viinejä, mutta jos haluaa tutustua hieman uudenlaiseen konseptiin ja löytää ennenkokemattomia makuyhdstelmiä, kannattaa ehdottomasti uskaltautua annoksille räätälöityjen cocktailien hurmattavaksi.

Ruokailimme tunnelmallisessa ja tummanpuhuvassa Revontuli-yksityiskabinetissa, mikä sopikin loistavasti meidän porukallemme. Sai ihan rauhassa kikattaa ja nuolla jälkkärilautasia. Nautimme tosiaankin Maisemareitti-nimisen viiden ruokalajin menun jokaisen ruokarajoitteet huomioon ottaen. Itse en esimerkiksi voi syödä kalaa, joten olin ennakkoon hieman kauhuissani, että mitenkähän kolmea eri vedenelävää sisältävä menu taipuu minulle sopivaksi, mutta keittiö hoiti homman loistavasti. Kaikki annokset oli onnistuttu muuttamaan loistavasti myös kalattomiksi versioiksi ilman, että olisi tullut olo, että omalta lautaseltani puuttuu jotain oleellista. Esimerkiksi toisten lautasilta löytynyt mäti oli korvattu omalla lautasellani merileväkaviaarilla. Nerokasta!

Voin valehtelematta sanoa, että A21:ssa eteeni kannetut annokset olivat kauneimpia koskaan syömiäni. Jokaista annosta piti ensin hetken aikaan vain katsella ja ihailla ennen kuin sen kimppuun raski käydä haarukan kanssa. Ravintolan konseptiin kuuluukin vahvasti myös taide ja menuun on otettu inspiraatiota kauniista kotimaisista klassikkomaalauksista. Annokset itsessäänkin olivat kuin pieniä taideteoksia valkoisten lautasten toimiessa canvaksena.

Yllä olevassa kollaasissa ylhäällä järjestyksessä toinen ruokalaji:

JÄRVIEN KUKKA

Rantaviivojen kukoistavat lumpeet
Marinoitua taimenta, kukkakaalia ja kevään yrttejä

Alemmassa kuvassa Nina ikuistaa kolmatta annosta nimeltä:

JÄRVENSELKÄ

Unohtumaton järvenselän maisema
Haudutettua ahventa, tillignoccheja ja persiljaa

Jos ei jälkiruokaa lasketa, nousi omaksi suosikikseni ehdottomasti käsittämättömän murea ja maukas 36h haudutettu possu, jonka drinkissä maistui hennosti terva. Kuola valuu, kun vain muistelen noita suupaloja. Jokaisessa annoksessa tykkäsin kauniin ulkonäön ja makujen lisäksi myös siitä kuinka taidokkaasti niissä oli käytetty erilaisia rakenteita. Suutuntuma on todella tärkeä asia ruoassa ja rakenteiden monipuolinen käyttö tuo ruokailukokemukseen vielä yhden aspektin lisää.

Menun jokainen osa esiteltiin meille aina yksityiskohtaisesti niitä inspiroineiden maalausten kuvien kera. Samalla saimme kuulla myös mielenkiintoisia juttuja cocktaileista ja ravintolan synnystä. Illallisesta sai tuon hyvän esittelun avulla irti vieläkin enemmän.

Maisemareitti menu onnistui olemaan kokonaisuus joka parani annoksesta toiseen ja viimeisenä tarjoiltu suklaata ja vadelmaa yhdistänyt jälkiruoka, joka tarjoiltiin toffeenmakuisen drinkin kera, onnitsui todellakin räjäyttämään tajuntani. En olisi halunnut sen koskaan loppuvan.

Positiiviset ja ylistävät sanat herkkujen suhteen taisivat loppua jo jossain kolmannen ruokalajin kohdalla joten jouduin lopuksi toteamaan vain, että mahtavaa ja ikimuistoista. Tuossa illallisessa natsasi kaikki kohdalleen: miljöö, tunnelma, tarjoilut ja loistava seura.

Mikäli meidän testaamamme menu kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti varaamaan pöydän. Meidän kaikkien lausuntoja illallisesta löytyy TÄÄLTÄ ja samalta sivulta voit myös varata saman makukokemuksen. Varaamalla pöydän 1.5. mennessä saa tuon viiden ruokalajin Maisemareitti-menun hintaan 50 €, normaalihinnan ollessa 65 €. (hinta sisältää ruoat, juomapaketit myydään erikseen).

