Tajuttomat tissit. Mahottomat melonit. Pahaiset puskurit. Kauheat kannut. Pulleat purjeet. Just ne. Raivostuttavat, hillittömän rasvakasan päällystämät maitorauhaset jotka roikkuvat nahkapusseissaan tuossa etumuksessa. Ai että mitä niistä? No ne ovat jo pitkän aikaa kalvaneet mun mieltä, hankaloittaneet elämää, aiheuttanet kipua ja suoraan sanottuna v******neet aika raskaasti. Ja nyt tällä viikolla jotenkin katkesi kamelin selkä, tai tarkemmin ottaen tämän pyllerön niska.

Mun päätä oli särkenyt jo muutaman päivän, kaulan kaikki lihakset olivat ihan totaalisen kosketusarat ja rintarangan lukot haittasivat jopa hengitystä. Keskiviikko aamuna huonosti nukutun yön jälkeen herätessä päänsärky oli jo sitä luokkaa, etten päässyt edes töihin. Päädyin nakkaamaan naamaani normin särkylääkkeen lisäksi yhden opamoxin (rauhoittava), joka sitten toimi kuin häkä ja relaksoi koko eukon siinä määrin, että pystyin myöhemmin päivällä alkaa venyttelemään ja hieromaan niskaa ja hartioitani ilman karmeaa kipua ja huonoa oloa.

Siinä sitten nukuttuani yhden kokonaisen arkipäivän pehmeässä lääkeillä aikaansaadussa pilvessä tajusin, että nyt on hommat menneet liian pitkälle. Tajusin, että mun on nyt ihan oikeasti alettava kaikin mahdollisin keinoin taistelemaan näitä mega boobsejani ja niiden vaikutuksia vastaan. Olen aivan liian kauan vältellyt säännöllistä liikuntaa ja suurin syy siihen välttelyyn on ollut juurikin nämä saakelin tissit. Mutta niin inhottavalta kuin urheiluhommat näiden säkkien kanssa tuntuvatkin, niin liikunta on juuri se ainoa ase (hyvien ja tukevien liivien lisäksi ja se homma on jo hoidossa), jolla voin koittaa minimoida H-kuppini aiheuttamaa harmia ja yrittää pitää itseni työkykyisenä ja järjissäni.

Niinpä suuntasin askeleeni tänään läheiselle kuntosalille, jossa oli avoimien ovien päivä, kerroin tutulle jumppaohjaajalle rehellisesti ongelmistani ja siitä kuinka suuri kynnys minulle on liikunnan suhteen viime vuosien aikana kasvanut. Sain riittävästi ymmärrystä ja tsemppausta ja vinkkejä esim. mitkä tunnit voisivat sopia minulle, jotta allekirjoittaa täräytin sopparin ja liityin Lady Linen jäseneksi.

Porin Lady Line on itselleni tuttu paikka jo aikojen takaa, sillä olin siellä jäsenenä reilun parin vuoden ajan lopetettuani lentopallon pelaamisen vuosikausia sitten ja tykkäsin paikasta kovasti. Säännöllinen kuntoilu loppui sitten selvittämättömän lähes pari vuotta kestäneen niveloireilun ja sen aiheuttamien kipujen vuoksi ja sen jälkeen on säännöllisen liikunnan ujuttaminen elämääni käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Mutta nyt mä päätin myöntää pelkoni ja ongelmani, tarttua niitä sarvista ja aloittaa varovaisesti matkan kohti tavoitteitani.

Ja mitäkö ne tavoitteet sitten ovat?

• saada säännöllinen liikunta takaisin osaksi elämääni
• oppia pitämään parempaa huolta selästä, hartioista ym. tissiparoista kärsivistä paikoista
• yleinen kunnon kohottaminen

Nyt kaikki tietenkin miettii, että miksi ihmeessä minä ylipainoinen pyllerö en listannut tavoitteisiini laihtumista. No minäpä kerron. En halua lähestyä tätä asiaa laihdutuskärki edellä, sillä en halua vahingossakaan luoda itselleni mielikuvaa, jonka mukaan hyvinvointia voisi mitata muka nimenomaan painolla. Haluan keskittyä tavoittelemaan hyvää, energistä ja kivutonta oloa. Toki noita edellä mainittuja tavoitellessa myös painon muutos on hyvin paljon mahdollista, mutta en halua tehdä vaa’asta pääasiallista vastustani. Haluan tuntea onnistumisen ja hyvän olon tunteita mitattuna muuten kuin kiloissa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Pelkkä laihtuminen ei useinkaan ole se järkevin tavoite kenellekään. Sitä sokeasti tavoitellessa, kun on vaarana myöskin totaalinen harhaan astuminen. Niin sanotusti ojasta allikkoon. Itse olen joskus ollut siellä “allikossa”. Menneistä edes hieman viisastuneena haluankin siis tavoitteideni olevan ennemminkin sellaisia pieniä muutoksia tavoissani ja tekemisissäni jotka tekevät olostani kokonaisvaltaisesti paremman, putosipa siinä sivussa kiloja tai ei.

Liityin siis tosiaan Lady Linen jäseneksi ja olen nyt tämän päivän kerännyt rohkeutta suunnatakseni huomenna sinne tähän erään ensimmäistä kertaa. Myöhemmin tulen saamaan apua myös Lady Linen ammattilaisilta, sillä kehittelemme jonkinmoista yhteistyötä henkilökohtaisen valmennuksen saralla. Maksan siis ihan itse jäsenyydestäni, mutta tulen saamaan veloituksetta henkilökohtaisen valmentajan neuvoja ja ruoskintaa, kunhan mietimme yhdessä niistä sopivan kokonaisuuden.

Ajatuksenani olisi pyytää valmentajalta apua nimenomaan siihen, että löytäisimme minulle ja ongelma-alueilleni sopivia treenimuotoja ja tarkoituksena olisi sitten jakaa ammattilaiselta saamaani viisautta myös täällä blogissa, jotta siitä voisi kenties joku muukin kaltaiseni tissevä pyllerö, tai tissevä ei-pyllerö, hyötyä. Ja miksei toki muutkin. Mutta itsellä nyt tuo motivaation ja kiinonstuksen kärki löytyy tosiaan tuosta puskuriprobleemasta, joten sen asian ehdoilla ja vaatimuksilla tässä varmasti tullaan monessakin kohtaa menemään.

Miltäs mun suunnitelmat kuulostaa?