tiistai 16. maaliskuu 2010
Asoksen koruosastolta tarttui tänää silmiin jotain upeaa, joka pakotti naputtelemaan suunnittelijan nimen Googleen. Ruotsalaislähtöisen Fannie Schiavonin tummat metalliketjukorut ovat fiilikseltään yhtä aikaa sekä ronskeja, että keveitä. Näyttävät vartalokorut olisivat mitä mahtavampia kavereita mustille yksinketaisille mekoille, joita allekirjoittaneen kaapista sattuu löytymään kohtalaisen monta. Ja toisaalta taas näkisin nuo rouheudet yhdistettynä hentoihin ja tyttömäisiin sävyihin luomaan kontrastia. Valitettavasti rahapussini ei kuitenkaan pidä korujen hinnoista, joten tyydyn tällä haavaa vain haaveilemaan. Itse korujen lisäksi minua ihastuttivat myös suunnittelijan nettisivuilta löytyvät kuvat joita pitikin sitten tallennella omaan inspiskansioon.
Tumma metalliketju on yksinkertaisuudessaan todella kaunis ja graafinen materiaali ja taipuu yllättävän moneksi. Erityisesti minua ihastuttaa tämän kuvan sotilaallisia fiiliksiä herättävä hartiajuttu. (Miksi näitä oikein pitäisi kutsua? koruja vai vaatteita?) Tuon luomuksen kanssa ei todellakaan tarvistisi enäää miettiäkän muita koruja ja eikä se ainainen musta mekkokaan näyttäisi enää yhtään tylsältä, vaan se olisi mitä parhain tyhjä tausta asennetta uhkuvalle asusteelle.
Schiavonin upeita taidonnäytteitä on saatavilla internetin ihmeellisessä maailmassa mm. sellaisista puljuista kuin Asos ja Browns. (Linkit vievät suoraan kyseisiin tuotteisiin, tsekkaa ihmeessä!) Hinnat lähtevät n. 100 £ ylöspäin isompien vartalokorujen maksaessa reilut pari sataa puntaa. Lisää informaatiota ja kuvia löytyy myös suunnittelijan blogista.
Ikuistin Tukholman reissulla Pub tavaratalossa esillä olleen minua ihastuttaneen ketjumekon ja aloinkin, nyt miettimään, että voisikohan sekin olla tämän Schiavonin tekosia.
Vielä on esiteltävä yksi Fash Packista bongattu kuva, sillä mallin tukka aivan huutaa minulle, että “mene taas pian kampaajalle ja leikaa toisen puolen lyhyttä osaa laajemmaksi!!!” Käsittämättömän mahtavan näköinen. Tahtoo pian trimmattavaksi.
torstai 11. maaliskuu 2010
Viime päiviin on mahtunut tasan kaksi ajatusta koskien vaatteita, mutta ne ovatkin sitten toistuneet joka päivä. Ensimmäinen ajatus on, että “mä niiiin rakastan näitä saappaita! Miten mulla saattoi käydä sellainen kirppismunkki?!” ja toinen, että “en halua enää koskaan käyttää mitään muita housuja!”.
Olin pitkin talvea harmitellut, kun jouduin muhimaan noita pari kesää sitten hankkimiani rentoja Vero Modan housuja kaapissa, koska mitkään kengät eivät passanneet noien vajaamittaisten ja löysien lahkeiden kanssa, mutta lauantainen kirpparisaalis mullisti tilanteen. Lyhyet lahkeet paljastavat maihareiden varsia juuri sopivasti ja yhdistelmä näyttää omaan silmääni juuri sopivan särmältä.
Housujen rentojen ja ulkonevien taskujen vuoksi niiden kaveriksi eivät passaa normaaliin lookkiini kuuluvat pitkät topit, joten on pakko opetella taas tuollaisiin lyhyisiin (tai siis normaalimittaisiin) puseroihin. Outoa, mutta noiden housujen vuoksi kestön mitä vain. InWearin trikoopaita on muhinut kaapissa pari vuotta käytämättömänä, mutta tänä aamuna sain selkeän vision, että kyseinen väri olisi kuin tehty tuon housut+maiharit alaosan kanssa.