Jos haluat nähdä lisää kuvia ja koko setin annoskuvailuineen, niin tsekkaa Iinan postaus illasta!

Ah, mulle tuli tätä postausta kirjoittaessa hirmuinen nälkä!

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/27/ihania-asioita-suuntaydelta/feed/ 0 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/26/paljain-saarin-berliinissa/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/26/paljain-saarin-berliinissa/#comments Fri, 26 Apr 2013 20:21:08 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9394 Laskeuduttiin tunti sitten Helsinki-Vantaalle ja nyt mä tapan aikaa ennen Poriin vievän bussin lähtöä. Puolisen tuntia vieläaikaa, joten ehdin paiskata tänne kuvia tämän päivän simppelistä asusta.

Berliinissä lämpömittari näytti hitusen päälle kahtakymmentä ja aurinko paistoi ihanasti. Päästiin siis nauttimaan kevään ensimmäisestä mekkokelistä. Olen siis koko päivän huidellut menemään tuossa kympin maksaneessa H&M:n trikoomekossa ja Spartoolta blogiyhteistyöstä saadulla lahjakortilla tilaamissani supermukavissa Cubanasin herrainkengissä. Kotisuomessa koneesta ulos hipsiessä piti sitten lisätä nahkarotsi, mutta Berliinissä tarkeni loistavasti.

Kuvat: Nata

Aurinkolasit ovat uusihankinta. Ostin nuo Calvin Kleinin miestenmalliston pokat viime kesänä kadonneiden Ray Ban wayfarereiden jättämää tarvetta paikkaamaan. Lähes parinsadan lasit irtosivat Campadrelta alle kahdeksallakympillä. Tykkään.

Ja ei, mun sääret ei todellakaan ole noin sileät ja silkkiset kuin kuvassa näyttää. Mulla oli ohuet sukkikset. Mallia raskaus tietenkin. Tämänkertaiset hankittu Lindexistä. Osoittautuivat loistaviksi nämäkin. En ole joutunut nostelemaan sukkiksia koko päivänä! Huraa, mammasukkikset!

Nautimme reissuporukallamme auringosta siinä määrin että ehdin jo hiema käräyttää niskaani istuskellessamme iltapäivällä terassilla. Kenellä tulee mieleen ottaa huhtikuiselle reissulle mukaan aurinkorasvaa? Etenkin kun matka suuntautuu Keski-Eurooppaan. Mutta ihana kesäntuntuinen päivä oli kyllä kevyen sikaniskapunoituksen arvoista.

Reissu oli mahtava. Olympus jaksaa aina tapahtumissaan ihastuttaa ja yllättää. Tällä kertaa jäi aikaa myös ihan vain relailuun ja matkojen lempipuuhaan, valokuvaamiseen. Paljon Berliinikuvia siis tiedossa lähiaikoina.

Tällainen luppoaika on vaarallista. Liian usein päätyy selaamaan nettikauppoja. Parhaillaanvälilehdissä on auki lähinnä kenkiä. Soosoo, Veera. Mun elämäni suuri tragedia on jo nyt se, että on niin paljon kenkiä, mutta liian vähän aikaa käyttää niitä kaikkia. :D Onneks kohta täytyy juosta bussiin!

Päivä oli vapaata aikaa,joten käveltiin Natan kanssa vaan ympäriinsä mihin nokka näytti ja hengailtiin auringon paisteessa kahviloiden terasseilla. Kivaa kun matkaseuralainen on sillä tavalla samaa lajia, että vähää aikaa ei tarvitse käyttää kaupoissa juoksemiseen, vaan rauhallinen oleilu, ihmettely ja tietenkin kaiken vastaantulevan valokuvaaminen riittää aktiviteetiksi.

Jos kiinnostaa seurata meidän reissu reaaliajassa, niin kannattaa tarkkailla Instagramia. Itse (@vieruska) en laitepulmin takia pysty sinne niin ahkerasti kuvia tuuppaamaan kuin Nata, mutta se neito tykkittääkin sitten senkin edestä. @natawhitetrash siis myös seurantaan, niin löytyy matkan parhaita paloja!

