Sain kuin sainkin eilen illalla vaatekaaoksen hallintaani ja päädyin urakan jälkeen kaverin kanssa baariin ihmettelemään pikkujouluryysistä. Vaatekaapista ei tunnetusti taaskaan tahtonut löytyä mitään kivaa ja mielenkiintoista päällepantavaa ja niinhän siinä kävi jälleen kerran, että päälle eksyi “joku musta mekko”. Meillä on yhden ystäväni kanssa aina vakio vastaus toisen vaatepulmiin, että “laita joku musta mekko”. Ja täytyy sanoa, etä kyseinen ratkaisu toimii kerta toisensa jälkeen. Niin eilenkin. :)
Hieman uutta säpinää iänikuiseen GT:n trikoomekkoon onnistuin taikomaan pukemalla alle kaapin siivouksessa löytyneen Seppälän pitsitopin. Taisikin olla itse asiassa ensimmäinen kerta, kun tuo jo kesän alenusmyynneistä ostettu vaatekappale pääsi oikeasti käyttöön. Toppi on aiemmin esiintynyt ainoastaan kuvausrekvisiittana.
Jalassa oli taas Onlyn ‘lateksi’-leggarit, jotka kokivat loppuilasta ikävän kohtalon, kun liukastuin baarin lattialla olleisiin lasinsiruihin ja otin toisella polvella kevyttä osumaa lattiaan. Pöksyjen pintaan tuli noin 2 euron kolikon kokoinen “palojälki” josta siis lähti kokonaan tuo kiiltävä pinnoite pois. Eihän se nyt kauheasti tuollaisissa baaripöksyissä haittaisi, kun tuskin sitä pimeissä olosuhteissa tuolta polvesta kukaan huomaisi, mutta siitä vaan alkaa helposti se pinta sitten repeilemään irti isommaltakin alalta. Täytynee tehdä jotain liimakokeiluja ja laittaa myöskin uudet samankaltaiset housut hakuun. Vinkkejä samankaltaisista leggareista otetaan vastaan kommenttiboksissa.
Kuvan oton jälkeen kengät vaihtuivat kuitenkin vielä astetta talvisempaan versioon ja sujautin jalkaani muutama viikko sitten omista kätköistäni yllättäen löytyneet Vagabondin Volt-nillkurit.Mä olin totaalisesti unohtanut omistavani kyseiset ihanuudet kunnes satuin yksi ilta kurkistamaan yhteen pimeään nurkkaan ja silmiini osui Vagabondin laatikko. Voi sitä jälleennäkemisen riemua ja uudelleen syttynyttä rakkautta! Muistelen viime keväänä harmitelleeni, kun kengät eivät kovista yrityksistäni huolimatta tuntuneet sopivan yhteen minkään kanssa ja nyt parin viikon sisään olenkin huomannut niiden sopivan yhteen ihan kaiken kanssa. Siis kyllähän ihminen voi unohtaa omistavansa esim. jotkut kymmenen vuotta vanhat loppuun kulutetut keinonahkakammotukset, mutta miten voi tuollaisten ihanuuksien olemassaolo päästä unohtumaan. Mutta sainpa jälleen kerran omia kokolemiani tonkiessa sellaisen fiiliksen kuin olisin juuri käynyt kenkäostoksilla. :)
Pitkän vaatekriiseilyn jälkeen olikin eilen illalla perinteisesti sitten tukka- ja naamakriiseilyn. Ylikasvanut ja kilometrin mittaisella juurikasvulla varustettu pöheikkö ei ole enää minun ohjailtavissani olipa käytössäni mitkä tuotteet hyvänsä, vaan se taipuu minne haluaa ja minä sitten taivun tukan tahtoon ja heitän lakkaa päälle. Niin siinä kävi eilenkin. Föönaus-kiroilua-tupeerausta-kiroilua-pehkon auki harjaamista-kiroilua-karvakasan epämääräistä ja raivokasta haromista- ja *tadaa!!!!* hiukset päättivät kääntyillä kuvien osoittamille mutkille ja minä päätin tuloksen olevan tarjolla olelista vaihtoehdoista vähiten huono ja heitin litrana lakkaa koko komeuden ylle. Ja loppujen lopuksi päädyin tykkäämään omituisesta etuheitostani kovasti.
Maanantainen vierailu Pointissa ja Cindyn loistavat meikkivinkit innostivat ja rohkaisivat minua siinä määrin, että uskaltauduin ympäröimään silmäni villillä kokomustalla. Pehmensin lopputulosta hieman lisäämällä päälle hohtavaa tumman harmaata. Pelkäsin lopputuloksen olevan liian teinipanda, mutta tässäkin asiassa sain yllättyä positiivisesti ja lopputulos miellytti itseäni yllättävissä määrin. (Kääntelin noissa kuvissa päätäni niin, että tuo tukka näkyisi ja unohdin sitten tietenkin meikin lähes kokonaan, joten koittaaka nyt sieltä varjoisista kuopista nyt sit muodostaa jonkinlainen kuva tuosta meikistä.)
Roikottelen yleensä lähes aina jotakin kaulassani, mutta tällä kerta se olisi tuntunut liioittelulta. Tukka, silmämeikki ja pitsi toivat jo niin paljon ‘toimintaa’ yläosaan, että kaulakorut olisivat vain sotkeneet asiaa. Ulkopuolisten silmään näytin varmaankin taas ihan samalta kuin aina ennenkin, päällä musta mekko ja legginssit ja tukka sotkulla, mutta itselläni oli oli taas hieman uudesti syntynyt olo. Onnistuin jotenkin yhdistämään keveyttä ja kovuutta aiemmista asuistani poikkeavalla tavalla. (vertaa esim. tässä postauksessa näkyvään asuun, josta puuttuu kaikki tyttömäisyys) Lennokkaan tukan, keveiden höyhenien ja pitsin mukanaan tuoma tyttömäisyys lomittui jotenkin loistavasti kovien silmien ja pornosti kiiltelevien pvc-pöksyjen teini-rokkari vibojen kanssa. Tässä asussa on nyt kaikkea sitä fiilistä mitä mä haluaisin olevan mun ulkoasussa joka päivä. Mä haluaisin olla yhtä aikaa kova, leikkisä ja naisellinen. Siinäpä mulle haastetta.
Ja teidän silmiin mä näytin ihan just samalta ja yhtä mustanpuhuvan tylsältä kuin aina ennenkin, eiks niin? :D