En oikein osaa pukea sanoiksi, mikä mua tässä yksinkertaisessa asussa viehättää. Kenkien ja värien yhdistelmä tuo kevyttä army-fiilistä ja maskuliinisuutta, kun taas paidan leikkaus puolestaan on hyvin naisellinen. Juuri hyvä balanssi omaan makuuni. Saattoi ehkä löytyä uusi lemppari työasu! Jokin tässä kokonaisuudessa itse asiassa muistuttaa mua teini-iän kamppeistani. Silloin univormuni oli löysät reisitaskuhousut yhdistettyinä tiukkoihin yläosiin ja jykeviin kenkiin. Samaan aikaan sitä kai halusi näyttää nätiltä tytöltä ja piittaamattomalta jätkältä. Ehkä tämän päivän vaatteet ovatkin siis vain hieman päivitetty versio lukioikäisen Veeran lempiasusta. Ei ihme, että tuntui niin kotoisalta.
keskiviikko 10. maaliskuu 2010
Mä olen jo muutaman kerran koittanut kuvailla mun mammalle millaisen todella isoreikäisen neuleen tahtoisin ja nyt löysin yhden esimerkin havainnollistamaan kiihkeitä haaveitani. Net-A-Porterista bongaamani Kimberly Ovitzin neule on omaan makuuni liian lyhyt, liian kallis (1130 £), siinä on liikaa valkoista ja se on ikävää materiaalia (51% acrylic, 45% polyester, 4% polyurethane), mutta muuten se on tosi ihana. Eli mitä jäi? No lähinnä tuo pintarakenne ja silmukoiden koko.
Hieman pidempi malli, ylipitkät hihat ja isompi kaula-aukko ja koko roska kokoon jostain miellyttävän tuntuisesta materiaalista, sellainen olisi haaveeni. Mun mammalla taitaa kuitenkin olla kaikenmoisia neuleita jonossa jo sen verran, että en viitsi varsinaista tilausta tehdä, mutta pystyisiköhän se ohjeistamaan minua niin hyvin, että saisin tällaisen itse aikaiseksi? Tai no, ei se ole kiinni äidin ohjeista vaan mun totaalisesta kädettömyydestä mitä neulomiseen tulee. Hätä tulee heti jos yksikin silmukka putoaa. Mitä sanotte, pitäiskö aloittaa todellinen mission impossible? Mä aina haaveilen siitä, että onnistuisin pusertamaan itse jonkun vaatteen alusta loppuun sakka, mutta olen loppujen lopuksi niin arkajalka, etten uskalla edes aloittaa.
Onko teillä tarjoilla mahtavia itsensäylitystarinoita käsitöiden saralta? Mä kaipaan nyt entisten totaalitumpuloiden kannustuspuheita! Uskaltaako neulehommia edes yrittää? :D
Ja mamma rakas, olisiko sinulla loistavia lankaehdotuksia tällaista ajatellen?
lauantai 06. maaliskuu 2010
Tulin työpaikalle tarkoituksenani tehdä koulutehtäviä, mutta arvatkaa vaan mitä olen puuhannut? No kuvannut itseäni tietenkin! Tästä lähtien pätee sääntö, että kun on tarkoitus saada tehtyä koulutehtäviä niin pitää pukeutua johonkin niin kammottaviin rääsyihin, ettei vahingossakaan tee mieli ottaa asukuvia. Verkkarit, limatukka ja meikitön naama olkoon tästä lähtien studiohabitukseni lähtökohdat!
Tämän päiväiset vaatteet valikoituivat päälle eilisen postauksen ensimmäinen kuva mielessäni, mutta sillä erotuksella, että pvc-pöksyjeni sijaan jalkaan päätyi kuitenkin astetta maltillisemmat legginssit eikä liukkaille kaduille tehnyt mieli korkkareissa. Kenkinä toimivat tämän päivän mahtavat kirppislöydöt!