Nyt äkkiä vaatteet ja naama päälle ja menoksi! Luvassa taidenäyttelyn avajaiset.

Lähden pariksi päiväksi maanpakoon Berliiniin, jotta Muru saa rauhassa juhlia patasydän rinnassaan sykkien. Pojilla on pitkä ja arvatenkin kostea viikonloppu edessä. Toivottavasti juhlaputken päätteeksi ukko raskii jälleen lyhentää melkoisiin mittoihin kasvanutta play off-partaansakin. :D

 Minun piti laittaa tämä arvonta kehiin blogini synttäreiden kunniaksi jo viime kuun puolella, mutta kiireissä asia siirtyi. Koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä juhlia vuosien kertymistä.

Tyyliä metsästämässä täytti tosiaan maaliskuun loppupuolella kokonaiset kuusi vuotta! Uskomatonta. Aloittaessani olin vielä viestinnän opiskelija AMK:ssa ja työskentelin tarjoilijana ja kameramyyjänä. Nyt kuusi vuotta myöhemmin on AMK jäänyt taakse aikoja sitten, mutta opiskelu jatkunut työn ohessa ja tarjoilijan ja myyjän hommat ovat vaihtuneet valokuvaajan pestiin. Blogitaipale on tuout elämään ihania asioita ja ihmisiä sekä vienyt moniin ikimuistoisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Mahtava harrastus siis kaikin puolin.

Blogin kirjoittaminen ei tietenkään olisi yhtään niin hauskaa ilman mahtavia lukijoita. Valitettavasti en pysty lahjomaan teitä kaikkia kivoilla ylläreillä vaikka haluaisinkin. Voin kuitenkin ilahduttaa paria teistä suosikkituotteillani. Sain nimittäin valita lemppareitani Lumenen tuotteista ja koota niistä pari arvontapalkintoa.

Tarjolla olisikin siis yhdelle onnekkaalle ihonhoitotuotepaketti ja toiselle meikkituotteita. Lukaise alta mitkä Lumenen tuotteet kuluvat minun käytössäni nopeimmin ja osallistu arvontaan!

Palkinto nr0 1. sisältää neljä vakiokäytössäni olevaa ihonhoitotuotetta.

Saatuani ensimmäisen purkin apteekeissa myytävän LAB-sarjan puhdistusvaahtoa ihmettelin muutaman viikon kuluttua sen ihmeellisen nopeaa kulumistahtia. Ehdin jo ajatella, että “no eipä ole kyllä ainakaan riittoisuudella tämä tuote pilattu!”. Mutta selvisihän se syykin törpön nopeaan vajumiseen. Minä en suinkaan ollut ainoa, joka sen pumppua paineli. Ihoa hoitavaan puhdistusvaahtoon oli  tykästynyt myös herkästä ja hilseilevästä ihosta kärsivä taloutemme komeampi osapuoli.  LAB Age Caring puhdistusvaahtoa onkin siis käytetty taloudessamme jo törppö jos toinenkin.

Myös saman sarjan 2in1 kuoriva naamio on on tuote, joka on päässyt meidän molempien kasvoille. Sitä voi käyttää kasvoilla hetken aikaa pidettävänä naamiona, joka pois pestessä toimii lisäksi hellänä kuorintana tai ajan puutteessa voi tehdä pelkän kuorinnan.

Herkälle nassulle on sopinut loistavasti myös Sensitive Touch -sarjan rauhoittava voidegeeli, jota olen tykännyt kevyen ja nopeasti imeytyvän koostumuksensa vuoksi käyttää etenkin kosteusvoiteena ennen meikkiä. Pienen näppärän tuubinsa vuoksi tämä on useimmiten myös se voide jonka valitsen mukaan matkoille.

Neljänneksi tuotteeksi palkintosettiin valitsin Vitamin C+ -sarjan heleyttävän BB-voiteen, joka päätyy kasvoilleni usein etenkin kiireisinä työaamuina, kun meikkaamiselle ei ole juurikaan aikaa. BB-voide kaunistaa ja tasoittaa pahimmat epätasaisuudet antaen samalla hieman hehkua ja eloa väsyneeseen naamaan. Plussaa suojakertoimesta.

Palkinnon voittaja saa valita BB-voiteen kahdesta sävystä (light ja medium) itselleen sopivan.

Palkinto nro. 2 sisältää viisi meikkipussini tämänhetkistä luottotuotetta.

Touch of Radiance seerumimeikkivoide vakuutti minut heti ensimmäisellä kokeilukerralla ja tiedän niin käyneen monelle muullekin. Voide levittyy helposti ja peittää todella hyvin kevyen luonnolliseen lopputulokseensa nähden. Tuote lupaa age-defying-seeruminsa ansiosta auttaa häivyttämään ryppyjä ja sehän sopii tällaiselle kolmepymppiselle kääkälle.  Muut meikkivoiteet jäivät kaappiin tämän saatuani. (palkinnon voittaja saa valita minkä viidestä tarjolla olevasta sävystä haluaa)

Vaikka kuvassa onkin ihan uutukainen Arctic Sun -aurinkopuuteri, näkyy käytössä olevasta jo pahasti pohja, sillä se on ohittanut muut kollegansa taistelusta tilasta meikkipussissa. Hyvin useat aurinkopuuterit ovat kaltaiselleni kalvakalle aivan liian tummia yritti niitä sitten käyttää miten varovasti tahansa. Olen tykännyt tuon kaksisävyisen version monikäyttöisyydestä, sillä siitä saa sopivan sävyn olipa kasvoilla päivetystä tai ei.

Blueberry-kulmageeli on puolustanut paikkaansa mekkiarsenaalissa jo vuosia. Tämä on niitä harvoja työkaluja joita jaksan kulmakarvoilleni ylipäätään näyttää. (no toki nyt pinsettejä harvakseltaan..)

Wild Rose Natural -huulipunien kevyen luonnolliset nuden ja roosan sävyt ovat osoittautuneet loistaviksi käsilaukkupuniksi. Siis sellaisiksi joita nakellaan yksi kuhunkin veskaan jotta tarvittaessa kassin pohjalta osuisi huulipuna jota uskaltaa huitaista huuliin ilman peiliä. Kuultavuudesta ja keveydestä huolimatta onnistuvat taikomaan sopivasti eloa värittömään naamaani.

Ripsivärien käyttäjänä en ole mitenkään kauhean merkkiuskollinen, vaan käytän niitä siinä järjestyksessä kun sattuvat kaapista käteen sattumaan. Huonoksi havaitsemani ripsarit päättävät päivänsä roskakorissa ennen loppumistaan. Viimeisimpiä pitkään matkassa roikkuneita ripsareita puolestaan edustaa paketissa ihanan sirolla harjalla varustettu Cloudberry Excellength Mascara.

Jos siis haluaisit voittaa jomman kumman näistä tuotepaketeista, niin osallistu arvontaan vastaamalla kommenttiboksissa seuraaviin kysymyksiin:

1. Ikäsi
2. Kauanko olet lukenut blogiani?
3. Mitä toivoisit blogiini lisää?

Vastausaikaa perjantaihin 26.4. klo 23.59 saakka. Muista nimimerkki ja sähköpostiosoitteesi, jotta saan voittajiin yhteyden!

Väsäilin nämä kuvat otettuani myös kevyen ja itselleni hyvin ominaisen päivämeikin Lumenen tuotteilla ja nappasin mm. ennen ja jälkeen kuvat tuon seerumimeikkivoiteen toimivuudesta. Tästä postauksesta olisi kuitenkin tullut nälkävuoden mittainen, jos olisin lisännyt ne tähän joukon jatkoksi, joten meikkipostaus löytyy erillisenä TÄÄLTÄ.

Vaikka viikonloppu onkin eilisten töiden ja tämän päivän nukkumisen vuoksi ollut aika lyhyenlainen, on siihen mahtunut paljon kivaa. Perjantain parhautta edusti muutama ex tempore tuopillinen hyvässä seurassa. Tarkoitus oli käydä pikaisesti töiden jälkeen sillä legendaarisella yhdellä, mutta huomasin vielä monta tuntia myöhemmin istuvani yllättäen täyttyneessä baarissa. Kevyt perjantaipöhnä teki siihen väliin just hyvää.