Nahkaiset pitkät saappat ovat kokoa 36 ja meinasinkin sen vuoksi kävellä niiden ohi. Päätin kuitenkin koittaa onneani ja sitä sattui tänään löytymään. Puoli numeroa lisää tilaa ei tosin olisi pahitteeksi, mutta mahtuvat kyllä näinkin. Solkiin jouduin tekemään yhdet reiät lisää jotta ylsivät kiinni, mutta sellainen pieni askartelu oli kaiken vaivan arvoista, sillä kengät ovat I-HA-NAT! Hintaa rock-asennetta sisältävillä saappailla oli vaivaiset 5 €.
Nyt mä alan oikeesti hommiin ja lopetan kaikki nämä sijaistoiminnot. Portfolioluonnosta pitäisi väsäillä.. Ja sit huomenna mä IHAN OIKEESTI kuvaan muutamat esinekuvat! :P
perjantai 05. maaliskuu 2010
Bongasin joskus kuukausi sitten Drop the phone-blogista linkin Nastygal nimiseen nettikauppaan ja ihastuin. Nappailin sieltä itseäni innostaneiden vaatteiden kuvia ja tajusin kuvia hetken aikaa katseltuani, että aika vastaavia kamppeita löytyy jo omasta kaapistani. Kerta toisensa jälkeen jaksan innostua samoista jutuista ja harvoja viirauksia lukuunottamatta minua kiinnostavat vaatekappaleet ovat mustia. Esim. toissapäivänä oli yksi viiraus. Sovitin Espritin petroolin sinistä liehuhelmaneuletakkia. Väri sopi minulle hienosti, mutta tunsin oloni liian vieraaksi, jätin neuleen kauppaan ja jatkoin matkaa turvallisen tuntoisessa mustassa. Ja tässä siis muutamia mustia helmiä Nastygalin valikoimista.
Lähestulkoon identtisen näköinen liivi on ollut päälläni tänäänkin ja pvc-leggaritkin löytyy. Pitänee jonakin päivänä tämän kuvan innoittamana testata kuinka toimivat yhdessä.
Tuo takki minulle tänne ja heti!
Olin keräillytosan näistä kuvista koneelleni jo joskus tammikuun lopussa ja silloin olin ihastellut näitä. Onneksi minulle itselleni saapui vielä ihanampi pari!
Tuijoteltuani aikani näitäkin hurmaavia housuja kaivelin mieleni sopukoista muiston omasta vaatekaapistani. Juuri tuon malliset pöksyt löytyy jo, enää tarvitaan uusi solmimisnauha sillä housujen mukana tullut vyö on tylsä.
Yksiolkaiminen trikoomekkokin jo löytyy, mutta tämän nähtyäni pitkähihainen pitsipaita menee hankintalistalle.
Miksikäs veikaatte tämän korun osuneen silmiini? Niinpä.. saman tyylisiä on tässä taloudessa ollut useampiakin, mutta koruja on hajoillut ja kadonnut, joten ylläoleva versio kelpaisi mainiosti menetettyjä paikkaamaan.
Minä haluan bleiserikelit tänne heti nyt! Ja heti kun ne kelit on täällä haluan tavalla tai toisella pukea hupun bleiserin kaveriksi, niin siistiltä se näyttää.
Jos ihmetyttää mun vähäsanaisuus, niin johtuu ihan puhtaasti siitä, että mun aivot on räjähtämäsillään muista jutuista eikä päähän sovi montakaan ajatusta aiheesta pukeutuminen. Tällä hetkellä tapetilla on vain ja ainoastaan työ- ja kouluasiat joten blogissa roikkuminen saattaa olla laiskanpuoleista. Pitäkää mulle peukkuja, että saat hommat rullaamaan ja koulukamaluudet hoidettua!