Eilisen parhautta edusti tietenkin iltapäivän mittainen Kiki Hawaijin vetämä burleskikurssi. Pyöräilin töiden jälkeen hiki päässä kotiin vaihtamaan vaatteet ja ehdin juuri ja juuri ajoissa paikalle. Tein matkalla havainnon, että stay upit ja sukkanauhat tuulipuvun alla tuntuu vähän pervolta. :D

Kikin opastuksella harjoiteltiin sitten burleskin olennaisimpia liikkeitä kuten shimmy ja shake ja tutusttiin erilaisten asusteiden käyttöön. Kokeilimme kuinka hansikkaiden riisumiseen saa käytettyä hillittömästi aikaa ja miten sujuu straptease (olkaimilla leikittely).

Treenattiin myös yleistä asennetta joka on kaiken a ja o. Huikea ryhti, leuka pystyyn, tissit tanaan ja päähän ajatus, että olen upea. Täytyy myöntää, että leopardikoroissani, sukkanauhoissani ja huikean hotissa minimekossani mä todella tunsin itseni aika upeaksi. Oli siis loistavaa itsetunnon hoitoa tuo jumppasalin peilin edessä keikistely.

Päivä huipentui monen burleskiesityksen tavoin tasseleiden pyöritykseen, mitä kaikki halukkaat saivat kokeilla Kikin itse valmistamilla upeilla tasseleilla.

Enpä muista ihan hetkeen olleeni yhtä hauskassa ryhmätilanteessa kuin tuo. Parikymmentä naista treenaamassa erilaisia tissienheilutustekniikoita. Siinä pääsi nauru jos toinenkin. Mutta kyllä minäkin ne pyörimään sain, suuntaan jos toiseenkin ja onnistumisen ilo oli tietenkin ihan huikea!

Näillä omilla moukareilla se ei vaan ollut kauhean miellyttävä tapahtuma ja ryntäät huusivatkin harjoittelun jälkeen armoa. Tunne oli aika sama kuin olisi hyppinyt ilman liivejä. Auts. Tasselihommat toimii siis varmaan helpommin vähän pienemmällä varustuksella.

Mutta kipeät tissit tai ei, niin hauskaa kyllä oli ja kiinnostus burleskia kohtaan vain kasvoi. Täytyy ehdottomasti tutkiskella missä ja milloin sopivia työpajoja taas järjestetään.

Lauantaihin toi lisää iloa uutinen, että ystäväni ja asiakkaani Tanja oli voittanut Iltalehden upein talvimorsian -äänestyksen ja kuva oli minun ottamani. :) (tanjan loistavaa hääblogia voi lukea Täällä)

Hauskaa tässä asiassa on se, että saman lehden viime kesäisen kaunein morsian skaban voitti työkaverini Nellyn kuvaama morsian. Vähänkö me ollaan hyviä! :D

Sunnuntain parasta on ollut kultain kanssa sängyssä kölliminen kissanpentuvideoita katsellen. Lämmin kainalo ja söpöt pienet kisut, mikä loistava yhdistelmä!

Päivään on kuulunut myös tulevan viikon fiilistely. Huomenna saan hammaslääkäriltä purentakiskon ja tiistaina puolestaan on luvassa fysioterapeutin ihanankamalaa käsittelyä ja aika kampaajalle. Torstai ja perjantai puolestaan hurahtavatkin Berliinissä ja lauantaina juhlitaan ystävän kolmekymppisiä.

Niin paljon hyvää siis luvassa, että ihan unohtaa että töitäkin joutuu välillä tekemään. Mutta duunit menee siellä sivussa, kun keskityn ajattelemaan noita mukavuuksia.

Nyt vierailulle katsastamaan kaveripariskunnan uutta kotia. Heippaheiiiiii!

Sain joitakin viikkoja sitten Lumenelta kokeiluun heidän uuden Touch of Radiance -seerumimeikkivoiteensa ja siinähän kävi kuulkaa niin, että se syrjäytti samoin tein meikkipussissani aiemmin asustaneet meikkivoiteet.

Minä haluan meikkivoiteeni levittyvän ja imeytyvän helposti, peittävän pikkuvirheet ja tasoittavan ihonsävyt, mutta jäljen täytyy kuitenkin samalla luonnollinen ja kuultava. Meikkivoiteessa täytyy olla niin hiton monta asiaa kohdallaan, että vuosien varrelle on mahtunut monta käyttämättä jäänyttä hutihankintaa. Seerumimeikkivoide vastasi toiveisiini. Niin paljon kuin olen Lumenen tuotteita käyttänyt, on tämä ensimmäinen vakiokäyttööni pääsyt meikkivoide heidän valikoimistaan. Minua ei nimittäin ole helppo miellyttää.

En muuten suinkaan ole ainoa tuotteeseen ihastunut, esimerkiksi Jonna julisti saman meikkivoiteen vuoden parhaaksi meikkilöydöksi.

Kosmetiikka-arsenaalini sisältää toki muitakin merkkejä, mutta viime aikoina nämä pitkän linjan kotimaiset tuotteet ovat alkaneet vallata eniten käyttämieni meikkien pussukkaa. Osaltaan tietysti siksi, että saan niitä kokeiluun veloituksetta, mutta montaa tuotetta olen syöksynyt ostamaan itse lisää kokeilukappaleen loputtua. Lumene-tuotteiden arvontapostausta (tulossa lähipäivinä) tehdessäni päädyin samalla tekemään itselleni ominaisen kevyen arkimeikin kokonaan heidän tuotteillaan ja kuvaamaan tänne ennen, välissä ja jälkeen kuvat.

Yllä olevassa kuvaparissa siis vasemmalla surullisen näppyläinen ja paikoitellen punottava lähtötilanne. Oikealla puolestaan välifoto meikinpohjustusvoiteen ja tuon jo edellä mainitsemani seerumi meikkivoiteen jälkeen. Minulla on käytössäni kaksi eri sävyä 2 Hunajamaito ja 3 Aurinkokaakao ja pystyn käyttämään molempia riippuen hieman siitä millaisen lopputuloksen haluan. Usein kuitenkin sekoitan noita kahta sävyä keskenään, niin kuin nytkin.

Meikkivoiteen levitän melko nopeasti ja puolihuolimattomasti sormin. Yksi melko ohut kerros riittää, mutta silmänalusiin ja muihin enemmän peittoa kaipaavin kohtiin taputtelen usein vielä toisen kierroksen. Jos aikaa ja jaksamista riittää, saatan meikkivoiteen levityksen jälkeen lisätä hieman ihon sävyn heleyttäjää (Sun Radiance, sävy 10 Honey Glow) esim. poskipäille ja muille valoa kaipaaville kohdille.

Tämä muutaman minuutin meikki jatkui hyvin kevyellä puuteroinnilla , sekä aurinkopuuterin ja poskipunan sipaisuilla. Silmiin yhtä vaaleaa sävyä luomelle (useimmiten pikaisesti sormella levitettynä), mustaa rajauskynää lähinnä silmän ulkoreunoille, kulmageelillä karvat ojennukseen, ripsien taivutus (jos muistan) ja kerros ripsaria.

Hississä matkalla ulos voi sitten vielä kaivaa takin tai laukun taskusta jonkun niihin jemmatun huulipunan, jotka usein ovat esimerkiksi noita keveän sävyisiä ja kuultavia Lumenen Wild Rose Natural -punia tai jotain kaikkeen passaavia huulikiiltoja. Ja niin on aika naturellin näköinen nassu valmis. En oikeastaan edes jaksa muistaa koska olisin viimeksi jaksanut vaivautua meikkaamaan tämän vahvemmin tai näyttävämmin.

Kuvittelenko mä vaan, vai näytänkö mä tossa kuvassa jotenkin tosi nuorelta? Omasta mielestäni toi kuva on jotenkin ihan babyface. :D

Kuten jo tuolla edempänä mainitsin, niin tulossa on vielä viikonlopun aikana Lumene-aiheinen arvonta, jossa on jollekin onnekkaalle luvassa mm. tässä meikissä käyttämiäni tuotteita. Samassa postauksessa selviää myös mitkä ovat suosikkejani Lumenen ihonhoitotuotteista.

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/19/babyface-meikki/feed/ 2 http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/18/vauvauutisia-2/ http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/18/vauvauutisia-2/#comments Thu, 18 Apr 2013 17:13:05 +0000 Veera http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/?p=9353 Vauvauutisia. Niitä on todellakin viime aikoina kuulunut suunnasta jos toisestakin. Ihmiset ympärilläni ovat alkaneet lisääntyä sellaisissa määrin, että se on alkanut aiheuttaa minussakin tuntemuksia. Mutta ei, ne tuntemukset ei ole mitään viisareiden raksutusta. En löydä itsestäni minkäänmoista lisääntymisviettiä.

Vauvakuumeilun sijaan mulla on lähtölämpöilyä. Tekisi mieli lähteä. En vaan tiedä, että mihin. Mutta johonkin eteenpäin. Uuteen kaupunkiin, uuteen työhön, uusiin haasteisiin, uuteen maahan, opiskelemaan uutta. Mitä vaan, jotta elämä tuntuisi taas menevän jollakin tavalla eteenpäin.

Olen asunut koko aikuisikäni täällä Porissa, jo lähes 12 vuotta. Olen tehnyt nykyistä työtäni jo yli viisi vuotta. Sekä kaupunki, että ammatti hiipivät elämääni vähän siten, että “no mennään nyt tuosta ovesta, kun sattui ekana aukeaman” sen sijaan, että olisin miettinyt mitä todella haluan ja kenties nykinyt niitä muitakin ovia.

Nyt sitten 31-vuotiaana mä kieltäydyn katumasta mitään tekemiäni tekemisiäni, mutta mietin silti, että jos nyt valitsisin, niin jotain saattaisin tehdä toisin. Lähinnä ehkä mietin opiskelujani, että nyt en enää valitsisi samoin.

Olen siis nyt sellaisessa elämänvaiheessa, jossa olen alkanut miettiä, että mitä mä oikeasti elämältäni haluaisin. Vielä se ei ole oikein selvinnyt. Mutta sekin tietenkin auttaa, jos oppii tunnistamaan asioita joita ei halua. Kaipa tämä nyt on sitten se kolmenkympin kriisi. Jotakuinkin kymmenisen vuotta jonkinmoista aikuiselämäksi luettavaa takana, niin johan se onkin hyvä välitarkastuksen paikka.

Tätä kolmenkympin kurssin tarkastusta tässä jo jonkin aikaa tehtyäni olen nyt tullut ainakin siihen tulokseen, että jätän toistaiseksi sen lisääntymisen muiden hoidettavaksi. En ole halukas ottamaan pientä ihmisen taimea vastuulleni. Tässä isossa itsessänikin on ihan riittävästi.

Samalla kuitenkin päässä pyörii myös kaiken faktatiedon aiheuttama ahdistus. Naisen hedelmällisyys laskee jne.. Ja etenkin, kun omalla kohdalla on mitä luultavimmin se tilanne, että mukuloita on sitten todennäköisesti puuhattava isommalla porukalla kuin vaan miehen kanssa kahden kesken.

Tympiikin miettiä, että sitä pitäisi tässä muutaman vuoden sisään alkaa arvailemaan josko sitä haluaisi lapsia koskaan ikinä ja jos vastaus on, että ehkä kenties, niin sitten niitä on kenties mentävä “tilaamaan” lääkäriltä ja sekin voi olla turhaa.

Niinpä. Isoja asioita. Isoja asioita joiden ajatteleminenkin saa pahantuuliseksi. Ympärillä vauvoja pullauttelevat ihmiset saa mut väkisinkin muistamaan sen, että aikaa ei ole loputtomasti. Päivät, viikot ja vuodet vierii ja mä en tiedä mitä tehdä.Muutoksia kuitenkin kaipaan.

Olen kaikkien äideiksi ja isiksi tulleiden ystävieni puolesta onnellinen, kun näen heidän olevan onnellisia. Mutta samaan aikaan haluan itse vaan ottaa etäisyyttä, unohtaa ahdistavat mietteeni ja ottaa selvää mitkä voisivat olla oman elämäni seuraavat eteenpäin vievät askeleet.

Aika henk. koht. stooria tällä kertaa ja mietinkin kannattaako tästä aiheesta kirjoittaa tänne blogiin. Mutta toisaalta mä tiedän, että mä en suinkaan ole ainoa samojen mietteiden kanssa painiva. Ei tämä ehkä olekaan niin henkilökohtaista ja yksityistä, vaan yleisempää kuin ajattelisikaan. Ei kai ne elämän suuret suuntaviivat ole monelle muullekaan kovin selvät? Eihän?

]]> http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2013/04/18/vauvauutisia-2/feed/ 55